"Älä itke äiti"

Tytär teki upean hamahelmityön. Ihmettelin säntillisyyttä ja suunnitelmallisuutta. Kertoi koko ajan muutaman kuvion etukäteen mitä aikoo seuraavaksi. Lähes täydellinen symmetria. Miten hän osasikaan? Äidin ylpeys! Leivinpaperi oli loppu, joten en saanut silitettyä. Onneksi otin kuvat kuitenkin. 

Tuli pikkuveli joka hajoitti kaiken. Äidille tuli itku pettymyksestä (oli valmiiksi herkkä hetki). Isosisko silitti ja sanoi "älä itke äiti, minä teen sinulle uuden." Taiteilija ei toista itseään, mutta hieno tuli myös tästä. Kaivoi vielä laatikosta vanhan teoksen "Nämä on parhaat kaverit. Äiti sinä saat molemmat. Onko hienoja?". On, superhienoja! Ihana tuo kohta 4-vuotias ♥

Tässä on viimeisen vuoden aikana ollut nyt niin paljon kaikenlaista (mitä en ole blogissa puinut), että minä alan olla melko väsynyt. Pienetkin jutut tuntuvat nyt isoilta. Yllättävän paha kolaus oli tällä viikolla kun fillarini varastettiin. Kotipihalta. Ja tämä on oikeasti tosi suojaisa paikka, ei näy tielle, eikä ole takaporttia mistä juosta karkuun. Niin vain joku löysi, otti hyvän pyörän ja naarmutti vielä autonkin mennessään. Tuntui tosi kurjalta. Melkein teki mieli muuttaa pois. Mutta onneksi vain melkein.

Jos tuntuu pienetkin vastoinkäymiset suurilta, niin onneksi myös hyvät jutut - pienet positiiviset asiat tuovat isosti onnea! Kesä ja aurinko. Hyvät ystävät. Ihana kaupunki. Mahtavat lapset. Hieno mies. Viihtyisä koti. Kauniit kukkaset. Uusi-vanha fillari (serkku toi yläasteella minulle ostetun pyörän pois mökkipyörälainasta. Kirkkaan violetti, uudistettu mummosatulalla. Kelpaa mulle, toivottavasti ei varkaille.) Loman alkuun 3 viikkoa! Nautin jo nyt, mitenköhän paljon silloin? :)

Jatkon pohdintaa ja tunnustuksia

Olen viime aikoina kokenut pienoista blogi- ja muutakin ahdistusta. En saa blogista sen näköistä kuin haluaisin. Kuvat eivät onnistu eivätkä tyydytä silmää. Sisustus ja käsityörintamalla on paljonkin visioita ja suunnitelmia, mutta toteutus ei vastaa kuvitelmaa. En oikein tiedä mitä mulla on tarjottavaa, itselle tai teille lukijoille. Mitä haluan tänne tallettaa, mikä teitä kiinnostaa..? Tuntuu turhauttavalta siirrellä kotona roinaa paikasta toiseen niin että saa jollain tapaa säällisen kuvan otettua - todellisuus on suurimman osan aikaa edelleen jotain ihan muuta, mikä on alkanut ärsyttää tosi paljon. Muutosta on jo kuukausi, mutta aikaa kaiken laittamiseen tuntuu olevan mahdoton löytää. Asiaa ei helpota yhtään se, että tässä on menossa kuukauden sisään jo kolmas flunssa.

Ajattelinkin jo pitää pienen blogitauon, mutta en nyt sitten ehkä kuitenkaan. Joskus asiat voivat olla kiinni niinkin pienestä asiasta kuin mieluisasta bannerifontista ;) Mutta jos olen hiljaa, niin tiedätte mistä se johtuu. Kerään ehkä voimia ja ideoita, mutta jokatapauksessa lopettamaan minusta ei ole. Sen verran rakas harrastus tämä on ollut jo yli viisi vuotta (tämäkin blogi ihan kohta jo vuoden). 

Mieltä piristi kovasti Hannalta ja Tarjalta saadut tunnustukset. Kiitos teille ihanille ♥ 

Käykäähän kurkkimassa Hannan Pisaroita ja Tarja's Snowland jos eivät ole teille ennestään tuttuja - luulen että tykkäätte varmasti! 

White&Fresh Irinan"ilmianna blogi" haasteen hengessä listaan muutaman seuraamani pienemmän blogin, joissa kirjoitellaan myös muusta kuin sisustuksesta - kannattaa tutustua :)

Ainoa - Mira tuntuu löytävän aina sopivan lorun pätkän päivään kuin päivään. Kuvissa ihanaa väriloistoa.

Kupillinen kaaosta - Muruhutun eli Tiinan sopiva sekoitus sisustusta, arkea ja käsitöitä

Luonteenlaatuinen - käsistään taitava Maya kirjoittaa hauskalla persoonallisella tyylillä

MrsK and her life - MrsK tietää miltä koko talon remontointi tuntuu. Sisustuksen ja remontin ohessa myös terveysasiaa.

Omasta (p)ajasta - Minna-Leenan pajasta syntyy vaikka mitä ihanaa: sisustusta, tuunausta, herkkuja ja suloisia pehmotuksia

Tapetin valinnan vaikeus ja ikkunasäikähdys

Se on jännä miten tämä pää toimii vanhasta luopumisen kanssa. Muutosta on huomenna viikko, eikä mulla ole siihen vanhaan yhtään ikävä. Ihmettelinkin muuttopuuhissa, miten ei tunnu yhtään haikealta, vaikka edellisissä asunnoissa olen vuodattanut kyyneleitä laatikoita pakatessa, siitäkin huolimatta että aina uuteen mieluisaan ollaankin oltu menossa. Joten tuo edellinen koti oli kai alusta alkaen vain välietappi. Ensimmäinen vuosi meni pojan vauvahuuruissa (syntyi reilu kuukausi muuton jälkeen) ja toisena vuonna aloitettiin jo Puistolan remppa ja oltiin toinen jalka oven raossa valmiina muuttoon. Entisen asunnon loistosijainti ja ihanat lähellä asuvat ystävät olivat lopulta ainoat jarruttavat tekijät kun mietittiin että aletaanko remonttiprojektiin vai ei.

Pari päivää sitten käytiin vielä viemässä lämmittimen avain uusille omistajille ja kurkittiin samalla vanhoista ikkunoista sisään (luvan kanssa ;)). Siinä vaiheessa mulle tuli vähän paha mieli, kun tajusin että KAIKKI meidän vuosi sitten laittamat tapetit on revitty pois ja pintoihin tulee valkoista maalia. Mulle siis tuli ikävä niitä tapetteja! Tai lähinnä varmaan sitä tunnetta mikä tuli aina sitä mukaa kun saatiin yksi huone valmiiksi ja miten hurjasti (ihanasti) se tapettiseinä joka kerta vaikutti huoneen tunnelmaan. Nyt tuntui vähän kurjalta huomata, että yksikään valinta ei ollut uusien mieleen. Olkoonkin, että omastakin mielestä muutama noista olisi saanut jonkun ajan päästä mennä vaihtoon jos oltaisiin jääty tuohon asuntoon. Miten se tuntuikin niin henkilökohtaiselta, vaikka jokainen totta kai laittaa kotinsa ihan juuri sellaiseksi kuin haluaa. Niinhän mekin olemme tehneet Puistolassa, vaikka edellinen asukas olisi varmasti jotain vanhaa siellä halunut säilyttää.

Minä rakastan tapetteja. Uuteen kotiinkin niitä on tulossa useampaan huoneeseen. Työhuone on itseasiassa varmaan ainut, joka jää sitä ilman. Mutta tästä yllämainitusta tapettien tuhoamisesta seurasi sellainen tunne, että nyt se tapettien valinta onkin taas entistä vaikeampaa. Jotenkin ajatus siitä mikä miellyttää ketäkin ja kuinka kauan painaa, vaikka eihän kenenkään muun mielipiteellä pitäisi olla mitään merkitystä. Meidän koti, meidän seinät – lähinnä ongelma onkin oma tuuliviiriluonne näiden sisustusjuttujen kanssa... Lastenhuoneeseen tulee nyt jokatapauksessa se Kaspar Talot-tapetti. Makuuhuoneeseen olen edelleen kaavaillut aikoinaan esittelemääni MrPerswallin Lacea, tosin valkopohjaisena. Aika neutraalia siis. Aulaanhan tulikin jo se Designers Guildin crayon harmaana.

Olohuoneen päätyseinään halutaan ehdottomasti tapetti, mutta nyt tämän uuden kokemani tapettiahdistuksen myötä, valinta alkoi tuntua todella vaikealta, jos se ei helppoa ollut aiemminkaan. Jos viime viikolla olisi ollut aikaa, niin olisin jo pistänyt tilaukseen tämän Cole&Sonin Cow Parselyn mustapohjaisena, niin varma olin siitä. Nyt mietin että ei ehkä sittenkään mitään isoa, esittävää kuviota johon kyllästyy ajan kanssa helpommin. Mut en ma tiedä. Monta ihanaa, mutta mikä olisi se kaikkein täydellisin!? Pohdiskelu jatkuu. Kivoja struktuuritapetteja saa ehdottaa (musta-valko-harmaa)!

Cole&Son: Cow parsely tai woods. Upeat klassikot, mutta ovatko jo liian usein nähdyt?

Melko neutraalit vaaleat. Eco revival tai Harlequin: Orla Kiely Scribbles

Tämä hetken ihastus; liukuvärit. Vasemmalla Ellos, keskellä ja oikealla Designer's Guild Contarini Saraille.

Ei tässä tainnut olla kunnolla päätä eikä häntää, kunhan yritin selvittää omia ajatuksia ja saada tämän hetken ykköset samaan kuvasarjaan pohdiskelua helpottamaan ;)

 

p.s. Tänä aamuna saatiin kokea aika jännittäviä hetkiä kun auton sivulasi mureni syliin. Eipähän ole näin ennen käynyt, eikä ole varmuutta mistä tämä johtui. Rekan vieressä ajeltiin, kun yhtäkkiä kuului pamaus ja karkaistu lasi alkoi murenemaan sisään. Oliko se kivi vai menikö vaan lasin pintajännitys jostain tuntemattomasta syystä, en tiedä, mutta melko hurjalta tuntui. Voisin sanoa, että tässä meidän remontissa ja muuttokaaoksessa olisi ollut jo ihan tarpeeksi ilman että autokin joutui pajalle ja mies&tytär potevat flunssaa, mutta näin nyt sitten taas. Eikä ollut edes perjantai 13., vaikka aika lähelle osuikin.

Taas näitä "laadukkaita" kännykkäkuvia. MUTTA, eilen löytyi lopultakin kamera muuttokamojen joukosta, joten muutakin pian luvassa :)

Retrojääkaappi

Tämä viikko on ollut henkisesti yksi raskaimmista koko elämäni aikana. Töissä oli hullun kiirettä ja päivät venyivät reilusti ylityön puolelle. Lapset ovat oireilleet superuhmansa kanssa ja tekivät väsyneenä töistä palaamisen aikamoisen vaikeaksi. Ajatus jäljellä olevasta remontin määrästä sai vaipumaan apatiaan. Torstaina tuntui siltä että kaikki räjähtää käsiin kun läheinen sairastui vakavasti, on sairaalassa ja sai itselleen ikuisen riesan. Meidän suunnitelmat ensi viikon totaalisesta "remonttilomasta" (ei siis lomaa remontista, vaan lomaa remontin tekemiseen) jouduttiin hautaamaan lastenvahtipulan vuoksi. Huolta, väsymystä, ahdistusta, kiukkua - ei, tällaista viikkoa en toivoisi kenellekään.

Onneksi paljon hyvääkin. Nykyinen asunto on nyt myyty ja käsiraha saatu - ilman että ehdittiin edes myymään. Kylppäriremontti alkaa jo ensi maanantaina, siis ylihuomenna, iik! Loma alkoi jokatapauksessa, ja tämähän tarkoittaa sitä että siihen sisältyy nyt varmaan ihan oikeaa lomailuakin (minulle lasten kanssa). Ehdittäis hyvin tapaamaan kotona olevia ystäviäkin, vink vink ;) On myös ehditty pohtia ongelmaa nimeltä jääkaappi. Ajattelin tähän nyt koota kattauksen retro-kaapeista, kun aika moni muukin tuntuu näitä aika-ajoin pohtivan, joten löytyypä edes täältä sitten kaikki yhdestä paikkaa.

Blogia seuranneet varmaan muistavat jääkaapin tulevan ehkä hieman erikoisen sijoituspaikan. Jos ei muistu mieleen, niin pohdinnat siitä löytyvät täältä linkin takaa.

Siirrettiin tänään kodinhoitohuoneessa majaillut nykyinen jääkaappi tuohon suunniteltuun paikkaan, ja huhhelpotus, se onneksi näyttää siinä ihan hyvältä! Siis kunhan sen kuvittelee mielessään retrokaapiksi. Se siinä  kyllä tuli selväksi että kaappi ei voi olla mikään jättikokoinen, vaan sen pitää oikeasti olla pieni / pienehkö. Korkeutta ei saa olla yli 150cm tai se vetää koko tilan tukkoon. Voi olla että Stringistäkin joudutaan ajatuksena luopumaan. 

Tämä oivallus karsi siis pois tämän viikon ison innostuksen. Huomattiin että Amerikkalainen Big Chill on lopultakin viime syksynä rantautunut rapakon takaa myös Eurooppaan. Siinä olisi komea kaappi, josta  löytyisi kaikki mitä halutaan, mutta se on auttamatta liian iso :((( Komeuden ja koon lisäksi on sillä kyllä myös hintaa. Pelkät postikulut Suomeen ja oven kätisyyden vaihto maksaa yhden edullisen perusjääkaapin verran... Mut eikö olis ihana!?

Viimeksi olin sitä mieltä että Italialainen Bompani voisi ajaa asian. Nyt ongelmaksi tulee korkeus: matalimmassakin 177cm. Kaareva "katto" on myös miinus, koska kaapin päälle olisi kiva saada jotain sijoitettua. Kokemuksia tästä kaapista on myös ollut tosi vaikea löytää. Se on edullinen, joten pelottaa että näkyykö se myös laadussa. Joku sitä on kehunut ja jollain on taas sellainen maanantaikappale että pitää olla korjaamassa koko ajan (pohjaan nämä kokemukset nettikeskustelupalstoihin niihin sen kummemmin linkittämättä - löytyvät yleensä googlesta "jääkaapin merkki" + kokemuksia / review hakusanoilla.)

Gorenje ei ole meille ollut kunnolla vaihtoehto missään vaiheessa. Siitä on kyllä löytynyt ihan positiivisia käyttökokemuksia, mutta joku siinä muotoilussa ei ihan täysillä meihin kolahda. Ainakin se kaareva katto ja kiinteä kahva. Edullinenhan tämä Sloveniassa valmistettu kaappi olisi moneen muuhun verrattuna. Ja näköjään löytyy myös 154 senttisenä, joten pakko se on pitää harkinnassa mukana.

SMEG. Voihan SMEG. Kuvissa aina niin kaunis ja ihana. Löytyisi 151cm joka olisi aika ideaali. Saa vasenkätisenä. Mutta miksi sen pitää olla luonnossa niin muovisen ja keikkuvan oloinen? Miksi se kahva ei voi olla easy-open? Ja miksi siitä löytyy niiiin paljon negatiivisia käyttökokemuksia nimenomaan laatua vastaan? Mies luottaa niihin eikä suostu riskeeraamaan. Enkä kyllä halua painostaa, koska pelottaa muakin että sitten ollaan siinä "mitäs minä sanoin"- tilanteessa kalliin kaapin kanssa jonka ovi ei mene kiinni... Jossain myös sanottiin että Smegin platformin valmistaa Gorenje, joten mistä se hinta tulee?

Nyt onkin sitten jäljellä yksi. Boschin retromalli. Ulkonäkö kolahtaa meihin. Easy-open kahva. Kehuttu laadukkaaksi ja hiljaiseksi (pakko olla kun seisoo melkein olohuoneessa - näissä kaikissa on desibelit aikalailla samoissa). Hinta melko kohtuullinen oikeasta paikasta ostettuna. Aito retro - valmistetaan täsmälleen samalla mallilla kuin ensimmäiset koneet vuonna 1954 (mitä nyt elektroniset ohjausnäppäimet ja LED-näyttö kaapin sisällä ;)) Kaksi asiaa mietityttää. Koko: korkeutta vain 127cm eli on tosi matala. Sopisi tilaan täydellisesti, mutta on aikamoinen muutos kapasiteetiltaan nykyiseen täyskorkeaan jääkaappiin. Kätisyys: ei saa kuin oikeakätisenä ja se ei ole se kaikkein käytännöllisin keittiötä ajatellen. Ja sit se väri: musta, valkoinen vai kenties punainen? :)

P.S. Muistakaahan ♦ Onnen koukkuja -arvonta! ♦

Home

Tämä ei ole nyt mikään Home Sweet Home juttu.

Vaan ihan sitä itteänsä, eli hometta.

Eipä ollut kovin kiva yllätys, tämä tästä nyt sitten vielä puuttui.

Mies ihmetteli eilen miten kauhea löyhkä yläkerran aulan lastulevyistä pois repiessä lähtee. Ajateltiin että sinne on varastoitunut kaikki tupakat joita appi sisällä 20 vuotta poltteli (yöks), ja siinä onkin se alkuperäinen syy miksi kaikki sisäseinät uusitaan. Kaikki. No, saatiinpahan uusi syy. Ja aikamoinen huoli kaupan päälle. Toivotaan että se on tässä. Ei sitä vielä tuon enempää ole tullut vastaan. Ja sekin ihan omituisessa kohdassa, keskellä seinää. Mies arveli että höyrysulku on ollut siinä kohtaa väärin laitettuna. Nyt kaikki sormet ristiin että nämä oli ensimmäiset ja viimeiset homeet mitä tuolta löytyy!!!

*******

Edistystä vessan suhteen. Siinä se nyt lepää! Grohen seinäviritys, Villeroy&Bochin pönttö.

Alussa ihmeteltiin mitä tuolle oikeassa nurkassa näkyvälle putkelle tehdään. Aikaisemmin se oli koteloitu omaan ulokkeeseensa, sellainen mitä monissa vessoissa näkee. Nytpä siitä ei jatkossa ole aavistustakaan kun koko seinä on sen verran sisempänä :) Pöntön yläpuolelle askarrellaan vielä upotetut hyllyt.  Pönttö toki vielä irroitetaan, mutta testattiin jo että se varmasti toimii. Ikävä yllätys jos ei toimisi kun on jo seinä muurattu ympärille.

Laatatkin löytyi, tosi kivat! Kuvaa en kuitenkaan muistanut ottaa. Seinät tasaista mattavalkoista, lattia mustaa, sellaista aaltoilevaa. Nimikin on Utsjoki, vaikka Italialaiset laatat onkin. Molemmat sattumalta Vantaanportin K-raudan alelavoilla. Kävipä säkä kun juuri ne mieluisat odotteli siellä :)

********

Itse jatkoin taas maalaamista, mitäpä muuta. Makkarin ikkunat on nyt sudittu. Tai siis ne karmit :)

Ovikin odottaa enää yhtä kerrosta. Enää ei ole männystä tietoakaan, jee!