maanantai 27. maaliskuuta 2017

PIENI RYIJY TYTTÄREN HUONEESEEN, SEKÄ VÄRI- JA KATOSHAAVEITA





Tammikuussa julkaisin kuvia tyttären huoneen muuttuneesta järjestyksestä. Koska meillä ei varsinkaan lastenhuoneissa mikään ole niin pysyvää kuin muutos, niin siellähän on taas hieman erilaista! Ihme juttu miten moneen eri paikkaan sängynkin on siellä saanut ajan saatossa laitettua, huone ei nimittäin tosiaankaan ole koolla pilattu... Nyt sängyn paikka on kyllä sellainen, että luulen sen pysyvän siinä pidemmän tovin.

Kun muutettiin tähän taloon, kyseinen huone oli ensin meidän vanhempien makkari ja silloin tuli huoneen isoin seinä maalattua harmaalla kalkkimaalilla. Seinä on minusta edelleenkin älyttömän kauniin sävyinen ja ihanan elävä, mutta tyttären mielestä harmaa on ihan plääh ja huoneesta pitäisi saada värikkäämpi. Ja mun mielestä kun se jo nyt on se meidän kodin väripläjäys... :D Pienen uuden värilisän seinälle tuo ihana Tigerista talvella ostettu pikkuinen ryijy / seinävaate, joka sopii sinne nykyisiin sävyihin tosi kivasti. 

Värin lisäksi tytär toivoo sängyn päälle verhokatosta (tai mikä se sen oikea nimi onkaan). Siis tyyppi, joka ei koskaan ole ollut kauhesti prinsessajuttujen perään. Enemmänkin luulen, että tässä on majan rakennus mielessä, mutta en nyt ihan tiedä miten tämän toiveen toteuttaisin ilman, että siitä tulee kauhea prinsessahörhelö tai tunkkainen koko huoneen tukkiva teltta... Yksi kompromissiajatus mulla on mielessä, mutta jos teillä on hyviä mallikuvia tiedossa, niin linkittäkää ihmeessä! :) 

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

TOIVEASU PIRATE-TYYLIIN



 



Heti toinen ompelupostaus perään kun kerran pääsin vauhtiin. Poika tuli viereen kun olin tekemässä tilausta Noshin joutsenista ja hihkaisi piraatit nähdessään, että hänelle noita! Usean vaihtoehtoisen värin joukosta valitsi tämän sinivihreän ja sehän sopi mulle, niin herkullinen väri se on! 

Olen alkuvuodesta netistä kankaita tilatessa unohtanut jo pari kertaa katsoa, että mitäs laatua se onkaan. Siis raaka-aineen kyllä (luomupuuvillaa, aina kun mahdollista ja näissä Noshin kankaissa sitä osuutta ei tarvitse edes miettiä, kun sitä ne ovat aina), mutta se että tuleeko sieltä trikoota vai collegea onkin sitten ollut yllätys pakettia avatessa - ja ihan omaa huolimattomuutta! Tässäkin poika siis toivoi piraatti-teepparia, mutta kun sinivihreä olikin collegea (enkä sitä tilatessa huomannut), niin eihän siinä muu auttanut kuin muuttaa suunnitelmia. Merirosvoista tulikin piraattishortsit ja raitatrikoosta, mustasta trikoosta (nekin molemmat Noshin) sekä joskus aiemmin Selialta tilatusta printtipalasta sitten se toivottu t-paita. 

Sekä paidan, että housujen kaavat olen muokannut 6/2015 ilmestyneen Ottobre-lehden kaavoista. Eiköhän noilla hyvin saa kesäleikit leikittyä, kunhan se aika koittaa. Ja aiemminkin, tämä poika kulkisi shortseissa kesät, talvet jos vaan saisi...

Pirate-college sekä midiraidat jersey ostettu yhteistyön merkeissä alennuksella Noshilta.

maanantai 20. maaliskuuta 2017

IHANAT JOUTSENET (ja pieni kriisin paikka)






 Ihastuin tähän Noshin joutsenkankaaseen ensisilmäyksellä. Kun se tuli sitten myyntiin, tilasin sitä yhteistyön merkeissä blogialennuksella Noshin verkkokaupasta parissa eri värissä. Tämä harmaa oli alusta alkaen tarkoitettu itselleni ja teinkin siitä nopeasti mekon / tunikan koot.fi:n Ehta-kaavalla. Olen kovasti tykästynyt raglan-hihoihin omissa ompeluissa, niin omissa kuin lasten vaatteissa. Hihat istuvat hyvin ja ovat mukavat ommella ilman sen kummempaa säätöä. Mekosta tulikin yksi suosikkivaatteista, eikä vähiten luomujerseyn ihanan pehmeyden vuoksi.

Tahtoisin ommella enemmänkin itselleni, mutta useimmiten kankaat päätyvät kuitenkin lasten vaatteisiin. Siihen on kolme syytä: 

1. 
Näihin omiin kolttuihin menee niin paljon kangasta, että vaatteen hinta nousee melko korkeaksi ja epäonnistumisen pelko on sitä myöten suurempi.

2. 
Vaatteen vastaanottaja (minä) on huomattavasti kriittisempi jokaista sauman mutkaa ja tikkausta kohtaan, kuin lapset. Vaatteella on siis suurempi todennäköisyys päästä ahkeraan käyttöön jos sen tekee lapselle...

3. 
Tämä omien kuvien ottaminen on ihan kamalaa! Valmiin vaatteen todellinen malli ja muoto tulee paljon paremmin esiin henkilön päällä, kuin esim. seinällä roikkuessa, mutta voi hyvänen aika miten vaikeaa näitä omia kuvia on katsoa. Näitäkin olen hillonnut kameralla jo kolme viikkoa, pystymättä edes katsomaan miltä ne isolla ruudulla näyttävät :D Koko postaus on siis pienoinen kriisin paikka, mutta mekko ja sen kangas on silti ihana!