En ymmärrä miksi olen lykännyt tätä postausta aina vaan, mähän nimittäin oikeasti tykkään tästä peitosta, jonka väsäsin valmiiksi jo joskus marraskuun puolella! Tässä odotellessa meinasi jo käydä köpsysti ja joutua koko peitto kadotukseen, kun eräs ei noudattanut omia sääntöjään ja söi&joi sohvalla ja hulautti eväänsä peiton päälle... Olin aikas varma ettei ristit villapeitolla kestä konepesua, mutta onneksi olin väärässä, ja peitto on taas lähes uudenveroinen!
100% villaa olevan valkoisen Anno-huovan ostin joskus ehkä kahdeksan vuotta sitten jostain superalesta alle puoleen hintaan. Nyt teki mieli uudistaa peittoa hieman, ja päädyin kokeilemaan samaa painokuviota kuin näissä kesäisissä tyynyissä. Tällä kertaa en painanut perunalla, vaan leikkasin piirtoheitinkalvosta sapluunan ja töpötin värin miehen autonpesusienestä leikatulla palasella (uups, olinkohan tuota maininnut ennen...). Villahuopa oli sen verran nyppyistä, huokoista ja kuitenkin tiivistä, että väriä sai tuputtaa ihan tunteella. Projekti jäikin pariin otteeseen kesken (aloitin elokuussa), kun väri loppui niin minulta kuin kaupastakin (en kuitenkaan myönnä henkilökohtaisesti ostaneeni kaupan varastoja tyhjäksi). Onneksi olin jo alun alkaen suunnitellut tekeväni toista laitaa kohti harvenevan kuvion, enkä joutunut enää neljättä kertaa ostoksille.
Peiton nurja puoli ei ole esittelykelpoinen, kun kuviot ovat painuneet sinne osittain ja värisyöppöyden vuoksi en ihan välttämättä suosittele tätä ainakaan erityisen edullisena tee-se-itse juttuna, mutta lopputulos on kyllä itselleni tosi mieluinen. Ja mikäänhän ei lämmitä pakkasilla niin hyvin kuin aito villa hartioilla!