TYÖTILAN PIENIÄ MUUTOKSIA

Huomaa että kevät on koittanut, kun kodissa muuttuu nurkka toisensa jälkeen. Makkarin tapetointi oli isoin muutos, mutta sellaista pikku sipistelyä on tullut harrastettua vähän siellä sun täällä. Lastenhuonessa on muuteltu vähän järjestyksiä ja laitettu tauluja seinille, eteiseen tuli lisää kaappeja ja maalausideat muhii mielessä, pari jakkaraa odottelee aikaa maalaukseen ja sitten tätä yläkerran aulan työtilaakin tuli vähän järjesteltyä. Tai lähinnä tuota hyllyä, joka nyt elää muutoksen kourissa muutenkin jatkuvasti, mutta nyt tällä erää se näyttää tältä. Sisustus-ja askartelukirjoja, pokkareita, matkamuistoja, tyttären jalkamuotit 3kk ikäisenä ja muuta sellaista itselle tärkeää sälää jota on tuosta ohikulkiessa aina kiva vilkuilla.

Joko siellä on kevättuulet alkaneet puhallella? :)

MAKKARIN MUUTOS JA PIILOTETTU TYÖPISTE

Kuten jo aikaa sitten kerroin, muutettiin kesällä huoneiden järjestystä. Yksi iso muutos oli tuoda meidän vanhempien makkari alakertaan, entisen työ-ja leikkihuoneen tilalle. Piste tietokoneelle tarvittiin edelleen, mutta halusin häivyttää sen niin hyvin kuin jättikokoisen mötikän ja ison ruudun nyt suinkin vain voi. Tämä toteutettiin muokkaamalla entisen työhuoneen bestå-kaappia, josta tuli nyt sekä tietokonekaappi, että minun vaatekaappini. Yllättävästi kaikki sopivat sinne sisään mainiosti ja parin kuukauden käytännön jälkeen, voin kertoa järjestelyn toimivan erittäin hyvin. Näyttö on omalla hyllyllään, sen alla ulosvedettevä näppis&hiiritaso ja alla tyhjää tilaa jaloille. Itse tietokone on kaapin vieressä nurkassa ja vapaalla ollessaan peittyy mukavasti parilla tyynyllä. Jo monta vuotta kestänyt pehmitys työtuolin vaihdon suhteen on edelleen käynnissä, ehkä joku päivä jotain muuta... 

Huoneen laastiseinät, miehen peltinen vaatekaappi ja pellavalakanat tuovat kaikki minusta ihanaa tunnelmaa, huoneessa viihtyy hyvin niin tietokoneella työskennellessä, nukkumaan mennessä kuin aamulla herätessäkin. Kun kirjavarasto joutui beståsta vaatteiden ja tietokoneen alta pois, piti niille keksiä uusi säilytyspaikka. Tämä ongelma ratkaistiin asentamalla rivi matalia bestå-hyllyjä aivan katon rajaan oven yläpuolelle, niin että ne eivät ole silmissä huoneeseen tullessa, mutta kaikki löytyy sieltä tarvittaessa näppärästi. Meille hyvin toimiva järjestely sekin.

NÄPYTYSNURKAT - ELI TYÖPISTEET MISSÄ BLOGINI SYNTYY

Sain Oma sohva-blogin R:ltä haasteen esitellä oma bloggauspaikkani. R:n oma bloggauspaikka sisältääkin melkein kaikki herkut mitä itselleni vielä joku päivä haaveilen pöytää, tuolia, verhoja, pussukkaa ja apinaa myöten. Käykäähän kurkkaamassa! No ennenkuin lähden tuota unelmaani toteuttamaan, tässä nämä nykyiset kirjoituspisteet.

1. Pöytäkone työhuoneen/leikkihuoneen nurkassa

Tänne siirryin kuvieni kera, kun läppärini tilttasi kesällä. Täällä aika harvoin mitään kirjoittelen, mutta kuvat siirrän kamerasta aina pöytäkoneelle, ja siinä yritän niille parhaani mukaan jotain pikkuisia pikafiksausiakin säätää. Pöydällä on sekaisin ne tavarat mitä minä haluaisin pitää esillä, sekä ne mitä mies siinä tarvitsee. 

2. Yläkerran aulan työpöytä

Tämä työpöytä ostettiin alunperin alakertaan, kun työhuoneen piti todellakin olla pelkkä työhuone ja ajatuksen tasolla tarvittiin sinne molemmat miehen kanssa omat pöytämme. Minä ajattelin pääseväni pois keittiön pöydän äärestä, samalla kuin johtokaaos sijoittuisi somasti vain yhteen huoneeseen talossa. Lapsille kuitenkin tarvittiin hyvä leikkipaikka alakertaan, ja minä kyllästyin olohuoneessa lojuviin leluihin, joten minun pöytäni siirrettiin yläkertaan ja lasten lelut kirjoituslipastoineen muuttivat tilalle. Pöytä sopii täydellisesti aulaan, ja tykkään ihan hurjasti tuosta yhdistelmästä mikä siellä vanhan tuolin, ilmavan hyllyn, tapetin, ikkunasta avautuvan maiseman ja modernien portaiden (ja jopa tuon maalaamattoman laudan) muodossa toteutuu. Totuus kumminkin on, että vielä kertaakaan ei läppärini ole tuon pöydän kantta koskenut... Tämä olkoon siis niin kutsuttu rauhallisempia aikoja odottava työtila.

3. Unihuoneen nojatuoli

Ajauduimme loppukesästä siihen tilanteeseen, että jo jonkin aikaa itsekseen nukahtaneet lapsemme vaativat nukuttajan vierelleen. Aikaisemmin iltasadun jälkeen toivoteltiin vain hyvät yöt ja lähdettiin omiin puuhiin, nyt istutaan huoneessa siihen asti kunnes molemmat ovat nukahtaneet. Hyvinä päivinä hommaan menee 10min, huonoina pari tuntia... Työhuone/lastenhuone veivauksen seurauksena, nojatuoli muutti aulasta lastenhuoneeseen ja kotiutui sinne oikein mukavasti. Samalla se teki myös iltapäivystyksestä ihan siedettävää puuhaa. Tyynyn takaa kajastava läppärin valo ei lapsia tunnu häiritsevän, päin vastoin, joten useimmat sanaseni niin omaan, kuin muiden blogeihin kirjoittelen joka toinen ilta juuri tuosta punaisesta tuolista.

Haaste tuntuu kiertäneen jo niin monessa paikkaa, että tuntuu vaikealta lähteä nimikoimaan haastettavia sen mukaan ketkä omaa blogipistettään eivät vielä ole esitelleet. Jos et ole niin vielä tehnyt, niin toivottavasti nyt kuitenkin innostut sen tekemään, sillä näitä on ollut kyllä todella mukava nähdä!

Uusi kuvakulma + uusi kuvauskohde

Metsolassa-blogin Ride heitti mulle kivan haasteen, johon päätin tapojeni vastaisesti vastata ja vieläpä heti. Kiitos Ride! Haaste on alunperin lähtenyt liikkeelle Kotila-blogin Riikalta ja siinä on tarkoituksena esitellä uusi kuvakulma tai yksityiskohta, jota ei ole aiemmin blogissa näkynyt. Kun aloin asiaa miettimään, niin meillähän on vielä vaikka mitä paikkoja, mitä en ole aiemmin esitellyt. Joten ei vain uusi kuvakulma, vaan kokonaan uusi kohde: yläkerran aula. Ja sama laulu kuin aina meillä, valmista ei ole, listat puuttuu, maalit puuttuu jne, mutta ei anneta sen edelleenkään häiritä, eihän?

Aulassa oli itseasiassa vielä viime viikkoon asti kirjahylly ja nojatuoli, jotka pienen kalusteiden ympäriinsä siirtelyn johdosta päätyivät lastenhuoneeseen. Minun työpöytäni alakerrasta muutti tilalle ja kirjat jäivät lattialle odottamaan uutta hyllyä. Uusi hohtavan valkoinen työpöytä, vanha patinoitunut tuoli, valkoiseksi maalattu lautalattia, kivaa tapettia ja kasa kirjoja - mikäs sen mukavampi kombinaatio vastaanottamaan alakerrasta tulijaa! Tai minä ainakin tykkään, vaikka valmista ei vielä olekaan. Aulasta löytyy myös iso liitutaulu, ja lastenhuoneen oven sain lopultakin pari viikkoa sitten valkoiseksi maalattua. Ennen kuvia ei sitten epähuomiossa tullutkaan otettua...

Jos muuten joltain löytyy yhden 80cm pitkän laudan tuplamaalaamista varten pikkuinen tilkka betoluxia, niin kiitollisena otettaisiin vastaan. Viimeinen lauta asennettiin lattiaan jälkikäteen, ja eikös se meidän maalipönikän loppu ollut kerinnyt kuivua tässä välillä...

UUSI KUVAKULMA -haaste:

- Ota valokuva tai useampikin kodistasi, tai muusta blogisi aihepiiriin liittyvästä, tällä kertaa jostakin sellaisesta kuvakulmasta tai yksityiskohdasta, jota blogissasi ei ole ennen nähty.

- Kiitä sitä bloggaria, jolta olet haasteen saanut ja käy laittamassa linkki postaukseesi myös KOTILA -blogiin (kotilablogi.blogspot.fi).

- Laita haaste eteenpäin viidelle bloggarille.

- Have fun!

Itse haastan uusia kulmia kuvaamaan seuraavat blogit:

Kotiolotila

Kuperkeikkakoti

Pikku-Okon elämää

Punahallakko

Valkoinen Soihtu

"Aurinko paistaa äitiä päähän ja äidille tulee kuuma. Sateenkaari on kaunis. Änti bööts skeittaa näin ja näin ja näin ympäri, ympäri ja istuu äidin päähän. Äidillä on vesirokko."

Life thru SMEG

Tässäpä kuvia meidän alakerrasta.

Ei ole ihan valmista. Tarkkaan ottaen ylimmässä ja tässä alapuolella olevassa kuvassa ei ole yhtään valmista pintaa. Tuossa yläpuolella vähän vilahtaa valmista kattoa.

Mutta Smeg säihkyy pölyisenäkin. Pitää vaan hitsi vie enemmän ääntä kuin toivottiin. Nähtäväksi jää kuinka paljon häiritsee, vai tottuuko siihen. Ei se nyt onneksi kovin paha ole.

 //////////////

Portaikossa kiertää ihana valo kun aurinko paistaa. 

Näiden kanssa elellään vielä reilu kuukausi.

Mutta kunhan nämä saadaan toukokuun puolivälissä paikoilleen (U-mallisena tosin), niin kyllä meidän kelpaa!

Kuva

////////////////

Tänään saatiin lastenhuone sellaiseen vaiheeseen, että on ihan varmaa että ainakin se huone on valmis muuton koittaessa. Vielä pari hiontakohtaa, vähän pohjamaalausta pariin seinään ja lopulliset pinnat. Se on sitten siinä. Tapettikin valittiin. Yllätin itseni. Melkein vuoden pähkäilyn ja parinkymmenen ihanan tapettimallin jälkeen valinta on tämä oikeanpuoleinen Sandbergin talot-tapetti.

Vasemmanpuoleinen on meidän nykyisessä leikkihuoneessa ja alusta asti olen pitänyt selvänä että samaa en voi uuteen kotiin laittaa vaikka se onkin aivan ihanaa. Nyt tuli sitten sellainen olo, että miksi muka en, kun se kerta edelleen on aivan täydellistä ja kaikissa muissa on jonkunasteinen kysymysmerkki. Eikä tähän ole kukaan kyllästynytkään kun leikkihuone ei juurikaan käytössä ole ollut (kaikki lelut lojuu aina olohuoneessa). Väri vaihtuu, malli pysyy. Maanantaina tilaus vetämään, ellei saada suoraan kaupasta.

Oma kolo rappusten alla

Puistolassa meillä on tarkoitus jättää alakerran makuuhuone työ-/ askartelu-/ piirtämis- / ompeluhuoneeksi sikäli mikäli lapset suostuvat asettumaan yläkerrassa yhteiseen huoneeseen. Toivotaan niin, sillä kyseisiin tarkoituksiin olevaa tilaa me kipeästi kaivattaisiin. Minä teen tällä hetkellä kaiken joko sohvan nurkassa tai ruokapöydän ääressä ja miehelle taas tehtiin oma piirtämissoppi rappusten alle.

Meidän toistaiseksi ainokainen string-hylly ostettiin todelliseen tarpeeseen piirustus-ja askartelujuttuja varten, joten mä en ole päässyt toteuttamaan hienoja koriste-esine yms asetelmia niinkuin monessa paikkaa on nähty. Mutta on tämä minusta kiva näinkin. Kestää katseet ja sisältää paljon meille tärkeää tavaraa, jonka pitää löytyä helposti silloin kun tarve on. Laatikko vetää sisäänsä kaikenlaista pikkusälää teipistä musteeseen, origamipapereista piirustuskyniin.

Rappusten alla ei ole paljon tilaa, mutta juuri sen verran että työpöytä, tuoli ja string (sekä kitarakotelot) sinne sopuisasti menee. 

Luonnonvaloa sinne ei tule mistään, joten hieman tuotti kuvaaminen ongelmia.

Työtuolin uusi ilme

Aiemmin vilauttamani Finlaysonin coronna-kangas päätyi suunnitellusti työtuolin verhoilukankaaksi.

Työtuoli on ollut meidän vääntöpiste miehen kanssa jo vuosia. Työtuolit ovat aina vaan tosi rumia tai vähintäänkin liian isoja. Joku kiva, kaunis, pieni, siro designtuoli olisi työpöydän ääressä niin ihana. Mutta ei kai selkävaivaista voi pakottaa sellaisella kököttämään jos kotoa valmiiksi löytyy todella hyvä työtuoli, josta saa säädettyä ja kallistettua kaikkea mahdollista mitä vaan kuvitella osaa...

Tämä kyseinen sähkönsininen yksilö kotiutui meille joskus vuosia sitten miehen työpaikan uudistaessa kalusteitaan.

Viimeiset 4-5 vuotta tuoli on ollut harmaanruskea, kun siihen ihan kokeilumielessä kerran niitattiin tuollainen tekonahka päälle ja hyvin se on palvellut. Nyt muistui lopulta mieleen, että tuolihan tosiaan on jo kerran verhoiltu itse, miksipä sitä ei voisi toistaa jollain tällä hetkellä enemmän miellyttävällä kankaalla. Ja tässä lopputulos.

Tykätään tosi paljon! Taas sai tuoli uuden elämän. Isohan se on edelleen ja kolho, mutta on siinä nyt sentään jotain näköä ;)

Vähänkö olin iloinen kun vähän niin ja noin vedetyt viivat selkähuppua varten tuottivat juuri oikean kokoisen kappaleen. Ja sain sen jopa hyvin ommeltua rypytyksineen kaikkineen (minä ja ompelukone emme todellakaan ole yleensä ystäviä...)

Istuinosan kangas oli helppo vain niittailla kiinni.

Saa nähdä miten kangas kestää kulutusta. Ostin sitä "paksumpaa puuvillakangasta", mutta aika ohuelta sekin tuntuu. Mutta nythän on kaavat valmiina, joten aina voi verhoilla uudestaan :)