SALMIAKKIA JA MINIRAITAA

Saatiin ompelukerhon kanssa kivoja kankaita NOSHilta ommeltavaksi. Ihanan pehmeää ja laadukasta ekologista luomupuuvillatrikoota, valinnan varaa useammassa uudessa värissä ja kuosissa. Minä valitsin uutuuksista itselleni keltapohjaisen salmiakin ja mustavalkoiset miniraidat, jotka sopivat hyvin niin tytölle kuin pojalle ja mainiosti keskenään yhteen.

Halusin kokeilla tytölle laatikkopaitaa, jonkalaisia nyt syksyllä on näkynyt yhden jos toisen valmistajan mallistoissa, ja joita itse olen tykännyt kovasti käyttää. Piirtelin kaavat kaavapaperille ja sitten vaan rohkeasti kangasta leikkaamaan. Ensimmäinen versio mekosta oli vähän turhan reilu, erityisesti hihat jäivät liian löysäksi, mutta kavennuksen jälkeen se sopii tytölle täydellisesti. Mekon idea on pitää hihat tiukkana, mutta muuten mekko on suora "laatikko", joka saa laskeutua vapaasti. Tytär pitää kovasti poolokauluksista, mutta kuosillisia poolopaitoja saatikka mekkoja on muuten melko mahdoton löytää, joten lisäsin mekkoon vielä senkin. Sehän se itsetekemisessä on parasta, että saa juuri sitä mitä haluaa (silloin kun sattuu onnistumaan)! Ja ihmeellistä tässä on se, että ennen kesäistä ompelukerhon starttia en juuri verhon suoraa saumaa kummempaa ommellut - nyt uskalsin omin kaavoin mekon tekoon. Hyvin sujui trikoon ompelu ja vieläpä ihan perus markettikoneella.

Mekosta tuli suorilla suosikki. Kaunis kuosi, mukava materiaali ja rento malli - mitäpä sitä muuta voisi viisivuotias aktiivinen tyttö haluta! Pojalle tein pipon Noshin lippapipon kaavalla ilman lippaa, salmiakkia päälle ja raitaa vuoreen. Eipä tarvinnut siinäkään yhtä kertaa useammin mainita, että valmista on, kun pipo jo päässä keikkui!

Yhteistyössä: Nosh.fi

Muut #onnellisetompelijat: Hanna & Mira

DIY /// KESÄKEINUN UUSI ILME TILKUISTA

Innostuin ompelemaan ihan itsekseni, ilman Onnellisten Ompelijoiden ompelukerhon tukea. Ikean tilkkurullissa osui kohdalle kivoja mustavalkoisia kääröjä, joita sitten muutaman mukaan nappasin. Ensin syntyi päällinen pihakeinun pehmusteelle, ja sitten vielä viirinauha keinuntaa piristämään. Keinu näyttää nyt melkein uudelta (kunnon kuurausta se kyllä kaipaisi ja uutta katosta, mutta noin niinkuin muuten).

Tuli opiskeltua ompelukoneen sielunelämää samalla, kun lanka katkeili, alalankaa sai asetella jatkuvasti, jalka tippui ja suttua tuli. Googella löytyi ohjekirja ja kone kuulemma kaipasi öljyä. Kolme tippaa ja johan alkoi ompelu sujumaan! Joskus ne on isot murheet pienestä kiinni...

MARIMEKKO MEETS VIMMA /// DIY - MEKKO

Pistettiin Miran, Hannan ja Miren kanssa ompelukerho pystyyn. Ensimmäinen kokoontuminen oli juuri ennen juhannusta, ja siellähän saatiin ihan mahtavasti aikaan. Itse menin paikalle pääosin vain seuran houkuttamana, ilman suurta aikomusta ommella, kun en ollut mitenkään ehtinut varustautua iltaa varten. Sen verran kumminkin, että löysin Marimekon myymälästä pilkka hintaan reilun palan päärynäkangasta, jonka mukaani nappasin. Ihanat kollegat saivat innostuksen tarttumaan myös aiemmin lähinnä verhon suoraa reunaa ommelleeseen ja kohta löysin itseni piirtämässä kaavaa Miran Vimman mekkoa apuna käyttäen. Kaverin ompelukone ja kanttinauha käyttöön ja enkös sieltä ihan ihmeen kaupalla lähtenyt kotiin valmis mekko kainalossa. Langan pätkiä siellä täällä, mutta on se sentään itse tehty valmis mekko. En olisi ikinä uskonut!!

Suureksi onnekseni tytär ihastui mekkoon ja innoissaan suostui vielä kuvienkin ottoon. Siksipä niitä tässä nyt aikas reilusti. Onnellisen mekon ompelijan ja onnellisen mekon omistajan yhteistyö. Ja pian taas ommellaan, jee!