HELPPO DIY MAKRAMEE-AMPPELI

 

 

Tässä vähän tarkemmin tekemästäni amppelista. Joululahjaksi solmimani makramee-amppeli on kiva, mutta kotiin halusin nyt jotain vähän yksinkertaisempaa ja nopeasti valmistuvaa. Kukka amppelia varten kun oli jo valmiina. Tämän tekemiseen ei mennyt kuin puoli tuntia. Tykkään kovasti, vaikka vähän huolimaton kyllä olin. Solmut eivät eri langoissa ole ihan samalla korkeudella ja joku on jäänyt löysäksi lenkiksi, mutta ei sitä yleisilmeessä huomaa. 

Lankana käytin Granitin mustaa juuttinarua. Solmin amppelin paikoillaan katossa valmiiksi olevaa koukkua hyödyntäen, niin sain sen oikealle korkeudelle ikkunaan nähden. Siksi en annakaan mittoja ensimmäisten solmujen kohdalle (ellei joku ehdottomasti halua?), vaan ne pitää määrittää omasta ikkunasta. Minulla tässä oli 8x3m pätkää narua ja 4 pientä puuhelmeä. Käytin pelkästään kaksoistasosolmuja, joihin löytyy selkeä ohje esimerkiksi täältä.

- Taitoin ensin kaikki narut nipussa puoliksi ja solmin tavallisen umpisolmun niin, että ylös jäi lenkki ripustamista varten ja alas laskeutui nyt 16 narua. 

- Erotin narut neljäksi neljän narun nipuksi.

- Sopivan matkan päähän katosta alaspäin tein jokaiseen narunippuun 2xkaksoistasosolmut.

- Sen jälkeen pujotin puuhelmen jokaisen nipun kahteen keskimmäiseen naruun ja solmin taas 2xkaksoistasosolmun, niin että helmi jäi nätisti narujen keskelle. (tästä löytyy kuvalliset ohjeet esim. täältä)

- Tämän jälkeen jaoin niput puoliksi ja yhdistin n.10 sentin päässä toisesta helmestä lähtevän naruparin kanssa ja tein 2xkaksoistasosolmun.

- Ja vielä kerran sama, eli jaoin taas solmuista lähtevät narut kahtia ja yhdistin toisesta solmusta lähtevän parin kanssa.

- Lopuksi sidoin kaikki narut alas. Yhdistin narut neljäksi nipuksi, joilla tein taas kolme tai neljä kaksoistasosolmua ja katkaisin narut sopivan matkan päästä.

Valmis!

Innostuitko kokeilemaan? Saako siitä mitään tolkkua? :)

HANG IN THERE

Ensin hurjan iso kiitos kaikille edelliseen kirjoitukseen kommentoineille. Sitten iso virtuaaliahalaus teille kaikille muille "ulkopuolisille" <3 Haluaisin vastata jokaiselle erikseen, ja yritänkin sen vielä tehdä, mutta tästä on nyt herännyt niin paljon ajatuksia, että jouduin vähän kirjoitusjumiin. Minusta on tärkeää, että tiedätte miten paljon jokainen kommentti minulle merkitsee. En halua kirjoittaa liukuhihnalta, vaan ajatuksen kanssa. Monet noista kommenteista pelottivat teitä varmasti yhtä paljon, kuin minua alkuperäinen kirjoitukseni. Kuten huomaatte, poistin tekstin. Mutta ei hätää, se on tallessa (kysy linkkiä, jos olet sen unohtanut). Halusin sen ehdottomasti kommentteineen säästää, mutta sen verran oma avoimuuteni alkoi minua ahdistaa, että halusin sen pois tästä yhteydestä. Onpahan nyt sitten kanava olemassa, jos jatkossa tekee mieli purppaista lisää.

Paluu ruotuun. Naulakkokuvat napsin jo useampi viikko sitten. Niiden sisustustyynyjen ja -lehtien lisäksi, mulla taitaa olla taipumus hamsteroida naulakoita. Näiden olemassaolevien lisäksi tiedän monta ihanaa, mitä mielelläni meillä näkisin. Mutta eihän niitäkään voi loputtomasti seiniin nakutella. Seinätila ei riitä ja eihän noissa kauneimmissa meinaa raaskia mitään roikuttaa, kun hieno naulakko menee ihan peittoon ;D 

Ylhäältä alas:

Design House Stockholmin Wave-naulakot kylpyhuoneessa.

Normann Copenhagenin Sticks kodinhoitohuoneessa.

Tori-löytö: Selki-aseman 5,2Mhz kodarissa myöskin

Toinen setti Wave-naulakoita eteisessä lasten vaatteille

Gubin Mategot eteisessä vieraiden takkeja varten (ja villahousuja, jotka eivät sitten kuitenkaan kelvanneet käyttöön)

Granitin putki minun ja miehen takeille

Eräänlainen naulakko tämäkin: Vitran Uten silo keittiössä

DIY-hang it all makkarissa

PALOJA VIIKONLOPULTA

Kiirettä pitää sen verran, että ei ehdi viikonloppuisin kuvaamaan. Ja kun ei ehdi, niin tarkoittaa se hiljaisuutta blogissa, kun ei tuo päivä ihan tarpeeksi ole vielä pidentynyt ja kirkastunut mun makuun iltakuvausta ajatellen... Mutta tämmöisiä sain sunnuntaina napattua muutama hetki ennen lähtöä lasten mummolaa kohti.

Lauantaina löysin itselleni täydelliset nilkkurit. Nahkaa, kiva juju vetskarin muodossa, maailman mukavimmat jalassa ja ale-hintaa 40eur. Viimeinen pari omaa kokoa, ja toisiksi viimenen ylipäätään, joten kävipä tuuri.

Elloksen tilauksen naputtelin lopulta joku aika sitten ja perjantaina se sitten tuli. Tuo pilvimatto kotiutui suunnitellusti kodinhoitohuoneeseen ja heräte-puuheppa kopsuttelee ympäriinsä. Nuo lakanat mua nyt vähän ihmetyttää ja arvon tässä palautanko vai en. Ei tuo minusta nyt harmaa ole, niinkuin mainoskuva antaa ymmärtää (oli siinäkin hintsusti sinertävää, mutta ei noin paljon) ja pesuhan oli ihan katastrofi. Valkoinen pohja on nyt aikalailla vaaleansininen, kuten myös toiset koneessa olleet lakanat. Enhän mä nyt tajunnut, että valkopohjainen puuvillalakana värjää, kun ei siitä ollut mitään mainintaa... 

Nyt niin kovasti trendikkäät ja ilmaa puhdistavien ominaisuuksiensa vuoksi puhututtaneet viherkasvit ovat nyt sitten löytäneet meillekin. Sijoituspaikat on vähän kortilla, mutta olen minä muutaman tänne saanut ängettyä. Sunnuntaina piti iltapuhteina vielä solmia pikainen makramee-amppeli, josta tuli kiva, jos ei katsota miten vino se on. Ainakin toinen pitänee vielä solmia. Yritän silti olla muuttamatta taloa mummolaksi.

Amppelin lisäksi, käsiä on jo pari viikkoa pitänyt kiireisenä marisukat. Haastava homma ihmiselle, joka ei ole koulun pakollisten sukkien jälkeen saanut kahta samanlaista aikaiseksi. Ensi-innostuksella ensimmäinen päivässä varpaita vaille valmiiksi, kunnes tajusin että varsi on liian tiukka. Sitten tuon toisen kanssa olenkin turannut kavennuksia miettiessä. Josko sitä vaikka ensi syksyksi saisi sukat jalkaansa. Tai vaikka kaksi erikokoista joulusukkaa, jos ei muuta!

Aiemmin en ole lehdissä näkynyt, mutta nyt sitten peräti kaksin kappalein. Ihanana yllärinä meidän lastenhuone sai kunnian vilahtaa uusimmassa Kotoliving-lehdessä blogi-tärppinä. En tiedä onko joku tänne tuon innoittamana jo löytänytkin..? Vähän mua huvitti kuvaus "suvussa kulkeneesta omakotitalosta", joka kuulostaa jotenkin tosi arvokkaalta, vaikka tottahan se sinänsä onkin - siis se suvussa kulkeminen (toinen sukupolvi), ei se arvokkuus. Oma naama ja meidän ruuat komeilevat sitten uuden Kotiblogit-lehden sivuilla ruokablogini ansiosta. Ja nythän mä vallan jouduin henkäisemään syvään, kun kävin lehden nettisivulta linkkiä noutamassa ja löysin sieltä meidän koko perheen. Huh.

Nyt jos olisin kun olen fiksu, niin lähden nukkumaan. Haettiin lapset kahden päivän mummola-visiitiltä ja molemmat nukahtivat viiden jälkeen autoon. Voipi olla että meillä ei herätä huomenna normisti viiden-kuuden maissa, vaan... en edes halua ajatella. Öitä ja kuulumiin!

PIKKUVESSAN REMONTTI

Johan tässä taas viikko vierähti. Täällä on podettu lasten flunssia, valvottu öitä ja ihmetelty ennätyslukemiin noussutta kuumemittaria. Itseä ei vaivaa toistaiseksi kuin väsymys. Nyt odotellaan toiveikkaana kokonaista yötä ilman viereen mönkiviä potkivia kaminoita tai painajaiskiljahteluja.

Otin kuvat pikkuvessasta jo viikonloppuna. Tarkistelin arkistoista, kauanko tätä hetkeä on odotettu, että voidaan avata ovi tuohon koppiin kutakuinkin tyytyväisenä. Viimeiset viimeistelyt on vielä tekemättä, mutta nyt ei mikään enää pahasti häiritse. Koko talon remontti aloitettiin tuolta, kesäkuussa 2012, ja nyt ollaan tässä. Iski vähän kisaväsymys putkiongelmien, laatoitushaasteiden, seinälamppujen asennuksen, sähköpiuhojen, rikkoutuneen pöntön kannen jne jne jne kanssa. Ajateltiin, että reilun neliön kokoisesta kopista on hyvä aloittaa harjoittelu, ja kyllä, harjoiteltua tuli, kaikenlaista! Tässä välissä onkin sitten valmistunut kaikki muut: keittiö, kylppäri, portaat, parketit, seinien levytykset, tasoitukset, maalaukset, kattopanelit ja kodari. Nyt sitten lopultakin myös pikkuvessa. Melkein. Tuo oven sisäpuoli vielä odottaa käsittelyään... Tosin mietin, että ehkä tuon yhden kohdan voisi jättää alkuperäiseen kuosiinsa. Tavallaan se sopii tuonne tosi hyvin. Remontin vaiheita ja välivaihe kuvia voi halutessaan katsoa pikkuvessa tunnisteen alta.

Tämä oli pienen budjetin remontti. Laatat on löydetty rautakaupan poistolavalta parilla kympillä. Allas, peili ja valaisimet on Ikeasta. Oli muuten haastavaa löytää kapea allas, joka ei ole jotenkin pikkusievä tai sitten taas liian pieni. Tämä Ikean Lillången osoittautui lopulta täydelliseksi. Nippelitietona mainittakoon, että kyseinen allas voitti Elle interiös desing-palkinnon vuoden 2012 kylpyhuonetuotteena (huomasin vasta äskettäin). 

Hana on Cellon ja seinävessan runko Grohen, pönttö Villeroy&Bochin. Mies rakensi seinään upotetun kaapin, jonka takaseinä jätettiin laastille. Alunperin siihen oli tarkoitus tehdä hyllytkin, mutta toisteiseksi sille ei ole tarvetta, vaan on hyvä noin. Katossa ja hyllykössä on led-valot, jotka toimivat liiketunnisteella. Tämä tuotti hivenen haastetta kuvaukseen, kun halusin ottaa kuvia luonnonvalossa. Pikkuliikahdus, ja sitten taas sai seisoskella hievahtamatta pari minuuttia, odotellen että valot sammuu...

Viimeisen silauksen toi mustaksi maalaamani kaappi, josta nyt sitten ne dc-fix salmiakit irroittelin, ja kiinnitin oviin TineK batiikkipaperit tilalle. Vanhaa mallintavat kasvitaulut ostin kesällä Joensuun Sarustiikasta. Ne ovat odotelleet sijoitteluaan tähän asti, mutta nyt löysivät paikkansa. Minä tykkään nyt niin paljon kuin vessasta ylipäätään voi tykätä ;)

NÄPYTYSNURKAT - ELI TYÖPISTEET MISSÄ BLOGINI SYNTYY

Sain Oma sohva-blogin R:ltä haasteen esitellä oma bloggauspaikkani. R:n oma bloggauspaikka sisältääkin melkein kaikki herkut mitä itselleni vielä joku päivä haaveilen pöytää, tuolia, verhoja, pussukkaa ja apinaa myöten. Käykäähän kurkkaamassa! No ennenkuin lähden tuota unelmaani toteuttamaan, tässä nämä nykyiset kirjoituspisteet.

1. Pöytäkone työhuoneen/leikkihuoneen nurkassa

Tänne siirryin kuvieni kera, kun läppärini tilttasi kesällä. Täällä aika harvoin mitään kirjoittelen, mutta kuvat siirrän kamerasta aina pöytäkoneelle, ja siinä yritän niille parhaani mukaan jotain pikkuisia pikafiksausiakin säätää. Pöydällä on sekaisin ne tavarat mitä minä haluaisin pitää esillä, sekä ne mitä mies siinä tarvitsee. 

2. Yläkerran aulan työpöytä

Tämä työpöytä ostettiin alunperin alakertaan, kun työhuoneen piti todellakin olla pelkkä työhuone ja ajatuksen tasolla tarvittiin sinne molemmat miehen kanssa omat pöytämme. Minä ajattelin pääseväni pois keittiön pöydän äärestä, samalla kuin johtokaaos sijoittuisi somasti vain yhteen huoneeseen talossa. Lapsille kuitenkin tarvittiin hyvä leikkipaikka alakertaan, ja minä kyllästyin olohuoneessa lojuviin leluihin, joten minun pöytäni siirrettiin yläkertaan ja lasten lelut kirjoituslipastoineen muuttivat tilalle. Pöytä sopii täydellisesti aulaan, ja tykkään ihan hurjasti tuosta yhdistelmästä mikä siellä vanhan tuolin, ilmavan hyllyn, tapetin, ikkunasta avautuvan maiseman ja modernien portaiden (ja jopa tuon maalaamattoman laudan) muodossa toteutuu. Totuus kumminkin on, että vielä kertaakaan ei läppärini ole tuon pöydän kantta koskenut... Tämä olkoon siis niin kutsuttu rauhallisempia aikoja odottava työtila.

3. Unihuoneen nojatuoli

Ajauduimme loppukesästä siihen tilanteeseen, että jo jonkin aikaa itsekseen nukahtaneet lapsemme vaativat nukuttajan vierelleen. Aikaisemmin iltasadun jälkeen toivoteltiin vain hyvät yöt ja lähdettiin omiin puuhiin, nyt istutaan huoneessa siihen asti kunnes molemmat ovat nukahtaneet. Hyvinä päivinä hommaan menee 10min, huonoina pari tuntia... Työhuone/lastenhuone veivauksen seurauksena, nojatuoli muutti aulasta lastenhuoneeseen ja kotiutui sinne oikein mukavasti. Samalla se teki myös iltapäivystyksestä ihan siedettävää puuhaa. Tyynyn takaa kajastava läppärin valo ei lapsia tunnu häiritsevän, päin vastoin, joten useimmat sanaseni niin omaan, kuin muiden blogeihin kirjoittelen joka toinen ilta juuri tuosta punaisesta tuolista.

Haaste tuntuu kiertäneen jo niin monessa paikkaa, että tuntuu vaikealta lähteä nimikoimaan haastettavia sen mukaan ketkä omaa blogipistettään eivät vielä ole esitelleet. Jos et ole niin vielä tehnyt, niin toivottavasti nyt kuitenkin innostut sen tekemään, sillä näitä on ollut kyllä todella mukava nähdä!

RUSKEASTA MUSTAKSI

Vaikka kuinka uhkasin viime viikolla, että tämän viikonlopun makaan vain sohvalla, niin eihän se ihan niin mennyt. Tekemis-lista kasvoi viikonloppua kohden sellaiseksi, että ei ole tarvinnut miettiä mitä sitä tekisi. Eikä makoilla sohvalla.

Viikonlopun kohokohta lumileikkien lisäksi oli lauantai-iltainen Disney on ice-show, jossa nyt ensimmäistä kertaa käytiin ihan tyttöporukalla (2 isoa, 2 pientä). Harmitti kun jätin kameran kotiin, sieltä olisi monta hetkeä ollut kiva tallettaa kotiin jäänyttä pikkuveljeä varten. Hyvin jaksoivat 4,5- ja 3,5-vuotiaat showta seurata, ainoastaan keiju-tarina oli meidän tytön mielestä kuulemma pikkuisen tylsä. Vähän äärirajoille mentiin iltaesityksessä väsymyksen kanssa, ja kotimatkaan sisältyikin jos jonkinmoisia kohtauksia... Hauska kokemus kumminkin kaikenkaikkiaan!

Mies on nakuttanut listoja paikoilleen ja voi että niitä kohtia jaksaa nyt ihastella kun on vuoden tuijotellut resuisia kulmia! Listoitettavaa riittää vielä vaikka kuinka, mutta hyvään alkuun päästiin. Meidän alusta alkaen murheenkryyni pikkuvessakin alkaa pikkuhiljaa valmistumaan. (Uusille lukijoille lyhennettynä: talon remontti aloitettiin pikkuvessasta toissa kesänä ja siinä sattui kaikenmoista seinien tasoituksen, laatoituksen, saumausten, pöntön asennuksen, putkimiesten, sähkärin, valojen yms kanssa niin, että iski totaalinen kyllästyminen. Tuo reilun neliön kokoinen koppi onkin saanut odotella keskeneräisenä koskemattomana siitä asti.) 

Minä inspiroiduin maahantuojalta rikkoutuneen tilalle saadun uuden pöntön kannen myötä yhtäkkiä vessan sisustuksen kanssa ja ensimmäinen homma oli maalata vessaan heittämäni vanha cd-kaappi uuteen uskoon. Ruskea on tympinyt jo pidemmän aikaa ja kaappikin on jo monta kertaa saanut poistotuomion, mutta näppärän kokonsa vuoksi sille on aina paikka löytynyt. Niinkuin nyt tuolta minivessasta, jonne en uskonut mitään sopivaa kalustetta löytyvän. Mies intoutui laittamaan silikoneja ja saumoja paikoilleen, joten vielä ei kuvia vessasta, mutta kaappi olohuoneessa maalausprojektin keskellä. Aikamoinen ero pienellä muutoksella. Ihan kuin olisi kokonaan uusi kaappi! DC-fix salmiakkien kanssa vielä vähän mietiskelen, voi olla että nekin on jo nähty ja joutavat pois, mutta nyt hetki vielä näin.