Pistettiin Miran, Hannan ja Miren kanssa ompelukerho pystyyn. Ensimmäinen kokoontuminen oli juuri ennen juhannusta, ja siellähän saatiin ihan mahtavasti aikaan. Itse menin paikalle pääosin vain seuran houkuttamana, ilman suurta aikomusta ommella, kun en ollut mitenkään ehtinut varustautua iltaa varten. Sen verran kumminkin, että löysin Marimekon myymälästä pilkka hintaan reilun palan päärynäkangasta, jonka mukaani nappasin. Ihanat kollegat saivat innostuksen tarttumaan myös aiemmin lähinnä verhon suoraa reunaa ommelleeseen ja kohta löysin itseni piirtämässä kaavaa Miran Vimman mekkoa apuna käyttäen. Kaverin ompelukone ja kanttinauha käyttöön ja enkös sieltä ihan ihmeen kaupalla lähtenyt kotiin valmis mekko kainalossa. Langan pätkiä siellä täällä, mutta on se sentään itse tehty valmis mekko. En olisi ikinä uskonut!!
Suureksi onnekseni tytär ihastui mekkoon ja innoissaan suostui vielä kuvienkin ottoon. Siksipä niitä tässä nyt aikas reilusti. Onnellisen mekon ompelijan ja onnellisen mekon omistajan yhteistyö. Ja pian taas ommellaan, jee!