Tässä se terassi nyt on lähes koko komeudessaan. Hieman tuotti kuvaus ongelmia, kun en tuota naapurustoa pahemmin halua vilautella, mutta kyllä siitä varmasti käsityksen saa. Terassilla on kokoa 30 neliötä, mikä on lähes sama kuin aiemminkin, muutaman neliön isompi. Suurin ero tuli terassin nostossa. Väliaikainen pikaterassi koostui vain maata vasten ladotuista kestopuulaatoista, nyt terassin lattia on samalla tasolla kuin sisätilojen lattia. Mikä muuten kasvatti olohuoneen tilantuntua ihan hurjasti!!!
Pohjatöihin meni aikaa, kun kaivettiin kuoppaa, levitettiin suodatinkangasta ja soraa sekä ladottiin harkkoja. Sen jälkeen rungon ja itse pinnan teko oli täysin miehen heiniä. Päädyttiin tuohon ikävähköön vihreään kestopuuhun, koska tarkoituksena on sävyttää terassi puuöljyllä ja tästä ei paista pohjaväri sitten niin paljon läpi kuin ruskeasta, oletan. Öljyäminen tosin saatetaan jättää vasta ensi kevääseen, kun ei tämäkään väri yllätyksekseni minua nyt itseasiassa häiritse juuri yhtään. Saapahan puu elää rauhassa tovin, ennen pintakäsittelyä.Yhteen kulmaan tehtin molempiin suuntiin parin metrin matkalta harvaa säleikköaikaa, joka lisäsi koko terassin kodikkuutta ihan uskomattoman paljon. Mikä lie aidankaipuu sitä sisäänrakennettuna ihmisellä (tai ainakin minulla) onkaan.
Olemassa olleet terassikalusteet, joista lepotuolit on ostettu aikanaan kerrostaloasunnon parvekkeelle ja pöytäryhmä rivarin pihalle, tuntuvat nyt olevan ensimmäistä kertaa omassa kokoluokassaan ja sopivat paikoilleen loistavasti. Kirsikkapuulle tehtiin oma kolo terassin lattian läpi, niin se saa rauhassa jatkaa siinä kasvuaan ja luoda tunnelmallista varjoa keskipäivän kuumimpaan aikaan (ilmansuunta on juuri oikea). Kirsikkapuussa riittää elämää niin mehiläisten, perhosentoukkien, muurahaisten kuin lintujenkin muodossa, ja nähtiin siellä helteellä vähän eksottisempiakin eläimiä norsusta tiikeriin...
Ensimmäinen pionipensaskin kerkisi jo upeaan kukkaloistoon. Tämä lajike lakastuu nopeasti, mutta on kaunis näin kukkiessaan. Viinimarjapensaat ja pensasmustikat kasvavat myös ihan terassinkupeessa, joten sieltä ei sadonkorjuu aikaan tarvitse kuin vähän kättään ojennella ja napsia satoa suuhun (toivon). Täydellinen kesähuone, on se niin ihana, ei puutu enää kuin pitkä kuuma kesä!