ENSIMMÄISET KIRSIKANKUKAT JA LISÄÄNTYNYT VAALEANPUNAINEN

Tämän postauksen piti nähdä päivänvalo ja pari viikkoa sitten, mutta kevään tautirykelmä puuttui peliin. Sairastin kaksi viikkoa niin kovan kuumetaudin parilla vatsataudilla höystettynä, että en muista ikinä olleeni niin kipeä. Yli viikkoon en jaksanut ihan oikeasti tehdä mitään muuta kuin nukkua, telkkarin katsominenkin oli liikaa. Välillä vähän tokenin siihen tv-asteelle, mutta sitten tuli taudin uusi nousu ja siirryin taas nukkumaan. Ei puhettakaan, että olisin edes vilkaissut tietokoneen suuntaan, tai miettinyt mitään muutakaan "järkevää" tekemistä. Nyt on yskä ja väsymyksen rippeet jäljellä, mutta eiköhän tästä taas pian kuntouduta, varsinkin jos aurinko jaksaa jatkaa lämmittämistään :)

Otin ennen pääsiäistä pari kirsikan oksaa etupihan kirsikkapuusta maljakkoon. Hivenen liian optimistinen olin niiden silmujen ja nuppujen nopeasta aukeamisesta, eihän noihin oksiin pääsiäiseksi kerinnyt kehittyä kuin pullistuneet silmut, mutta kivan näköisiä oksat tuossa Prismasta löytyneessä maljakossa olivat niinkin. Meidän kirsikkapuussa on valkoiset kukat, mutta ihanan herkät  nekin ovat ja varsinkin nämä ensimmäiset sykähdyttää aina erityisesti ja innostavat kuvaamaan. Nythän nuo silmut pullistelevat pihapuussakin melkein samaan malliin, ei varmaan menisi paria päivää pidempään saada kukat auki, jos nyt kävisin nappaamaassa uudet oksat maljakkoon.

Vaikka kirsikankukat eivät olekaan vaaleanpunaisia, on tuo väri salakavalasti alkanut muuten meidän sisustuksessa lisääntymään. Jonkin verran sitä on ollut varsinkin makkarissa ja tyttären huoneessa jo jokusen vuoden, mutta nyt kun vilkaisee olohuoneeseen, näkee sielläkin useamman vaaleanpunaisen pilkun sohvatyynyjen ja maljakon muodossa.

Tyttären ruokatuolin maalasin kevätalvella kalkkimaalilla. Siihen löytyi Jeanne D'arc livingin vintage kalkkimaaleista ihana dusty rose sävy. Se on mun makuun aikalailla täydellinen vaaleanpunainen; hieman harmaaseen taittava, ja kalkkimaalina vielä ihana, samettinen matta.

LISÄÄ TUNNELMAA - UUSI VERHO

Olen syksystä asti miettinyt, että haluaisin terassin oven eteen ruokatilan ja olohuoneen välille uuden verhon. Siihen jäi kesästä naruverho roikkumaan, ja sen ongelma oli se, että se oli lapsista liian kiva -> niin omat kuin vieraat roikkuivat siinä koko ajan, eikä valkoinen enää näyttänyt valkoiselta... 

Mulla oli aika tarkaan mielessä mitä tähän haluan, mutta sopivaa mieleistä ei tullut mistään eteen. Kunnes tajusin, että tästä Ikeassa ihastelemastani kankaastahan se tulee. Kangas jolle olin miettinyt paikkaa, täydensi tilan johon olin etsinyt kangasta. Täydellistä! Muutama metri Nattglim-kangasta, ompelukone laulamaan ja verhon tangolle ripustus. Sitten kun visio ja into kohtaa, ei siihen mene kauaa, kun on valmista. Nyt kelpaa ihastella lopputulosta :)

RUOKAPÖYDÄN UUSI PELASTUS

Syksy on osoittanut taas kiireisyytensä. Harmittaa, kun omille jutuille ei jää aikaa, mutta toisaalta on ollut pakko ottaa etäisyyttä kaikkiin sellaisiin asioihin, joista helposti tulee "pakko-tehdä"-juttuja niiden todella pakollisten juttujen lisäksi. Kuten esimerkiksi käsitöiden puurtaminen loppuun tai blogitekstien vääntäminen, silloin kun aikaa tai energiaa ei oikeasti ole yhtään ylimääräistä. 

Nyt takana on viikonloppu, jolloin ei ollut muuta ohjelmoitua tekemistä kuin tyttären koristreenit (ensimmäinen vapaa viikonloppu moneen viikkoon). Suunnittelin koko viikon kuinka elvytän taas saumurin eloon ja ompelen kirppikseltä löytämäni Marimekon kankaan upeiksi luomuksiksi, virkkaan kesällä kesken jääneen työn loppuun, kuvaan ja päivitän blogia ja vietän leppoisaa perhe-elämää. No, sohva osoittautui kivaksi paikaksi, eikä edes virkkaus edistynyt. Tuli vaan elvyttyä menneestä viikosta mahdollisimman vähillä ylimääräisillä kuvioilla ja todettua viikonlopun päätteeksi, että pari viikkoa kytenyt flunssa sai meidän perheen kolmannen uhrinsa. Itse sinnittelen vielä ilman, mutta väsymyksen määrästä päätellen, joku tuolla taustalla jyllää minullakin.

Sen verran sunnuntaina tuli kuitenkin käytettyä aikaa sisustukseen, että poikkesin Porttipuiston Kodin1:een kuultuani, että noihin myymälöihin edelleen uutta tavaraa tipahtelee. Siellä olikin nyt ihan lopullinen ale menossa, kylteissä luki eilen, että enää 4 päivää jäljellä. Lähes kaikesta sai 60% + 15% alennusta. Tietäähän sen, että kun halvalla saa niin tarpeitakin ilmenee... 

Itseasiassa nämä kuvissa näkyvät pöytäliinat olivat kyllä parin kuukauden harkinnan tulos, en vain tiennyt tarkalleen mitä, mistä ja milloin. Saatiin parin vuoden jahkailun jälkeen kesän lopulla ruokapöytä lopultakin hiottua ja vahattua. Käytettiin siihen Jeanne d'Arc Livinign huonekaluvahaa ja todettiin, että ei toimi. Pöydän pinnasta tuli todella kaunis, juuri sellainen läpikuultavan valkoinen kuin haluttiinkin (kts. jalat), mutta mitään suojaa vahasta ei tullut. Kaikki värjäävä imeytyy sekunnissa puun pintaan ja pyyhkiessä myös vahan valkoinen väri lähtee kokonaan pois. Meillä on siis jälleen kamalan laikukas pöytä joka odottaa uudelleen käsittelyä. Mikä vuosi se sitten tapahtuu, en tiedä, mutta pinnalle tarvittiin jotain suojaavaa nopeasti. 

En ole koskaan ollut kerni- / vahakangasliinojen ylin ystävä, mutta tässä tapauksessa se tuntuu ainoalta hyvältä vaihtoehdolta. Ne nätit versiot ovat vaan usein niin kalliita, että sunnuntaihin asti kaikki olivat jääneet ostamatta. Nyt kun hintaa tuli n.8eur / liina, nappasin mukaan kahta erilaista kangasta. Molemmat kauniita, mutta kuvista varmaan huomaa kumpi on suosikki. Ja löytyi sieltä sitten jotain muutakin, nimittäin uusi olohuoneen matto. Siitä kuvia huomenna. Mutta vinkiksi siis, että siellä oli siis vielä yllättävän iso määrä aikoinaan blogeja villinneitä villamattoja jäljellä noilla samoilla ale-prosenteilla. Siis niille, jotka eivät ole niihin jo totaalisen kyllästyneet, tai kokevat uuden heräämisen niiden suhteen...

Mitäs arvelet, kumpi meille tuli; Jalpaikka vai Pandora? ;)

KESÄTUNNELMIA

Heipä hei, täällä taas! Vieläkö muistatte? :)

Blogi hiljentyi maaliskuussa, iski jollain tapaa ihan armoton väsymys kaikkea ylimääräistä tekemistä kohtaan. Kello vaan tikitti heräämisestä nukkumisaikaan, eikä siinä ehtinyt kameraa esiin ottamaan, saati miettimään mitä edes haluaisi täällä julkaista. Muuten tässä on elelty normaalisti; arkea, pikkuremppaa, käsitöitä (minkään valmistumatta), lasten kanssa puuhaamista ja lukemista! Olen ahminut kirjoja liukuhihnalta. Kun edellinen alkaa lähestyä loppua, tulee kiire valita mitä seuraavaksi. Jonkinlainen pako arjesta ehkä, muiden tarinoita, muiden elämiä. Dekkarihengessä 90-prosenttisesti.

Kameran käyttö tuntuu olevan hieman hakusessa. Juhannuksena räpsin joitain kuvia pitkästä aikaa järkkärillä ja lähes kaikki ovat tärähtäneitä, vinossa tai muuten vaan huonoja. Viime kuukaudet olen kuvannut lähes pelkästään kännykällä, jonka kuvat ovat kyllä sen verran hyvälaatuisia, että päätin juuri käyttäväni niitä myös blogissa (en tosin vielä tänään). Eipähän ole bloggaamattomuus kuvien puutteesta kiinni. Jos alkaa nyppimään niin kertokaa toki.

Tässä nyt muutama kuva meidän juhannuspöydästä. Ikean kankaasta tehty pöytäliina on tällä hetkellä kovasti mieleen ja Lidlistä on tarttunut mukaan jo useampikin pioni-kimppu. Juhannuksen väri oli kukissa valkoinen, vähän niinkuin juhannusruusu, jotka ehtivät kukkia jo pari viikkoa ennen juhannusta. Pöytä on edelleen vinossa :)

VALKOINEN JOULU /// TUNNELMIA JA KUVIA AATOLTA SEKÄ JOULUPÄIVÄLTÄ

Tuntui suorastaan elokuvamaiselta, kun lumi saapui maahan hetki ennen joulua ja aaton pyry vielä viimeisteli tunnelman. Pehmoista pumpulilunta, sen mukanaan tuomaa kaunista valoa ja kuin pisteenä iin päälle jouupäivän upea auringonpaiste!

Aatto vietettiin rauhallisissa tunnelmissa oman perheen ja mummojen kesken. Kerrankin onnistuttiin ruokavalmistetuissa niin, että stressiä tai kiirettä ei tarvinnut enää aattona (eikä sen suhteen juuri ennenkään aattoa) tuntea tipan tippaa. Muille perinteisten kinkun ja laatikoiden sijaan mentiin aaton menu alkuruoka-pääruoka-jälkiruoka periaatteella ja nautiskeltiin siitä tyytyväisinä.

Joulupukki sattui piipahtamaan juuri kun käväistiin laskemassa mäkeä ja kotona odottava lahjapino kuusen alla oli näyttävä. Toiseksi viimeisestä kuvasta arvaattekin, mitä täällä näperrellään seuraavat pari päivää... ;)

ENSIVISIITTI HABITATIIN JA ORIGAMI-VALAISIN RUOKATILAAN

Ruokatilaan on ollut jo jonkun aikaa uusi valaisin hakusessa. Metallilankakehikko vaihtoi kesän alussa väriä kuparista mustan kautta valkoiseen, eikä sitten enää miellyttänytkään tässä paikkaa. Sen valaisimen suurin ongelma on se, että lamppu pääsee häikäisemään, eikä se ollut ruokatilassa hyvä juttu. 

Tällaista origamivalaisinta olen havitellut ennenkin sopivaa löytämättä ja viime talvena yritin epätoivoisesti väsätä sellaisen itse, mutta en saanut onnistumaan. Nyt kun Habitat rantautui Suomeen, suuntasin sinne heti avajaispäivänä ja hain varjostimen kotiin. Näitä löytyy useampaa eri kokoa, tämä on 25x40cm.

Habitat vaikutti sellaiselta myymälältä, jossa tulee varmasti piipahdettua kerran jos toisenkin. Sen takaa hyvä sijainti, kaunis tuotevalikoima ja kohtuulliset hinnat. Hieman mua nauratti tiettyjen tuotteiden nimet, niitä ei selkeästi ole alunperin suunniteltu Suomen markkinoille. Vai näyttääkö tämä varjostin sellaiselta kuin Kura? Tai houkutteleeko vessaharja nimeltään Lima..?

PIENTÄ MAALAILUA, PIENI MUUTOS

kesäkuussa

Nyt

Päätin kesällä, että pinnatuolien on lopultakin aika saada vähän väriä pintaansa. Niin oli tarkoitus tapahtua jo edellisenä kesänä, mutta silloin puiset tuolit näyttivätkin sen verran kivoilta, että annoin niiden odotella hetkisen. Jykevämpi, mutta koristeellisempi tuoli tuntui hyvältä mustana, simppelimpi valkoisena. Molempaa mallia jäi  vielä toiset kappaleet alkuperäisväritykseen. Voi vaihdella fiiliksen mukaan. Vaikka juuri tällä hetkellä ottaisin joukkoon mielelläni jotain ihan muuta kuin pinnatuoleja. Hayn about a chair olis niiiiiin kiva...

Viikko on ollut superkiireinen; töitä, koulutusta ja illallisristelyäkin. Tavaraa tuli hinnoiteltua taas hevoskuorma kirppikselle, jonne toivottavasti ensi viikon kuluessa jäävät. Autosta vaihdettiin tuulilasi ja opeteltiin autotonta elämää kaksi päivää. Viikonloppu korkattiin juuri äsken pienellä piipahduksella sienimetsään - ei löytynyt sieniä, mutta viikon kiireet haipuivat ihanasti kauniiseen, hiljaiseen metsään. Viikonloppu hengähdetään ja ainoa tavoite on riisua keittiö tyttären synttärikoristeista. Johan niitä on kuukausi ihasteltu ;)

Mustasukkaiset

Isi, äiti, pikkuveli & isosisko

Haikeus on hiipinyt sisuksiin. Miten kesäloma voikin aina sujahtaa ohi niin nopeasti? Minä en ole vielä valmis. Luvatut helteetkin jäivät saapumatta. Vielä oltaiisin haluttu päivän uimaretkelle. Viimeiset yhteiset lomapäivät eletään kuitenkin täysillä ja nauttien. 

Vaijeri löytyi kesäkuun alusta Granitista ja pääsi nyt paikoilleen eteisen uudistuksen myötä. Tytär on alkanut piirtää ihmisille korvat. Kunnon apinaperhe ;)  Poika on päässyt ensimmäistä kertaa kunnolla junaradan lumoihin. Isikin on innoissaan. Broilerisalaatti olisi ollut maailman ihaninta, jos en olisi yrttiöljyyn laittanut merisuolaa 2rkl ripauksen sijaan. Joskus noita sooseja kannattaisi maistaa ennen yhteen sekoittamista... Hups, tekevälle sattuu ja muistanpahan ensi kerralla!

Keittiön tuolit jäävät mustasukkaisina odottamaan kotiin meidän lähtiessä huomenna Hippaloimaan. Tiirinkosken tehtaallakin olisi kiva käydä. Jatkuvasti irtoaviin huopatarroihin kyllästyneenä nappasin mainion idean tuolin tassuihin Saaristohuvila-blogin Tarulta.

Taulu ja tuoli

Kiitos hurjasti edelliseen eteispulmaan kommentoinneille ja vinkkejä antaneille! Mä niin tiesin, että solmut sitä kautta omassa päässä aukeavat ja näinhän siinä kävi. Nyt on suunnitelmat selvät ja aineksetkin suurin osin hankittu. Ei tartte muuta kuin vähän hioa ja maalata, niin voi alkaa ruuvailemaan tavaroita seiniin. Tässä talossa on niin monta kohtaa, joiden ratkaisuja pohtii yhtäaikaa, että välillä kun jumittaa niin jumittaa oikein kunnolla. Eteiseenkin olen miettinyt yhtä sun toista, mutta kun ei ratkennut niin ei. Ja osan suunnitelmista olin suloisesti unohtanut. Esimerkiksi teidän ehdottamista pystynaulakoista haaveilin eteiseen tasan vuosi sitten heinäkuussa! Mutta nyt, kenkälaatikot on, naulakko (ei pysty) on, penkin pehmuste on. Tuntuu niin hyvältä! Kiitos!

Noiden lisäksi taulukin on. Tämä on menossa eteisen kulmille, mutta en malttanut olla mallaamatta sitä ruokatilaan heti kun postista hain. Oma Koti Kullan Kallis-printin tilasin nyt lopultakin harkinta-ajan jälkeen Taulu ja tapetti-shopista. Tuli nopeasti ja on vielä ihanampi kuin kuvissa olen arvellut. Mustavalkoista ajattelin, vaan näitä herkullisia värejä en sitten pystynytkään vastustamaan :) Saa nähdä muuttaako se eteiseen ollenkaan, kun sopii niin kivasti keittiöönkin... Samasta shopista parit kortit, joista ensimmäinen piti heti askarrella hauskaksi rasiaksi.

Eikä siinä vielä kaikki. Ollaan pitkin vuotta aina Ikeassa käydessä miehen kanssa mietitty että joku tuossa keinutuoliprintissä miellyttää. Nyt kun se oli poistomyynnissä 2,99eur päätettiin ostaa ettei jää harmittamaan. Tökkäsin sen nyt vaan muoveineen kaikkineen rappusten tauluhyllylle lopullista sijoituspaikkaa odottamaan. Voisi olla vaikka pikkuvessaan kiva väripilkku ja ajanviihde ;) Printin rakennusohjeita ei joudutakaan nyt ainakaan heti testaamaan, sillä alkuviikon Hämeenlinnan visiitiltä saatiin äitini keinutuoli mukaan. Terassille nyt katoksen alle ensi alkuun, katsotaan pääseekö talveksi sisälle. Mahtavuuutta keinutella ulkona tuulessa! Vähän tämmöistä mummola-tunnelmaa näköjään puskee nyt sisään näiden kuvien perusteella. Pitää varmaan virkata jotain mustavalkoista sahalaitaa seuraavaksi! Ja virkkaushan ei ole yhtään mummoa... eh.