keskiviikko 26. lokakuuta 2016

RAUHALLISEMPI MAKUUHUONE JA UUSI VALAISIN







Makuuhuone on meillä olohuoneen suora jatkumo. Välissä ei ole ovea, vaan pelkkä levennetty oviaukko, josta valo kulkee molempiin huoneisiin. Kun remonttia tehtiin, toivoin, että koko väliseinän voisi purkaa niin oltaisiin saatu tilava olohuone (ja makkari yläkertaan), mutta kantavaa seinää ei voinut ottaa pois, joten siksi näin. 

Nykyinen makuuhuone toimi alkuun olohuoneen jatkeena lasten leikkihuoneena / meidän työhuoneena, mutta pari vuotta sitten jätettiin yläkerta lapsille ja muutettiin itse alakertaan. Edelleen kaipaan isompaa olohuonetta, mutta makuuhuone alakerrassa on ehdottomasti hyvä ratkaisu. Viime vuonna leikkihuoneen tapetti vaihtui yhteistyön merkeissä ruudullisesta hopeanhohtoiseen ja voitte kuvitella, miten haluaisin tällä hetkellä siihen taas jotain ihan muuta! Jotain maanläheisempää, mattaisempaa, tummempaa, ehkä vihreämpää tai sinisempää...

Tapettien pois repiminen ja uudelleen maalaus saa odottaa jotain tulevaisuuden virtapiikkiä, mutta ensi askel hieman pehmeämpään suuntaan saatiin vaihtamalla makuuhuoneen valaisin toiseen. IKEAn Sinnerlig on ihastuttanut ilmestymisestään saakka ja nyt lopulta pääsin yli siitä ajatuksesta, että se olisi meille liian suuri. Onhan se todella iso, ja ehkä jollain mittakaavalla huoneeseen liian isokin, mutta minä tykkään siitä aivan valtavasti ja se tuo huoneeseen juuri sitä tunnelmaa mitä kaipasinkin. Sänkykin käännettiin hetki sitten toisin päin, sivuseinää vasten ja näin kesällä seinään porattu valokuvakollaasikin pääsi vielä enemmän edukseen sängyn päädyssä. 

TÄÄLTÄ näkee miltä makkari näytti ennen näitä muutoksia.

maanantai 24. lokakuuta 2016

IHANAT SYYSSUKAT JÄMÄLANGOISTA







Viime viikolla vietettiin syyslomaa. Lapsilla koko viikko, mulla keskiviikosta eteenpäin. Käytiin lähiretkien lisäksi Huimalassa, Lintsin valokarnevaaleilla ja leffassa katsomassa Tatua ja Patua. Viikon kohokohta oli Shrek-musikaali Peacock-teatterissa, todella upea esitys, suosittelen! Niin kivaa kuin yhteislomailu onkin, kyllä siinä myös hermot välillä kiristyy. Tänään lapset menikin ihan mielellään takaisin kouluun ja päiväkotiin, ja minä jäin viettämään vielä yhtä vapaapäivää ihan itsekseni. Se jos mikä tuli tarpeeseen! 

Mietin ihan tosissani, että olisin tässä elämäntilanteessa varmaan puolet onnellisempi, jos saisin joka viikko, tai edes joka toinen viikko yhden ylimääräisen vapaapäivän, jonka saisin viettää ihan yksin. Ilman että kukaan tarvitsee - oli se sitten perhe tai työkaverit. Vähän kuormitusta tästä kiireestä pois, kun saa rauhassa siivota ja pyykätä, puuhailla, suunnitella ja kuvata tai ihan vaan istua sohvalla ja tutkailla, että mitähän mulle oikeasti kuuluu. Tänään tein noita kaikkia edellä mainittuja, ja päivä loppui totaalisesti kesken. Edellisestä vastaavasta onkin jo yli kaksi kuukautta ja silloinkin omaa aikaa oli just sen verran kuin tyttären eka koulupäivä kesti, joten tässä oli aika monta viikkoa kiinni kurottavana. 

Viimeksi kun postailin, suunnittelin aloittavani syksyn neulomisia. Pikkuhiljaa kaiken muun ohessa, sainkin uudet villasukat itselleni valmiiksi. Kerkisin aloittaa ne jo ennen kuin Muita ihania-blogissa neulottiin taas kollektiivisesti Tiinan kauniita syyssukkia, muuten olisin varmaan hypännyt siihen matkaan mukaan, kun viime talven talvisukistakin tuli niin ihanat. Ehkäpä teen vielä nuokin syyssukat, mutta tässä nyt nämä vastavalmistuneet. Aika kiva väriyhdistelmä löytyi ihan omista jämälankavarastoista :) Lankana 7 veljestä, mallikerta on 8 silmukkaa leveä, varressa mulla oli 56 silmukkaa ja nilkassa kavensin terää varten määrän 48:aan. Vahvistettu kantapää ja sädekavennus on helppoja vanhoja tuttuja, joten niillä menin tälläkin kertaa. Kyllä nyt varpaiden kelpaa :)

perjantai 30. syyskuuta 2016

LÄMMITTELYÄ


Ei mitään koviin ihmeellistä muistiin merkittävää, mutta toivon, että tämä pieni työ toimii nyt alkuunpotkaisijana tämän syksyn ja talven neulomuksille. 

Tytär pyysi pupulleen mekkoa, koska eihän se voi muuten mitenkään tarjeta + muillakin kotona oleilevilla pupuilla on vaatteet. Otin puikot käteen ja neuloin pupulle pikaisen mekon lankavaraston kätköistä löytyneestä valmiiksi raidoitetusta langasta. Sujui sen verran joutuisasti ja mukavasti, että jäi vähän seuraava työ jo sormen päitä kutkuttamaan. Sitten kun saisi vielä päätettyä, että onko ihan pakko jatkaa keskeneräiset työt loppuun vai saako käydä uusia lankoja ja työstää tuoreempia ideoita paremmalla innolla..?