sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Rempalla

Tänään oli remppapäivä. Miehellä niitä on ollut useinkin, mutta nyt olin taas itsekin mukana kun lapset saatiin mummin hoiviin. Ja ei se vieläkään mitään rakentamista ole, pelkkää purkua vaan. Se pikkuvessa joka piti vaan laatoittaa vanhojen päälle ja maalata seiniä näyttää nyt tältä ovelta päin.


Ja tältä viereisen makkarin seinän läpi... 


Ei, siitä ei ole tulossa ensuite bathroomia, kunhan vaan seinät uusiutuu molemmin puolin (ja kaikkialta muualtakin). Anoppia hirvittää. Hieman hankala tilanne kuten etukäteen aavistelinkin. No ei voi mitään, lastulevyt on vaihdettava pois kun ne elävät alla ja seiniin tulee jatkuvasti halkeamia. Ei me niiden kanssa haluta elää (ja sisustaa).

Totesin mielessäni, että itse en ole rakentamisesta ja rakenteiden uusimisesta kovinkaan innostunut. Enkä oikein osaa siinä mitenkään auttaakaan. En millään meinaa malttaa odottaa että päästään seinien värien ja tavaroiden valintaan... Suunnittelua mä rakastan. Tänäänkin huomasin monta kertaa taas jämähtäneeni tuijottamaan seiniä ja miettiväni miten hieno siitä tulee sitten kun... 

Tein sentään itsekin jotain hyödyllistä (toivottavasti hyödyllistä eikä sellaista mitä pitää kohta uusia). Testasin pieneen tuuletusikkunaan miten siitä saadaan karmit kuntoon. Pohjamaali vasta, mutta voi miten sekin toi jo uutta ihanaa ilmettä. Ruskeat karmit on vaan niin tunkkaiset ja valkoinen niin kaunis. Mutta kyllä siinä riittää hommaa. Ihan jo tuskastuttaa vaikka vasta pääsin hädintuskin alkuun. Kolminkertaiset ikkunat, joissa lasit vanhanaikaisesti kiinni kolmissa pokissa. Kaikki pinnat on hiottava ja puhdistettava. Sitten tartuntamaali. Sitten taas hiotaan. Sitten pintamaalia ja taas kevyt hionta ennen lopullista kerrosta. Ja noita ikkunoitahan kahdessa kerroksessa riittää... Ehkä mä vielä joku kesä olen tuossa projektissa valmis ;D


Löysin itselleni mieluisankin jutun. Nämä pinttyneet ikkunansaranat sai hiomalla kirkkaiksi. 


Totean taas kerran olevani näpertelijä. Tämmöisistä pikkuhommista mä tykkään. Ja siitä kun näkee heti sen valmiin tuloksen eikä vasta joskus miljoonannen hionta-ja maalauskerroksen jälkeen. Tarkennan: maalaamisesta mä tykkään, mutta en hionnasta (siis isoista pinnoista) tai ylipäätään mistään valmistelusta, esim maalarinteipinlaitosta. Onneksi mies on tehokas ja tarmokas niin saadaan valmistakin!

Tämän päivän luottokamat!


4 kommenttia:

  1. No jopas...Näyttää ihan remontilta:) Ja kyllä varmasti tulee hieno. Parempi nyt tehä viimesen päälle pohjatyöt että kestää sitten aikaa ja elämää, eikä tartte vuoden päästä alottaa alusta. Tsemppiiii hei!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sitä itteään tää on =) Joo, kyllä se niin todettiin kun J tutki seiniä tarkemmin, että pakko ne on nyt vaihtaa kun on mahdollisuus ettei sitten koko ajan asuessa harmita. Kauheesti lisätyötä vaan, mutta oletetaan että se on sen arvoista. Kiitos paljon, tsemppiä tarvitaan :)

      Poista
  2. Kuulostaa aivan meidän kodilta lastulevyineen ja tumminen ikunakarmeineen. Tuo sitä sen ajan muotia.

    Lastulevyt kannattaa ehdottomasti vaihdattaa pois tai laittaa päälle jokin levy. Meillä ne levyt edelleen on tapettien alla, kun tehtiin remonttia ihan minimi budjetilla. Ja kyllä sen elämisen näkee joissain paikoissa. Pitää katsoa mitä niille sit joskus tehdään.

    Ikkunan karmit olis tarkoitus maalata myös joskus. Ehkä kahden kesän päästä. Sillä ei kuitenkaan nyt ole niin kiire. Tai sähän voisit tulla maalaamaan meidänkin ikkunat kun olet intoa täynnä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on tosiaan vähän liiankin klassisesti sitä omaa aikakauttaan... Miten muuten teillä edelliset asukkaat miettii muutoksista - eikös sekin ollut vanhemmilta ostettu talo?
      Hah, no jos niin sattuisi käymään että saan draivin päälle noiden ikkunoiden kanssa niin lupaan tulla teille maalaustalkoisiin!! En tosin sinuna ehkä laskisi kamalasti sen varaan ;D

      Poista