Uusi aalto

Eteiseen pari viikkoa sitten ostettu naulakko pääsi paikalleen. Tai siis pari vierekkäin. Design House Stokholmin Wave toi hyvää särmää, näyttää kivalta ja on käytännöllinen. Lasten takkien ja kauppakassien siinä olisi enimmäkseen tarkoitus heilua. Saa nähdä mitä kaikkea siihen vielä kerääntyy.

Vierastakkinaulakossa ei tällä kertaa roiku takki. Keltainen pussukka kätkee sisäänsä Marimekon ystävämyynnin superlöydön - keltaiset muija-converset. Niistä täälläkin jo viime kesänä haaveilin ja nyt ne on mun. I'm so happy!

Finlaysonin ale-vinkki

Tulin vaan vinkkaamaan kun itse sattumalta huomasin, että Finlaysonin nettikaupassa on ale. Kaikki (ei uutuus) puuvillaiset pussilakanat ja pussilakanasetit ovat -20% ja lisäksi ilman postikuluja.

Meille lähti kaksi settiä näitä elefantti-pussilakanasettejä, joista olen jo pitkään haaveillut. Suunnittelen näitä lasten sänkyihin sänkypeitoiksi näin alkuun. Kunhan siirrytään isoihin peittoihin, niin sitten pääsevät ihan oikeaan käyttöön.

Lisäksi tyynyliina uudesta Sanna Pelliccionin suunnittelemasta Oma perhe -sarjasta. Aivan ihana kuosi! Tytär tuli selän taakse hihkumaan, että hälle tuo. Oli ihastuksissaan kun kuuli että tilasin jo :)

////////////////////////

Huomenaamulla me tytöt lähdetään Lapsimessuille isojen ja pienten ystävien seurassa. Siellä on varmaan jokunen muukin? Hauskaa viikonloppua!

DIY: liukuvärimaalattu seinä

Siinä kuulkaas kävi nyt niin, että olohuoneeseen ei tullutkaan Cows Parsely- eikä Woods-tapettia, ei hailakkaa harmaata eikä mitään muutakaan tapettia kuten aiemmin suunnittelin. Vaan ihan aitoa "maalaustaidetta" by Petra.

Lopulta innostuin eniten niistä liukuväritapeteista. Kunnes keksin että miksi sitä liukuväriä ei voisi maalatakin? Kun opin että liukuväri ei olekaan tässä yhteydessä dip dye vaan fiinisti ombré niin löysin pari Amerikkalaista blogia (täällä ja täällä ) jotka ohjeistivat kuinka homma käy kuin leikiten, joten eipä muuta kuin maalikauppaan ja töihin.

Ostin kolmea eri sävyä samasta väriperheestä; S491 Petrooli (tumma), L491 Maininki (keskisävy) ja G438 Horisontti. Alunperin ajateltiin harmaata, mutta jotenkin tuo petrooli vei mukanaan. Neljännen sävyn sekoitin Mainingista ja Horisontista. Alkuun homma oli helppoa. 

Ylös muita leveämpi kaistale kaikkein vaaleinta sävyä.

Sitten alas kapea kaistale tummaa, seuraava saman kokoinen toiseksi tumminta ja viimeiseksi itse sekoitettua.

Sen verran olen maalannut että tiesin maalien kuivuvan nopeasti, mutta kun ohje väittää että sitten vaan kuivalla pensselillä sudit rajat häivyksiin, niin minähän uskon. Ehkä noilla jenkki-maaleilla tai joillain öljypohjaisilla onnistuukin, mutta ei ainakaan Jokerilla. Edes viimeiseksi maalattu sävy ei häivyttynyt enää mihinkään. Piti siis alkaa soveltaa. Siinä vaiheessa normaali seinän maalaus muuttuikin todellisesti taideprojektiksi ja "öljyvärimaalaukseksi". Aika hauskaa kyllä kun maalaamisesta tykkää (sekä seinän että taulujen)! Dippailin pensseliä aina rajan vierekkäisillä sävyillä ja häivytin siten rajaa. Pitkään ja hartaasti. Ja kun ilta loppui kesken niin lisää vielä seuraavana aamuna. Lopulta se tekniikka kokeilemalla löytyi - seuraava seinä valmistuisi varmasti jo paljon nopeammin.

Lopputulos ei ole sitä mitä kuvittelin. Mutta on se hieno. Rahallista säästöä likuväritapettiin nähden tuli vähintään 200eur. Väristä tykkään ihan mahdottomasti, vaikka se tahattomasti hieman merellinen onkin... Valkoinen, musta, puu, kupari sekä sinisen, punaisen ja keltaisen sävyt sopivat siihen ihan älyttömän hyvin. Vastavalmistuva lattia ja uusi seinä ovat täydellinen pari. Sanoisin että kannatti :)

Mitä tykkäätte?

Remppareality

Ettei ihan pääsisi totuus unohtumaan niin vähän remppapäivitystä viikonlopulta.

Lauantaina uurastettiin 14 tuntia ja sunnuntaina melkein toinen mokoma. Tavoitteena saada ainakin porraskäytävä valmiiksi sunnuntai-iltana klo 18 käynyttä mittamiestä varten ja päästiin tavoitteeseen. Hieman ylioptimistisia oltiin sen suhteen että  luultiin myös ehtivämme latoa lattiaa ja nakuttaa kattoa; kyllä se porraskäytävä miehen ajan vei kokonaan. Ei ole mikään koskaan niin nopeaa kuin kuvittelee. Tänään sitten kuultiin että takaseinän putket pitää laskea alemmaksi, joten putkari saadaan kutsua taas. Jokohan tämä olisi viimeinen kerta kun täällä tarvitse kutsua putkari sitä varten että siirräppä taas jotain putkea johonkin suuntaan muutama sentti. Puuh. Tasoitusta ja maaliahan nuo seinät kaipaa myös, mutta siihen on nyt viisi viikkoa aikaa.

Tässä portaat muuton aikaan pari viikkoa sitten.

Tässä lauantai-aamuna

Ja vielä vähän avarampaa kun vedettiin kodarinkin seinä alas. Aika jännä tunnelma kun "rappusilta" näkyi käytännössä melkein koko alakerta.

Tähän päädyttiin tässä vaiheessa

Silloin kun minua ei tarvittu kantoavuksi niin maalasin olohuoneen ja kodinhoitohuoneen ikkunankarmit ruskeista valkoisiksi. Olohuoneen seinänkin tein, mutta siitä lisää seuraavassa postissa.

Pakko oli laittaa myös vähän orvokkeja ikkunalle kun osuivat niin sopivasti rautakaupassa kohdalle

Eilen illalla vielä uurastettiin palkkatyöpäivän jälkeen kun tilattiin lopulta roskalava ja kannettiin nuo vasemmassa kuvassa näkyvät röykkiöt oikealla olevalle lavalle. Meni ääriään myöten täyteen, mutta meillä näyttäis taas olevan takapiha! Ehkä tässä kohta kehtaa alkaa naapureitakin moikkailemaan ;)

Sauna on valmis!

Saatiin sauna viikolla valmiiksi ja hetihän se piti ensimmäiset löylytkin lämmittää! Kyllä oli makoisaa istua uudessa saunassa ja nauttia pehmoisista löylyistä. Onnistunut remontti loppujen lopuksi.

Saunan remppamiehien kanssa oli vähän säätämistä loppuviimeistelyn kanssa. Sähkäri vetäisi lämpöanturin pintavetona panelien päälle, ja peitti piuhan 25cm listan pätkiä päälle ruuvaten. Toinen ukko sai onneksi vedon panelien alle, mutta reiäthän sinne seinään jäi... Selkänojan asensivat saunaan pyytämättä ja siitä sitten toinen sarja lisäreikiä paneliin kun se poistettiin. Eivät onneksi silmään paista, mutta harmittaahan tuo. Kerran asennetut lauteet jouduttiin itse purkamaan ja myöhemmin uudelleen asentamaan kun liukuovifirma unohti sanoa että ne ei saisi olla paikoillaan kun ovi tullaan asentamaan. Oveakin siis asennettiin tuon vuoksi kahteen eri otteeseen.

Sauna on pieni, mutta tuplakokoinen alkuperäiseen verrattuna. Sulautettiin seinän takaa pieni vaatehuone saunaan mukaan ja saatiin kaivattua lisätilaa. Nyt tuossa kylpee ihan hyvin 3-4 jos tarvis on. Alunperin haluttiin täysin mustavalkoinen sauna: valkoiset kaakelit seinään ja mustat lauteet. Kaakeliajatus kariutui siihen, että niiden laitto olisi pienentänyt saunaa entisestään alle tarvittavien seinämateriaalien vuoksi. Sen jälkeen sormipanelit oltaisin haluttu pystyyn, mutta niissä sama juttu: olisi tarvittu lisäkoolit poikittain ja taas olisi koko pienentynyt. Nyt kyllä tykkään näistä näin, joten ei jäänyt harmittamaan, ja kyllähän puun lämpö saunaan sopii. Seinät siis haapaista sormipaneelia ja lauteet 12cm leveää lämpökäsiteltyä haapaa. 

Vielä vähän mietitään että valkaistaisiinko seiniä saunavahalla, mutta ehkä odotetaan siihen kunnes alkavat kellastumaan ja uudistetaan sitten. Nuo alkuperäiset ikkunat mua vähän vielä kiusaa, kun en tuota ruskeaa tuonne haluaisi, mutta en oikein tiedä mitä niille tekisi. Saunavahalla niitä saisi vaan tummemmaksi, ei vaaleammaksi. Olisiko musta ihan outo..? Jos on ideoita niin heitelkää!

Kiuas on digitaalisella ohjauspaneelilla varustettu Harvian Kivi. Täysin valkoinen kiuas oli alunperin ajatuksissa, mutta lopulta ratkaisi koko ja hinta. Ohjauspaneelilla varustetut valkoiset olivat liian kalliita tai liian isoja.

Liukuovi on tähän tilaan ihan ässä! Säästää hurjasti tilaa eikä avaudu kiinni pönttöön. Tämän kanssa saatiin oviaukko venytettyä 90cm leveäksi joka osaltaan lisää tilantuntua ja valonvirtausta. Saunassa ei vielä ole minkäänlaista valoa, eikä sitä taida sinne tarvitakaan. Metrin leveä, oven korkuinen pala karkaistua lasia maksoi melkoisesti, mutta tämä satsaus kannatti.

Paloja lastenhuoneesta

Jos unohdetaan se että lastenhuoneen nurkassa seisoo kaksi muuttolaatikkopinoa, verhot puuttuu, listat puuttuu ja pitäisi keksiä mitä katolle voi tehdä, niin huone on jo ihan käyttökelpoinen. Lapsille on uudessa huoneessa maistuneet sekä unet että leikit. Vanhassa asunnossa ei tapahtunut kertaakaan sitä että lapset olisivat keskenään menneet leikkihuoneeseen leikkimään, mutta täällä niin on ollut alusta asti. Tosi kiva!

Lastenhuoneen kaikki kalusteet muuttivat mukana, Stuvan kokoa vaan on kasvatettu ja vaihdettu vaatekaappikäyttöön. Seinäkaappeihin ruuvasin jalat ja siitä tuli oiva kirjahylly. Expedit oli ennen pystyssä, nyt ikkunan alla poikittain, niin että lapset yltää itse joka nurkkaan. Uusi matto ja tapettirullat saapuivat tällä viikolla, joten hyvin pian saadaan huone taas lähemmäksi valmista :)

p.s. Facebookista löytyy jo kuva valmiista saunasta!

Marimekkoa lastenhuoneeseen

Piti vain käväistä Marimekon sivuilla varmistamassa se kangas mitä olen ajatellut lastenhuoneen verhoksi. No tietäähän sen mitä siitä seuraa. Valinnan vaikeus, kun sopivia kandidaatteja olikin taas ihan liikaa.

Alkuperäinen ajatus oli tämä Räsymatto

Sen pariksi toiseen ikkunaan keltainen Lokki.

Mutta sitten yllättäin myös värikäs Räsymatto näytti houkuttelevalta

ja Lappuliisa.

Ryijykin olisi ihana (ilman violettia - en tiedä mikä siinä nyt tökkii)

kuten myös Pikku jätski

sekä Merimerkki (tässä jos olisi vähän keltaista mukana, niin en enää miettisi).

Kulkueestakin tykkään.

Pöh. Pitääkin taas miettiä pitkään ja hartaasti. Huoneessa on itseasiassa 9 ikkunaa. Ehkä pitääkin verhottaa kaikki, vaikka suunnittelin vain kahta, hah. Ajattelin kurkkia myös sopivia valaisimia, mutta se saa nyt jäädä seuraavaan kertaan. Päässä pörisee (flunssa ei helpota ajatustoimintaa). Työhuoneen kalusteisiin ja järjestykseen sain tänään kuitenkin lopultakin kantavan idean. Siitä olen tosi iloinen, kun sekin on pöristellyt tässä jo useamman viikon.

Vanhan tuolin uusi elämä

Anopilla oli kaksi kaunista vanhaa tuolia, jotka iloksemme saimme talon mukana pitää. Tuoli on kaunis malliltaan, siro mutta tukeva. Puuosat ovat jaloista patinoituneet kauniisti ja niiden väri on ihana. 

Ennen:

Kankaaksi näin heti mielessäni jonkun vanhan Marimekon, ja siihen valikoitui lopulta frekvenssi ja sen kanssa verhoilu sujui helposti (ihan kaikkia niittejä en ehtinyt vielä nakuttaa kiinni kun loppuivat kesken). Otin tietoisen riskin valkoisen kankaan kanssa. Tuolien selkänojien vanhat lakat hilseilivät rumasti, joten ne hioin ja lakkasin uudelleen. Jalat saivat jäädä sellaiseksi kuin olivatkin. Tässä lopputulos toissapäivänä. Toinen tuoli on edelleen tekemättä.

Puoli vuorokautta sain istua ihanalla uudella tuolillani. Eilen illalla palasin takaisin keittiöjakkaralle kököttämään. Oltiin yläkerrassa kiinnittämässä vaatekaapin ovia paikoilleen kun lapset suuntasivat alakertaan. Tuli taas todistettua, että meidän jälkikasvu huutaa ja vinkuu aina, paitsi jos on joskus hiljaa ja leikkii tyytyväisenä keskenään siitä seuraa meidän vanhempien huutamista ja vinkunaa...

Isosisko antoi pienemmälleen tussin käteen ja tuli ylös raportoimaan miten pikkuveli piirtää. Poika päätti 2-vuotispäivänsä aattona alkaa todelliseksi taiteilijaksi ja käyttää kangasta pohjanaan paperin sijaan. Tuolin päällinen näytti käsittelyn jälkeen tältä.

Ja jalat tältä.

Työtuolikin meni samalla, tosin Finlaysonin musta coronna kangas on tussille armollisempi kuin tämä valkoinen frekvenssi. Hyvä niin, sillä siitä ei kangasta jakseta kyllä millään irroittaa pesuun. Ja siskon valkoinen ruokatuoli jokaikiseltä pinnaltaan jalkoja ja istuinta myöten, mutta se tietysti lähti helposti taikasienellä puhtaaksi.

Ei siinä auttanut kuin repiä niitit pois ja viskata kangas pesukoneeseen. Onneksi näytti aika hyvin puhdistuneen. Jaloista ei väri sitten lähtenytkään pois. Lakka oli niistä tosiaan sen verran kulunut, että puu taisi vetäistä värin sisäänsä. Olisiko ideoita mitä tököttiä voisi käyttää puhdistukseen, vai onko hionta ainut oikea tie..?

Tuo meidän tänään 2 vuotta täyttävä on muuttunut varsinaiseksi täystuhoksi. Siskolla on ollut omat oikkunsa, mutta hallittavissa kuitenkin. Tätä ei pidättele mikään. Kertoikin itse tuon tuoliepisodin jälkeen nukkumaan mennessä kuinka : "minä sotken paljon, minä vain sotken". Kysyin huvikseni, että onko sun elämäntehtävä sotkeminen? Poika vilkaisi nopeasti ja sanoi vakavalla äänellä: "Joo-o, minun tehtävä on sotkea aina!". Silloin kyllä väkisinkin nauratti.