sunnuntai 21. toukokuuta 2017

VYYHTI





 


Mikä ihana sää meitä on hellinyt tänä viikonloppuna! Ollaan oltu kirjaimellisesti ihan pihalla - käsitelty terassia, viimeistelty kasvilava kasveineen kesää varten ja ihan vaan löhötty auringossa. Näistä puuhista löytyykin jo kuvia instagramin puolelta. Blogipostauksen kuvissa ei ole vielä ihan niin kesäinen tunnelma, vaan ne on otettu viikko sitten äitienpäivänä. Vähän näkyi vihreää jo silloinkin, mutta sen jälkeen luonto on kyllä suorastaan räjähtänyt kasvuun ainakin täällä etelässä. 

Jos tämä viikonloppu on ollut ihana, niin oli kyllä edellinenkin. Olin lopulta vielä kolmannenkin viikon flunssassa, mutta viikonloppuna viimein hellitti. Lauantaina ompelinkin sitten ihan vimmatusti; lapsille ja äidilleni uutta ja ihanaa (niistä kuvia toisella kertaa) ja itselleni tämän ennen pääsiäistä aloitetun mekkotunikan loppuun. Sunnuntaina vietettiinkin sitten iloista äitienpäivää, kaikki uusissa vaatteissa tai asusteissa :)

Ihastuin tähän Elisa Tuohimaan suunnittelemaan Vyyhti-kuosiin heti kun sen näin. ja niin on tehnyt moni muukin, koska ensi kertaa kun sitä yritin ostaa, kaikki mustavalkoiset oli loppu. Kun sitten bongasin tämän collegen II-laatuisena Ainolan nettikaupassa, ei kauaa tarvinnut pohtia sen klikkaamista ostoskoriin. Kylmän kevään varrella ajatus college-mekosta ei tuntunut yhtään hassulta ja onhan sieltä joskus syksy tulossa (ei oikeasti ajatella sitä nyt), jolloin sille on taas käyttöä, vaikka kesä sattuisi (toivottavasti) olemaan pitkä, kuuma ja vähäluminen.

Kaavana mulla oli tässä taas Ehta, kuten aiemmin ompelemassani joutsen-tunikassakin, mutta tällä kertaa lisäsin myös taskut. College sopi tähän yhtä hyvin kuin trikookin ja tämä malli on mulle todella mieluisa päällä. Helmaan lisäsin pienen keinonahkaisen ompelumerkin ja miten paljon voikin tuollainen pieni yksityiskohta vaikuttaa siihen, miten viimeistellyltä vaate nyt tuntuu! Ihan kuin kaupasta ostettu - silleen hyvällä tavalla ajateltuna. Lempivaate, joka sopii monenlaiseen menoon.

tiistai 9. toukokuuta 2017

KAHDEN OSA2






Vuoden ekassa postauksessa esittelin tyttärelle ompelemani Kahden-hupparipaidan. Poikakin sai pian omansa, postaus vaan on jäänyt jonnekin tuonne luonnoksiin junnaamaan.

Itse muistan kulkeneeni koko ala-asteen pelkissä college-paidoissa (kesällä teeppareissa), mutta ihmeekseni meidän lapsille ei colleget meinaa mennä päälle ollenkaan. En ole päässyt perille mistä paidat hiertää, siis mikä college-paidoissa on vikana, college-housut ja hupparit kuitenkin on kelvanneet aina. Housujen kohdalla mennään pojan kanssa jopa siinä vaiheessa, että mitkään muut kuin kollarit ei jalkaan kelpaa, i k i n ä, ihan sama mistä juhlista tai muista menoista olisi kysymys. Hieman hajottaa äitiä... No, kohta siirrytään shortseihin, ja siitä saadaankin sitten vaihteen vuoksi toisenlainen kiista aikaiseksi, kun ei nekään ihan joka päivä suomen kesässä riitä. Esimakua saatiin jo nyt sunnuntaina, kun mittari näytti nippa nappa 10 astetta, mutta kun aurinko paistoi, niin pojalle ei muut housut menneet jalkaan. Oma tahto - sitä löytyy!!

 Kahden-paitoihin palatakseni, jätski-paidasta tuli onnekseni tyttären lemppari ja se on ollut päällä usein. Tästä pojan paidasta tuli omaan makuuni vielä kivempikin, mutta se ei mene päälle kuin pitkällä maanittelulla, eikä missään nimessä päiväkotiin. Taitaa olla koko paidan kätkenyt johonkin jemmaan, kun ei ole hetkeen tullut kaapissakaan vastaan...

Pojan paidan college on Noshilta ja kaulusosan vuori Aarrekidiltä. 

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

ENSIMMÄISET KIRSIKANKUKAT JA LISÄÄNTYNYT VAALEANPUNAINEN







Tämän postauksen piti nähdä päivänvalo ja pari viikkoa sitten, mutta kevään tautirykelmä puuttui peliin. Sairastin kaksi viikkoa niin kovan kuumetaudin parilla vatsataudilla höystettynä, että en muista ikinä olleeni niin kipeä. Yli viikkoon en jaksanut ihan oikeasti tehdä mitään muuta kuin nukkua, telkkarin katsominenkin oli liikaa. Välillä vähän tokenin siihen tv-asteelle, mutta sitten tuli taudin uusi nousu ja siirryin taas nukkumaan. Ei puhettakaan, että olisin edes vilkaissut tietokoneen suuntaan, tai miettinyt mitään muutakaan "järkevää" tekemistä. Nyt on yskä ja väsymyksen rippeet jäljellä, mutta eiköhän tästä taas pian kuntouduta, varsinkin jos aurinko jaksaa jatkaa lämmittämistään :)

Otin ennen pääsiäistä pari kirsikan oksaa etupihan kirsikkapuusta maljakkoon. Hivenen liian optimistinen olin niiden silmujen ja nuppujen nopeasta aukeamisesta, eihän noihin oksiin pääsiäiseksi kerinnyt kehittyä kuin pullistuneet silmut, mutta kivan näköisiä oksat tuossa Prismasta löytyneessä maljakossa olivat niinkin. Meidän kirsikkapuussa on valkoiset kukat, mutta ihanan herkät  nekin ovat ja varsinkin nämä ensimmäiset sykähdyttää aina erityisesti ja innostavat kuvaamaan. Nythän nuo silmut pullistelevat pihapuussakin melkein samaan malliin, ei varmaan menisi paria päivää pidempään saada kukat auki, jos nyt kävisin nappaamaassa uudet oksat maljakkoon.

Vaikka kirsikankukat eivät olekaan vaaleanpunaisia, on tuo väri salakavalasti alkanut muuten meidän sisustuksessa lisääntymään. Jonkin verran sitä on ollut varsinkin makkarissa ja tyttären huoneessa jo jokusen vuoden, mutta nyt kun vilkaisee olohuoneeseen, näkee sielläkin useamman vaaleanpunaisen pilkun sohvatyynyjen ja maljakon muodossa.

Tyttären ruokatuolin maalasin kevätalvella kalkkimaalilla. Siihen löytyi Jeanne D'arc livingin vintage kalkkimaaleista ihana dusty rose sävy. Se on mun makuun aikalailla täydellinen vaaleanpunainen; hieman harmaaseen taittava, ja kalkkimaalina vielä ihana, samettinen matta.