IHANAT SYYSSUKAT JÄMÄLANGOISTA

Viime viikolla vietettiin syyslomaa. Lapsilla koko viikko, mulla keskiviikosta eteenpäin. Käytiin lähiretkien lisäksi Huimalassa, Lintsin valokarnevaaleilla ja leffassa katsomassa Tatua ja Patua. Viikon kohokohta oli Shrek-musikaali Peacock-teatterissa, todella upea esitys, suosittelen! Niin kivaa kuin yhteislomailu onkin, kyllä siinä myös hermot välillä kiristyy. Tänään lapset menikin ihan mielellään takaisin kouluun ja päiväkotiin, ja minä jäin viettämään vielä yhtä vapaapäivää ihan itsekseni. Se jos mikä tuli tarpeeseen! 

Mietin ihan tosissani, että olisin tässä elämäntilanteessa varmaan puolet onnellisempi, jos saisin joka viikko, tai edes joka toinen viikko yhden ylimääräisen vapaapäivän, jonka saisin viettää ihan yksin. Ilman että kukaan tarvitsee - oli se sitten perhe tai työkaverit. Vähän kuormitusta tästä kiireestä pois, kun saa rauhassa siivota ja pyykätä, puuhailla, suunnitella ja kuvata tai ihan vaan istua sohvalla ja tutkailla, että mitähän mulle oikeasti kuuluu. Tänään tein noita kaikkia edellä mainittuja, ja päivä loppui totaalisesti kesken. Edellisestä vastaavasta onkin jo yli kaksi kuukautta ja silloinkin omaa aikaa oli just sen verran kuin tyttären eka koulupäivä kesti, joten tässä oli aika monta viikkoa kiinni kurottavana. 

Viimeksi kun postailin, suunnittelin aloittavani syksyn neulomisia. Pikkuhiljaa kaiken muun ohessa, sainkin uudet villasukat itselleni valmiiksi. Kerkisin aloittaa ne jo ennen kuin Muita ihania-blogissa neulottiin taas kollektiivisesti Tiinan kauniita syyssukkia, muuten olisin varmaan hypännyt siihen matkaan mukaan, kun viime talven talvisukistakin tuli niin ihanat. Ehkäpä teen vielä nuokin syyssukat, mutta tässä nyt nämä vastavalmistuneet. Aika kiva väriyhdistelmä löytyi ihan omista jämälankavarastoista :) Lankana 7 veljestä, mallikerta on 8 silmukkaa leveä, varressa mulla oli 56 silmukkaa ja nilkassa kavensin terää varten määrän 48:aan. Vahvistettu kantapää ja sädekavennus on helppoja vanhoja tuttuja, joten niillä menin tälläkin kertaa. Kyllä nyt varpaiden kelpaa :)

LÄMMITTELYÄ

Ei mitään koviin ihmeellistä muistiin merkittävää, mutta toivon, että tämä pieni työ toimii nyt alkuunpotkaisijana tämän syksyn ja talven neulomuksille. 

Tytär pyysi pupulleen mekkoa, koska eihän se voi muuten mitenkään tarjeta + muillakin kotona oleilevilla pupuilla on vaatteet. Otin puikot käteen ja neuloin pupulle pikaisen mekon lankavaraston kätköistä löytyneestä valmiiksi raidoitetusta langasta. Sujui sen verran joutuisasti ja mukavasti, että jäi vähän seuraava työ jo sormen päitä kutkuttamaan. Sitten kun saisi vielä päätettyä, että onko ihan pakko jatkaa keskeneräiset työt loppuun vai saako käydä uusia lankoja ja työstää tuoreempia ideoita paremmalla innolla..?

HELPPO LIUKUVÄRJÄTTY PITSINEULEHUIVI

Tässä on tämän talven suurin neuleprojekti, lacy baktus. Oikeastaan aloitin sen jo viime kesänä. Huivin alku oli mulla aina matkaneuleena kun autolla jonnekin ajeltiin. Nyt sain sen sitten valmiiksi Tornion reissulla, siinä riitti kilometrit loppuun saattamiseen. Alkupuolikas siis puolessa vuodessa, toinen puolikas kahdessa päivässä. Joku innokas tällaisen neuloo alusta loppuun sitten varmaan viikossa tai parissa, ellei nopeamminkin.

Lankana mulla oli Kunstgarnin Hjertegarn, jota yksi 100g kerä riitti koko huiviin. Viimeisiä kerroksia neuloin kyllä vähän tuskanhiki otsalla, kun en ollut yhtään varmaa voiko lanka riittää ihan loppuun asti. Mutta hyvin riitti ja jäi vielä vajaa metrin pätkä päättelyn jälkeen ylimääräiseksi :D Lanka on liukuvärjätty, jolla tuli mun mielestä tosi ihana lopputulos ilman langan vaihtoja. En ole pitsineuleita aiemmin harrastanut ja eipä tässäkään sitä pitsiä hurjissa määrin ole, mutta juuri sopivasti tuomaan huiviin ilmettä ja sen verran että ohjeen muisti muutaman kierroksen jälkeen ulkoa, niin että maisemien tiirailukin neuloessa onnistui.

Ilmainen ohje TÄÄLTÄ

NEULOTTUA: PIKKUINEN PUPU PIENELLE TYTÖLLE

Blogiin tulikin yllättäen pieni tauko hiihtolomaa edeltävien kiireiden ja itse hiihtoloman vuoksi. Kierrettiin lomalla puoli Suomea, enkä sitten saanut autossa istuessa tietokonetta esiin kaivettua, vaikka niin olinkin suunnitellut ja kone kävi samalla tourneella kuin mekin. Lomareissun pääkohteena oli miehen veljentyttären ristiäiset kaukana Torniossa. Pienen korun lisäksi neuloin vauvalle kaveriksi tämmöisen pupun, joita tein pari vuotta sitten omansa myös meidän lapsille sekä yhden kummityttärelleni. 

Tämäkin pupuneito sai päälleen pilvenreunakuvioisen mekon, mutta tällä kertaa Muitaihania talvisukista tutuin värein. Jostain syystä näiden pupujen pää menee aina vinoon, ja vaikka nyt muistankin silloin edellisessä pupubuumissa miettineeni miten sen korjaan, eihän se nyt neuloessa mieleen tullut. Mutta ei siitä mihinkään pääse, että söpöjä nämä pupuset ovat. ja nyt on uusi suloinen serkku sekä meidän lapsilla, että lasten pupuilla :)

Alkuperäinen ohje on täältä. Oletteko muut näitä pupuja neuloneet?

VALMIIT IHANAN IHANAT TALVISUKAT

Sainpahan minäkin lopulta nämä Muita Ihanian Talvisukat valmiiksi. Alussa tein näitä täydellä tarmolla, niin etten meinannut malttaa odottaa uusia kuvioita, mutta sitten iski jumi. Ihan vaan sen takia, että tajusin, ettei nämä sukat mun jalkaan mahdu millään ja arvoin aikani puranko ja teen alusta uudestaan, vai jatkanko näitä tytärtä varten. Päädyin jälkimmäiseen. Varren kohdalla vielä vähän kriiseilin oman jalan paksuutta, mutta kun jalkaterästäkin tuli sopiva 31 kokoiseen jalkaan, epäilen, että mun neulekäsiala on kenties tiukahko...

Omat varpaat jäi nyt ilman lämmikettä, mutta tytär sai itselleen ihanan ihanat polvisukat. Kun katsoo tuota tyytyväistä sukkien omistajaa, ei tässä jaksa edes harmitella, etten niitä itselleni saanut. Värivalinta osui omaan makuun melkoisen nappiin ja lankojakin jäi vielä sen verran, että eiköhän niistä vielä toisetkin sukat neulo. Ellen sitten innostu Tiinan uudesta helmikuun tyyny-haasteesta... ;)

MUITA IHANIAN TALVISUKAT - ÄKKIÄ MUKAAN NEULOMAAN!

Hei kaikki innokkaat neulojat tai sellaiset joilla on inspis neulomisen suhteen hukassa - olettehan huomanneet Muita ihania - blogin talvisukan? Kyseessä on siis mysteerisukka, jossa Tiina postaa joka päivä uuden pienen pätkän neulottavaksi. Joulukalenterisukkia on samalla systeemillä ollut muualla tarjolla ennenkin, mutta niihin en ole koskaan joulukiireiden keskellä ehtinyt ottaa osaa. Nyt jäin tähän ihan täysillä koukkuun ja jokaisen pätkän jälkeen olen jäänyt malttamattomana odottamaan seuraavan päivän uutta osaa.

Tästä seurasi sellainen neulomisvimma pitkästä aikaa, että pistin jopa molemmat sukat tekeille yhtä aikaa, ja näiden lisäksi kaivoin vielä jo viime kesänä aloittamani kaulahuivin esiin ja neuloin sitä uusia sukkapätkiä odottaessani :D On muuten noilla puikoillakin ero kuin yöllä ja päivällä, kuution malliset puupuikot on ihan mahtavat, vaikka kyllähän noilla metallisillakin neuloo...

Nyt on neljäs päivä menossa, joten nopeat neulojat ehtii tähän helposti mukaan jännittämään päivittäisiä annoksia, mutta mikään pakkohan tätä ei ole samaan tahtiin toteuttaa vaan voi tehdä vaikka joitain päiviä jäljessä. Tai vaikka vasta sitten, kun koko sukka on paljastettu. Teki miten teki, niin Tiinan neuleet tietäen, näistä tulee varmasti ihanat!! Mulla on nyt nuo kolme osaa valmiina, joten taidanpas painella sohvalle tekemään tän päivän osuudet valmiiksi. Kuinka moni teistä on jo mukana?

Talvisukkaohje löytyy TÄÄLTÄ

NEULOTTUA: PIPONELIKON VIIMEINEN OSA - MIKÄ EI MENNYT IHAN OPPIKIRJAN MUKAAN

Ehkä muistattekin minun ja lasten pipot viime vuodelta? Sain tuossa joku aika sitten valmiiksi pipon myös miehelle, nelikon viimeinen osa. Meidän tyttöjen pipossa on roosaa, sinappia ja harmaata, pojilla vihreää, valkoista ja harmaata. Miehen pipon tein (mielestäni) samoilla silmukkamäärillä kuin omanikin, mutta päätin sitten ensimmäisen kerran kokeilla valmiin neuleen kosteana muotoilua.... Yleensä otan neuleet käyttööt suoraan, ilman sen kummempia operaatioita, vaikka neulepalstoja seuranneena, se taitaa olla aika vakanvanlaatuinen puute tässä neuleprosessissa. Jotenkin musta tuntuu, että jatkan samaa rataa kuin ennenkin, ellei joku nyt osaa antaa täsmäneuvoja mikä tässä meni pieleen.
'
Kostutin siis pipon - ja se levähti ihan saman tien. Valmis pipo jättiläiselle. Ainakin vyötteen mukaan, langan pitäisi olla 100% merinovillaa, joten keinokuitujakaan ei voi virahtamisesta syyttää. kun kuivaaminen ei kutistanut pipoa lainkaan, kostutin sen uudestaan ja heitin kuivuriin. Ensin varovasti vähäksi aikaa, lopulta pariksi tunniksi. Kyllä se jonkunverran kutistui, niin että sitä pystyy sellaisena säkkimallisena pipona käyttämään, mutta sama napakkuus kuin meidän muiden pipoissa puuttuu täysin. Tyttären pipon olen viime kevään käytön jälkeen pessyt, eikä siinä tapahtunut mitään näin dramaattista.

No mutta, värit ja kuosit on kaikissa pipoissa herkut. Mies on urheasti muutaman kerran pipoaan käyttänyt ja lapset kehuvat sitä "ihan sopivan kokoiseksi" (tietysti kuuntelivat pientä kriisikesksutelua ensimmäisen virahduksen jälkeen). Ensi kerralla ehkä muotoilen - tai sitten ehkä en ;)

MELKEIN AJOISSA - ROBOTTIPIPO

Sovitaanko niin, että vaikka on jo huhtikuu ja ulkona kymmenen astetta lämmintä, niin on ihan ok julkaista kuvia villapiposta kun viime perjantaina sentään satoi vielä lunta? Yllätyin aikalailla kun pengoin lankakoria ja törmäsin siellä pipontekeleeseen. Neuloin pipon joskus tammi-helmikuussa, tein siihen tupsunkin, mutta se oli jäänyt kiinnittämättä ja pipo hukkiunut keskeneräisten joukkoon. Niin se oli poika itsekin unohtanut koko pipon, vaikka kovasti sellaista pyyteli kun edelliset neuloin tytölle ja itselleni. Mutta olipahan nyt mieluinen ja kyllä tuossa koko riittää ensi talvenakin, joten on ainakin valmiina vaikka ei heti ensipakkasilla neuloosi vielä iskisikään ;) Lankana tässä on sama kuin muissakin tämän talven neuloksissa, eli Extrafine merino. Ja värithän sopii hyvin kevääseenkin, jos vaan pää kestää lämmön.

Blogi yrittää vielä sinnitellä henkitoreissaan, vaikka elämä juuri nyt tosi kiireistä onkin. En mä tätä silti ole valmis lopettamaan, joten käykää kurkkimassa, aina tänne välillä jotain putkahtaa! :)

SULOISEN PEHMEÄ, KETTUMAINEN KAULALIINA

Vielä yksi puuhastelu, joka olisi kuulunut viime vuoden puolelle. Ennen joulua en tätä voinut julkaista (vaikka epäilenkin ettei 2v kummityttö ihan hirveästi blogeja selaile) ja sitten kuvat unohtuivat kansioon, kuten joskus tapana on.

Neuloin kummitytölle joululahjaksi kettumaisen kaulaliinan Muumurun kettuliinan ohjeella. Oranssi ei ollut tällä kertaa oikea väri ja päädyin lopulta harmaaseen. Kun tein naamankin vähän eri tavalla kuin ohjeessa, niin lopputulos muistuttaa ehkä enemmän huskyä kuin kettua, mutta söpö se on silti.

Langaksi valitsin Extrafine 100% merinon, toivottavasti se ei pientä käyttäjää kutittele. Koska lanka on ohuehko, lisäsin silmukoiden määrän ohjeen 22:sta 28:aan. Omat lapset tilasivat sovituksen jälkeen itselleen samanmoiset ja sehän kyllä sopii, kun tämä oli mukava, helppo ja nopea neulottava. 

LEMPIPIPOT ÄIDILLE JA TYTTÄRELLE

Halusin ihan ehdottomasti tehdä Lankamaailmasta osin saaduista, osin ostetuista Extrafine merino 120 langoista pipon. Lanka on mielettömän pehmeää, ja vaikutti siltä että ei taatusti kutita. Jokusenkin pipon olen ajan saatossa neulonut seiskaveikasta, mutta niiden kanssa joutuu aina vähän rapsuttelemaan otsaa ja korvan taustaa... 

Oman piponi testattua ja ihanan tuntuiseksi todettuani, tein heti perään toisen pienemmän myös atooppisesta ihosta kärsivälle tyttärelle, eikä ole valituksen sanaa kuulunut siitäkään suunnasta. Pipojen kuosit syntyivät siinä tehdessä, vähän marimekko-muijaa, sekalaista raitaa ja piparireunaakin. Kolme kerää lankaa riitti näihin kahteen justiinsa, tupsun jälkeen ei jäänyt pätkääkään jäljelle.

Lumiset kuvat otettiin Hämeenlinnan visiitillä jo jokunen viikko sitten. Lumen lisäksi on kadonnut myös tukasta pituus... :) Toivottavasti saadaan lisää lunta pian taas maahan, tuo ulkona 20h vallitseva pimeys on jo vähän liian hurjaa (ja kurjaa)!

RUKSI SEINÄÄN - PARILLISET VILLASUKAT (SOPIVASTI ERIPARIA)

Mitä isot edellä...

...sitä pienet perässä!

Jippii, nyt se on selätetty! Keskeneräisten villasukkien syndrooma nimittäin! Edellinen sukkapari syntyi silloin joskus ala-asteella, mustat sukat joissa kantapää ja kärki vilkkuivat kirkkaan turkoosina. Välissä on ollut jos jonkinlaista raitasukkayritelmää, mutta koskaan niistä ei ole kokonaista paria syntynyt. Ja tiedän kyllä miksi. Kun yksi sukka on valmis, niin toinen täsmälleen samanlainen ei jaksa enää innostaa. Onnea on eripariset Marisukat <3

Ensin Hupsistarallaa-blogin Norsis neuloi upean Maritakin! Sitten Eilen tein-blogin värikkäät Marisukat saivat puikot jo tutisemaan. Kun näin Pisaroita-Hannan mustavalkoiset, ei enää auttanut muu kuin alkaa kutomaan, kunhan olin aikani sopivia Marimekon-kuoseja ensin paperille piirustellut. Eihän ne suorilla syntyneet, ei tietenkään. Ensin tuli liian kapea varsi, siitä ehkä joskus tytölle omat kunhan tässä vähän aikaa toivun. Sitten neuloin ja purin, neuloin ja purin. Polvisukkakavennukset tuottivat vähän päänvaivaa, mutta sain kuin sainkin juuri sopivat laskeskeltua. Ja nuo kuviot. Ei ne aina näyttäneet siltä kuin mielikuvissa, joten niitäkin joutui vähän viilailemaan. Mitäs kaikkea sieltä muuten tunnistatte? Vähän jäi kaivelemaan tasaraitojen yhtä kerrosta liian leveät raidat (minähän en koskaan viilaa pilkkua, mutta näitä omia tekeleitä kyllä), mutta siinä kohtaa kun sen huomasin, en enää jaksanut purkaa.

Lopputulos on kovin, kovin mieluinen. Tähän hetkeen hivenen liian kuumat, mutta onhan se talvi taas ensi vuonna. Tai kyllä mä ne varmaan tänään laukkuun varuiksi mukaan pakkaan, kun illalla suuntaan viikon työreissulle Ruotsiin. Sen verran tiivisohjelmainen viikko on edessä, että täällä vietetään hiljaisuutta. Katsotaan josko sieltä kalustetehtaalta irtoaisi jotain inspiraatiota tännekin, kunhan palaan ;)

p.s. Nyt oli pakko poistaa anonyymi kommentointimahdollisuus, kun ei hermo kestä enää noita mainoslinkkejä mitä botit tunkevat sähköpostin täyteen. Pahoittelut oikeille anonyymeille kommentoijille. Luokaahan itsellenne profiilit.

NEULOTUT PUPUSISARUKSET

Kummitytölle muuttanut puputyttö, sai uusia sukulaisia tänne meidän omiin nurkkiin pyörimään. Lapset halusivat ehdottomasti omansa, kun seurasivat ensimmäisen pupun valmistumista. Pupujen neulominen onkin mukavaa puuhaa, kun pelkkää samaa suoraa ei tarvitse kutoa pitkää pätkää, vaan aina vähän jotain lisätään, kavennetaan tai paitoihin lasketaan kuviota.

Tytär valitsi oman pupunsa pilvenreunalla-mekon värit ja vaati puputytölle ehdottomasti pikkarit jalkaan (keltaiset pöksyt häämöttävät joissain kuvissa, kun oikein helman alle kurkkii ;)) Pupu on nyt pari viikkoa, ollut jokaöinen unikaveri ja oltava ehdottomasti saatavilla, mikä on todella yllättävää kun tämä tyttö ei ole koskaan mitään tiettyä unikaveria kahta yötä pidempään aiemmin vaatinut. Harmillisesti 7-veljestä lanka tuossa rutistelussa nyppyyntyy, ja naamaankin on tarttunut jotain punaista, mutta onpahan selvästi rakastettu!

Pojan pupun neuloin Lankamaailmasta kaupanpäällisenä saadusta karkeasta villalangasta, jolle en ole aiemmin käyttöä keksinyt. Hieman paksumpi lanka tuotti hieman paksumman pupu-pojan. Pupun paita ja kaulaliina on taas seiskaveikkaa. Paidan kuvion inspiraatio on olevinaan Missonilta, ilman mitään kaaviota tehdessä laskeskeltu.

Ensimmäinen pupu ja linkit pupun ohjeeseen löytyvät täältä.