LISÄÄ TUNNELMAA - UUSI VERHO

Olen syksystä asti miettinyt, että haluaisin terassin oven eteen ruokatilan ja olohuoneen välille uuden verhon. Siihen jäi kesästä naruverho roikkumaan, ja sen ongelma oli se, että se oli lapsista liian kiva -> niin omat kuin vieraat roikkuivat siinä koko ajan, eikä valkoinen enää näyttänyt valkoiselta... 

Mulla oli aika tarkaan mielessä mitä tähän haluan, mutta sopivaa mieleistä ei tullut mistään eteen. Kunnes tajusin, että tästä Ikeassa ihastelemastani kankaastahan se tulee. Kangas jolle olin miettinyt paikkaa, täydensi tilan johon olin etsinyt kangasta. Täydellistä! Muutama metri Nattglim-kangasta, ompelukone laulamaan ja verhon tangolle ripustus. Sitten kun visio ja into kohtaa, ei siihen mene kauaa, kun on valmista. Nyt kelpaa ihastella lopputulosta :)

KUN HALVALLA SAA - MATTOILOA

Kuten eilen kirjoittelin, innostuin sunnuntaina hieman shoppailemaan Porttipuiston Kodin1:n viimeisessä alessa (jossa oli melkein kaikki 60%+15%). Pöytäliinat ostettuani, mieleen jäi kaihertamaan villamatto, jonka ulos kävellessäni matto-ostastolla huomasin. Ihan oikeaa tarvetta olohuoneen uudelle matolle ei ollut, sen verran tiuhaan se on viimeisen vuoden aikana vaihtunut, mutta en vain lopulta voinut päästää tätä tilaisuutta käyttämättä. Onneksi!

 Oikeasti ensin jäin miettimään Jalpaikkaa jota miehenkin sisään raahasin katsomaan, mutta lopulta muistutin itseäni, että edellinen mustavalkoinen matto alkoi kyllästyttää aika pahasti, joten samalle polulle ei kannata lähteä. Muutama vuosi sitten kun Pandora tuli Kodin1:een, se villitsi blogit ja muut markkinat ja sitä näkyi kaikkialla ihan totaaliseen kyllästymiseen asti. Alusta alkaen ihailin tätä harmaa-valkoista versiota, mutta en voinut kuvitellakaan sen muuttavan meille juuri sen valtavan suosion vuoksi. Nyt kun se meillä tämän sattuman kautta on, en voi kuin ihmetellä kuinka paljon se minua ilahduttaa (siihen nähden kuinka kovasti luulin siihen kuvien kautta kyllästyneeni). Kaunis ja rauhallinen, mutta kuitenkin kuosin ansiosta eloisa sekä ihan täydellisen värinen. Vielä autossa ajattelin, että matto saattaa päätyä tyttären huoneeseen, mutta kyllä nyt jäi tytär ilman mattoa (onneksi en puhunut aatoksiani ääneen, siitähän se olisi poru noussut). 

Pakko vielä mainita noista tauluistakin, miten paljon kodikkuuta ja viihtyisyyttä ne ovat lisänneet. Reilu kolme vuotta seinää peitti se petroolin sävyinen liukuvärimaalaus, jonka päälle en lopulta osannut tauluja laittaa. Koko ajan olohuone tuntui jollain tapaa vajaalta, keskeneräiseltä. Minua kiusasi se seinän väri, mutta ehkä loppujen lopuksi se olisi vain kaivannut tauluja ylleen. Ei sillä, että sitä väriä kaipasin yhtään, harmaa on nyt hyvä. Makkariinkin tuli taulut kesällä (valokuvia lapsista, joten seinä ei ole blogissa näkynyt) ja sama fiilis siellä. Huone on paljon valmiimpi ja viihtyisämpi. Olkoonkin, että siellä haluan edelleen itse seinät vaihtoon... ;)

RUOKAPÖYDÄN UUSI PELASTUS

Syksy on osoittanut taas kiireisyytensä. Harmittaa, kun omille jutuille ei jää aikaa, mutta toisaalta on ollut pakko ottaa etäisyyttä kaikkiin sellaisiin asioihin, joista helposti tulee "pakko-tehdä"-juttuja niiden todella pakollisten juttujen lisäksi. Kuten esimerkiksi käsitöiden puurtaminen loppuun tai blogitekstien vääntäminen, silloin kun aikaa tai energiaa ei oikeasti ole yhtään ylimääräistä. 

Nyt takana on viikonloppu, jolloin ei ollut muuta ohjelmoitua tekemistä kuin tyttären koristreenit (ensimmäinen vapaa viikonloppu moneen viikkoon). Suunnittelin koko viikon kuinka elvytän taas saumurin eloon ja ompelen kirppikseltä löytämäni Marimekon kankaan upeiksi luomuksiksi, virkkaan kesällä kesken jääneen työn loppuun, kuvaan ja päivitän blogia ja vietän leppoisaa perhe-elämää. No, sohva osoittautui kivaksi paikaksi, eikä edes virkkaus edistynyt. Tuli vaan elvyttyä menneestä viikosta mahdollisimman vähillä ylimääräisillä kuvioilla ja todettua viikonlopun päätteeksi, että pari viikkoa kytenyt flunssa sai meidän perheen kolmannen uhrinsa. Itse sinnittelen vielä ilman, mutta väsymyksen määrästä päätellen, joku tuolla taustalla jyllää minullakin.

Sen verran sunnuntaina tuli kuitenkin käytettyä aikaa sisustukseen, että poikkesin Porttipuiston Kodin1:een kuultuani, että noihin myymälöihin edelleen uutta tavaraa tipahtelee. Siellä olikin nyt ihan lopullinen ale menossa, kylteissä luki eilen, että enää 4 päivää jäljellä. Lähes kaikesta sai 60% + 15% alennusta. Tietäähän sen, että kun halvalla saa niin tarpeitakin ilmenee... 

Itseasiassa nämä kuvissa näkyvät pöytäliinat olivat kyllä parin kuukauden harkinnan tulos, en vain tiennyt tarkalleen mitä, mistä ja milloin. Saatiin parin vuoden jahkailun jälkeen kesän lopulla ruokapöytä lopultakin hiottua ja vahattua. Käytettiin siihen Jeanne d'Arc Livinign huonekaluvahaa ja todettiin, että ei toimi. Pöydän pinnasta tuli todella kaunis, juuri sellainen läpikuultavan valkoinen kuin haluttiinkin (kts. jalat), mutta mitään suojaa vahasta ei tullut. Kaikki värjäävä imeytyy sekunnissa puun pintaan ja pyyhkiessä myös vahan valkoinen väri lähtee kokonaan pois. Meillä on siis jälleen kamalan laikukas pöytä joka odottaa uudelleen käsittelyä. Mikä vuosi se sitten tapahtuu, en tiedä, mutta pinnalle tarvittiin jotain suojaavaa nopeasti. 

En ole koskaan ollut kerni- / vahakangasliinojen ylin ystävä, mutta tässä tapauksessa se tuntuu ainoalta hyvältä vaihtoehdolta. Ne nätit versiot ovat vaan usein niin kalliita, että sunnuntaihin asti kaikki olivat jääneet ostamatta. Nyt kun hintaa tuli n.8eur / liina, nappasin mukaan kahta erilaista kangasta. Molemmat kauniita, mutta kuvista varmaan huomaa kumpi on suosikki. Ja löytyi sieltä sitten jotain muutakin, nimittäin uusi olohuoneen matto. Siitä kuvia huomenna. Mutta vinkiksi siis, että siellä oli siis vielä yllättävän iso määrä aikoinaan blogeja villinneitä villamattoja jäljellä noilla samoilla ale-prosenteilla. Siis niille, jotka eivät ole niihin jo totaalisen kyllästyneet, tai kokevat uuden heräämisen niiden suhteen...

Mitäs arvelet, kumpi meille tuli; Jalpaikka vai Pandora? ;)

KESÄTUNNELMIA

Heipä hei, täällä taas! Vieläkö muistatte? :)

Blogi hiljentyi maaliskuussa, iski jollain tapaa ihan armoton väsymys kaikkea ylimääräistä tekemistä kohtaan. Kello vaan tikitti heräämisestä nukkumisaikaan, eikä siinä ehtinyt kameraa esiin ottamaan, saati miettimään mitä edes haluaisi täällä julkaista. Muuten tässä on elelty normaalisti; arkea, pikkuremppaa, käsitöitä (minkään valmistumatta), lasten kanssa puuhaamista ja lukemista! Olen ahminut kirjoja liukuhihnalta. Kun edellinen alkaa lähestyä loppua, tulee kiire valita mitä seuraavaksi. Jonkinlainen pako arjesta ehkä, muiden tarinoita, muiden elämiä. Dekkarihengessä 90-prosenttisesti.

Kameran käyttö tuntuu olevan hieman hakusessa. Juhannuksena räpsin joitain kuvia pitkästä aikaa järkkärillä ja lähes kaikki ovat tärähtäneitä, vinossa tai muuten vaan huonoja. Viime kuukaudet olen kuvannut lähes pelkästään kännykällä, jonka kuvat ovat kyllä sen verran hyvälaatuisia, että päätin juuri käyttäväni niitä myös blogissa (en tosin vielä tänään). Eipähän ole bloggaamattomuus kuvien puutteesta kiinni. Jos alkaa nyppimään niin kertokaa toki.

Tässä nyt muutama kuva meidän juhannuspöydästä. Ikean kankaasta tehty pöytäliina on tällä hetkellä kovasti mieleen ja Lidlistä on tarttunut mukaan jo useampikin pioni-kimppu. Juhannuksen väri oli kukissa valkoinen, vähän niinkuin juhannusruusu, jotka ehtivät kukkia jo pari viikkoa ennen juhannusta. Pöytä on edelleen vinossa :)

ESKARILAISEN HUONE

 Tytär lähti tänään mummolaan hiihtoloman viettoon ja minä säntäsin kuvaamaan leikeistä hetkellisesti vapaata eskarilaisen huonetta. Pojan huone on pysynyt edelleen melko mustavalkoisena, mutta tytön huoneessa on käytössä pehmeämmät sävyt. Seinän harmaa kalkkimaali ja tekstiilien raikas turkoosi sekä persikka sopivat kauniisti yhteen. 

Tyynyt ostin/sain jo joskus meidän muuton aikaan kolmisen vuotta sitten ja kesällä täydensin värisuoraa Elloksen matolla ja sänkypeitolla. Joulun alla löytyi vielä ihanaakin ihanampi pellavaverho Prismasta, jossa siinäkin on kauriit ja puput sävytetty vienosti samoihin väreihin.

Vanha tuoli ostettiin viime kesänä Vääksyn rompetorilta viiden euron hintaan, ja vaikka ostohetkellä oli aatoksissa sen tuunaaminen maalaten, tykkäänkin siitä nyt hurjasti noin hieman kulahtaneena ja elämää nähneenä. Tytär itse täydensi huoneen sisustuksen muutama viikko sitten piirtämällään taululla, jossa esiintyy kaikki tärkeimmät pehmolelut - täydellisesti malliensa näköisinä. Toisesta nelikosta piirretty taulu odottaa vielä kehystämistään.

PIENIÄ JUTTUJA LASTENHUONEISIIN

Mulla on ollut varsinainen mattokriisi olohuoneessa, mutta ei puhuta siitä vielä sen enempää... Pojan huoneen matto sen sijaan löytyi hyvinkin helposti. Óikeastaanhan siellä ei ollut edes puutetta matosta, mutta iskin silmäni tuohon ihanaan H&M:n mustavalkoiseen automattoon jo aikaa sitten ja kun niitä lopulta taas verkkokauppaan tuli  klikkasin sen meille. Juuri tällä hetkellä vastaavanlaisia mattoja onkin jo enemmän tarjolla, kun Hennesille on tullut toinenkin, safariaiheinen mallistoon ja OYOY:nkin samantyyppistä mattoa on useammassa sisustusliikkeessä myynnissä, mutta haluttua tavaraa nuo kaikki näyttävät olevan ja usein väliaikaisesti loppuunmyytyjä.

Pientä lisäväriä pojan huoneessa edustaa Poppy Lab-juliste, jonka tilasin Ellokselta. Sinne näyttää nyt tulleen enemmänkin julisteita eri toimittajilta, ihan kiva lisä Elloksen valikoimiin. Niissä vaan ei voi hyödyntää aina yhtä mukavia alekoodeja...

Tytär sai joulupukilta Helen Dardikin puisen eläinmaatuska setin, jota itse olen jo pidemmän aikaa sillä silmällä katsellut. Joulupukki löysi setin Harjun paperista, josta onnistui sähköpostitilaus oikein mukavasti, mutta olisipa kätevää jos tuolla ihanalla putiikilla olisi myös nettikauppa... ;)

SÖPÖJÄ PIKKU OMPELUITA

Tytär on toivonnut jo pidemmän aikaa omaa pehmo sydäntä ja nyt sain sellaisen inspiksen, että tartuin tuumasta toimeen. Siinä ei kauaa nokka tuhissut ja vastaanottaja oli tyytyväinen. Sydämen vieressä poseeraa alakuvassa lasten joululahjaksi saama ihana pupuvalaisin.

Samalla surautin sitten myös pilvimobilen, jollaisia on monessa blogeissa näkynyt. Sen kummempia miettimättä tai mallia etsimättä siitä tuli nyt tuollainen, no, vähän turattu ja kokoon parsittu yksilö, mutta ei ne virheet seinältä onneksi niin kovin silmiin paista kuin kuvissa. Aikeissa on siirtää se lasten unihuoneeseen, kunhan tässä nyt aikansa sitä naulan paikkaa miettii ;)

TRIKOONPEHMEITÄ UNIA

Tämä vuosi on kierähtänyt aikamoisella kiirellä käyntiin. Työn ja opiskelun yhdistäminen on tuottanut jos jonkinlaista projektia niin päiviin kuin iltoihin ja viikonloppuihinkin. Hauskaa vaihtelua työpäiviin on tuonut mm. viime viikkoiset Educa-messut joihin pääsin mukaan esittelijäksi ja ensi viikolla tuleva Tukholman huonekalumessuvisiitti. Ensimmäisistä en kuvia ehtinyt ottamaan (eikä siellä nyt näin vapaa-aikaan liittyvää juuri ollutkaan), mutta jälkimmäisissä koitan ensi viikolla tsempata ja voin jotain laittaa tännekin jos vaan teitä kiinnostaa?

Kiireiset päivät vaativat hyvät yöunet ja joulusta lähtien meillä onkin nukuttu erityisen pehmoisesti. Joulupukki muisti meitä Casa Stockmannin trikoo-lakanoilla (tai jersey nimellä noita myyvät) ja ai että miten mukavalta tuntuu näin talvi-iltaisin niihin kietoutua kuin jättimäisen t-paidan sisään. En nyt saanut niistä muuta kuin ryttymytty-kuvia aikaiseksi, mutta eipähän ne lakanat sänkypeiton alta näkyisikään ;) Lakanat on kaksipuoleiset, niissä on käytetty kahta hyvää harmaan sävyä jotka näkyvät luonnollisimmillaan tuossa alimmassa kuvassa. Eilisten firman synttäripippaloiden jälkeen jäi unet vähän lyhyeksi, joten tänä iltana sukellan peiton alle vielä tavanomaistakin iloisempana :)

DIY /// KESÄKEINUN UUSI ILME TILKUISTA

Innostuin ompelemaan ihan itsekseni, ilman Onnellisten Ompelijoiden ompelukerhon tukea. Ikean tilkkurullissa osui kohdalle kivoja mustavalkoisia kääröjä, joita sitten muutaman mukaan nappasin. Ensin syntyi päällinen pihakeinun pehmusteelle, ja sitten vielä viirinauha keinuntaa piristämään. Keinu näyttää nyt melkein uudelta (kunnon kuurausta se kyllä kaipaisi ja uutta katosta, mutta noin niinkuin muuten).

Tuli opiskeltua ompelukoneen sielunelämää samalla, kun lanka katkeili, alalankaa sai asetella jatkuvasti, jalka tippui ja suttua tuli. Googella löytyi ohjekirja ja kone kuulemma kaipasi öljyä. Kolme tippaa ja johan alkoi ompelu sujumaan! Joskus ne on isot murheet pienestä kiinni...