Kiirettä pitää sen verran, että ei ehdi viikonloppuisin kuvaamaan. Ja kun ei ehdi, niin tarkoittaa se hiljaisuutta blogissa, kun ei tuo päivä ihan tarpeeksi ole vielä pidentynyt ja kirkastunut mun makuun iltakuvausta ajatellen... Mutta tämmöisiä sain sunnuntaina napattua muutama hetki ennen lähtöä lasten mummolaa kohti.
Lauantaina löysin itselleni täydelliset nilkkurit. Nahkaa, kiva juju vetskarin muodossa, maailman mukavimmat jalassa ja ale-hintaa 40eur. Viimeinen pari omaa kokoa, ja toisiksi viimenen ylipäätään, joten kävipä tuuri.
Elloksen tilauksen naputtelin lopulta joku aika sitten ja perjantaina se sitten tuli. Tuo pilvimatto kotiutui suunnitellusti kodinhoitohuoneeseen ja heräte-puuheppa kopsuttelee ympäriinsä. Nuo lakanat mua nyt vähän ihmetyttää ja arvon tässä palautanko vai en. Ei tuo minusta nyt harmaa ole, niinkuin mainoskuva antaa ymmärtää (oli siinäkin hintsusti sinertävää, mutta ei noin paljon) ja pesuhan oli ihan katastrofi. Valkoinen pohja on nyt aikalailla vaaleansininen, kuten myös toiset koneessa olleet lakanat. Enhän mä nyt tajunnut, että valkopohjainen puuvillalakana värjää, kun ei siitä ollut mitään mainintaa...
Nyt niin kovasti trendikkäät ja ilmaa puhdistavien ominaisuuksiensa vuoksi puhututtaneet viherkasvit ovat nyt sitten löytäneet meillekin. Sijoituspaikat on vähän kortilla, mutta olen minä muutaman tänne saanut ängettyä. Sunnuntaina piti iltapuhteina vielä solmia pikainen makramee-amppeli, josta tuli kiva, jos ei katsota miten vino se on. Ainakin toinen pitänee vielä solmia. Yritän silti olla muuttamatta taloa mummolaksi.
Amppelin lisäksi, käsiä on jo pari viikkoa pitänyt kiireisenä marisukat. Haastava homma ihmiselle, joka ei ole koulun pakollisten sukkien jälkeen saanut kahta samanlaista aikaiseksi. Ensi-innostuksella ensimmäinen päivässä varpaita vaille valmiiksi, kunnes tajusin että varsi on liian tiukka. Sitten tuon toisen kanssa olenkin turannut kavennuksia miettiessä. Josko sitä vaikka ensi syksyksi saisi sukat jalkaansa. Tai vaikka kaksi erikokoista joulusukkaa, jos ei muuta!
Aiemmin en ole lehdissä näkynyt, mutta nyt sitten peräti kaksin kappalein. Ihanana yllärinä meidän lastenhuone sai kunnian vilahtaa uusimmassa Kotoliving-lehdessä blogi-tärppinä. En tiedä onko joku tänne tuon innoittamana jo löytänytkin..? Vähän mua huvitti kuvaus "suvussa kulkeneesta omakotitalosta", joka kuulostaa jotenkin tosi arvokkaalta, vaikka tottahan se sinänsä onkin - siis se suvussa kulkeminen (toinen sukupolvi), ei se arvokkuus. Oma naama ja meidän ruuat komeilevat sitten uuden Kotiblogit-lehden sivuilla ruokablogini ansiosta. Ja nythän mä vallan jouduin henkäisemään syvään, kun kävin lehden nettisivulta linkkiä noutamassa ja löysin sieltä meidän koko perheen. Huh.
Nyt jos olisin kun olen fiksu, niin lähden nukkumaan. Haettiin lapset kahden päivän mummola-visiitiltä ja molemmat nukahtivat viiden jälkeen autoon. Voipi olla että meillä ei herätä huomenna normisti viiden-kuuden maissa, vaan... en edes halua ajatella. Öitä ja kuulumiin!
