IHANAT SYYSSUKAT JÄMÄLANGOISTA

Viime viikolla vietettiin syyslomaa. Lapsilla koko viikko, mulla keskiviikosta eteenpäin. Käytiin lähiretkien lisäksi Huimalassa, Lintsin valokarnevaaleilla ja leffassa katsomassa Tatua ja Patua. Viikon kohokohta oli Shrek-musikaali Peacock-teatterissa, todella upea esitys, suosittelen! Niin kivaa kuin yhteislomailu onkin, kyllä siinä myös hermot välillä kiristyy. Tänään lapset menikin ihan mielellään takaisin kouluun ja päiväkotiin, ja minä jäin viettämään vielä yhtä vapaapäivää ihan itsekseni. Se jos mikä tuli tarpeeseen! 

Mietin ihan tosissani, että olisin tässä elämäntilanteessa varmaan puolet onnellisempi, jos saisin joka viikko, tai edes joka toinen viikko yhden ylimääräisen vapaapäivän, jonka saisin viettää ihan yksin. Ilman että kukaan tarvitsee - oli se sitten perhe tai työkaverit. Vähän kuormitusta tästä kiireestä pois, kun saa rauhassa siivota ja pyykätä, puuhailla, suunnitella ja kuvata tai ihan vaan istua sohvalla ja tutkailla, että mitähän mulle oikeasti kuuluu. Tänään tein noita kaikkia edellä mainittuja, ja päivä loppui totaalisesti kesken. Edellisestä vastaavasta onkin jo yli kaksi kuukautta ja silloinkin omaa aikaa oli just sen verran kuin tyttären eka koulupäivä kesti, joten tässä oli aika monta viikkoa kiinni kurottavana. 

Viimeksi kun postailin, suunnittelin aloittavani syksyn neulomisia. Pikkuhiljaa kaiken muun ohessa, sainkin uudet villasukat itselleni valmiiksi. Kerkisin aloittaa ne jo ennen kuin Muita ihania-blogissa neulottiin taas kollektiivisesti Tiinan kauniita syyssukkia, muuten olisin varmaan hypännyt siihen matkaan mukaan, kun viime talven talvisukistakin tuli niin ihanat. Ehkäpä teen vielä nuokin syyssukat, mutta tässä nyt nämä vastavalmistuneet. Aika kiva väriyhdistelmä löytyi ihan omista jämälankavarastoista :) Lankana 7 veljestä, mallikerta on 8 silmukkaa leveä, varressa mulla oli 56 silmukkaa ja nilkassa kavensin terää varten määrän 48:aan. Vahvistettu kantapää ja sädekavennus on helppoja vanhoja tuttuja, joten niillä menin tälläkin kertaa. Kyllä nyt varpaiden kelpaa :)

PERHOSBONGAILUA

Meidän pihassa on nyt kahtena viikonloppuna pyörähdellyt tällainen perhonen. Instagramissa Kiki tunnisti sen amiraaliksi. Hassu yhteensattuma, kun poika oli juuri rallatellut pitkin päivää, että mikä se amiraali oikein on ja missä niitä näkee (meinasi kyllä sitä merityyppiä, mutta kuitenkin). 

Viime viikkoisella perhosella oli hieman vioittunut oikea alasiipi ja ehkä siitä johtuen se viipyi meidän rajalla olevassa naapurin omenapuussa pitkät tovit paikoillaan. En uskonut onneani, kun pääsin näin harjoittelemaan lähikuvausta sen kanssa. Nuo tuntosarvien kierteet on erityisen hienot!

TAKAPIHAN TERASSI - ENNEN JA VÄLIVAIHE

ENNEN

JÄLKEEN

Meidän viime kesän suurin ponnistus oli uusi takapihan terassi. Kyllä tässä todella palataan ajassa vuosi taaksepäin, mutta jostain syystä kuvat ja tarina on jäänyt julkaisematta. 

Takapiha oli aikaisemmin ihan hukkakäytöllä, sillä ei ollut mitään varsinaista virkaa, paitsi erilaisten romujen säilöminen. Taloon muutettaessa mietittiin heti, että takapihalle paistaa aamuaurinko todella ihanasti, mutta eipä siellä huvittanut rojujen keskellä multapihalla istuskella. Muiden suurempien remonttien ja toissakesäisen etupihan terassin valmistuttua, oli lopulta takapihan uudistuksen aika. Kaksi viimeistä kuvaa kertovat varmaan parhaiten sen miten ilme on muuttunut.

Mies nakutteli terassin pohjan ja aidan, takaovi vaihdettiin uuteen, minä värkkäsin pari vaahtomuovipatjaa ja ompelemani päälliset säilytyslaatikon päälle sohvaksi ja tehtiin tiiliseinää pehmentämään taulu. Terassin takaa, aiemmin avokompostina toiminut, alue raivattiin ja muutettiin kivipihaksi puutarhakeinuineen ja mustikkapensaineen. Tästä tuli oikeastaan melkein lemppariterassi: tältä on avarammat näkymät kuin etupihalta, sohva on lokoisa (olen jopa yhden helteisen yön nukkunut siinä) ja aurinko paistaa ihanasti varhaisesta aamusta keskipäivään. 

Terassiaidan tolpat odottavat edelleen maalausta ja terassi öljyämistä. Siinäpä puuhaa tulevalle kesälomalle, tarvikkeet on jo valmiina. Tuota säilytyslaatikkosohvaa toivon myös uudistavani, alaosan tiilet voisi ehkä verhoilla jollain, niin että sohva olisi todella sohvan näköinen ja tiilipinta-ala vähenisi. Uudet tyynyt mulla onkin sohvalle jo melkein valmiina, niin ei aina tarvitse lainata olohuoneen sohvalta kun on ulos menossa.

Eikös vaan kannattanut? :)

HEIPÄ HEI, MITÄ KUULUU?

Blogissa on ollut hiljaista. Iski jonkinmoinen kevätuupumus, joka ei tunnu ihan helpolla väistyvän. Pitkä talvi, kiire töissä, kiire koulutöiden parissa ja huomiota rankasti hakevat lapset. Hurja kesän odotus, joka edelleen antaa odotuttaa. Kyllä, ulkona on vihreää ja siellä on ihania kukkia, mutta sitä lämpöä ja aurinkoa minä kaipaan. Sitä ettei tarvitse jatkuvasti kantaa mukana koko vaatekaappia tuulen ja sateen ja ties minkä varalta. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän säätilan muutokset tuntuvat vaikuttavan mielialaan. Huono sää; ikävä pää, hyvä sää; iloa ja virtaa riittää.

Tässä olen nyt pidellyt viikon lomaa, jonka jälkeen ponkaisen taas viikoksi töihin. Tulee olemaan kiire viikko, taas kerran, mutta sen jälkeen alkaa se ihan oikea 1,5 vuotta odotettu kolmen viikon kesäloma!! Loman alkuun yritän sinnitellä koulun kesätehtävät pois alta, jonka jälkeen unohdan kaiken paitsi rentoilun ja pienet mukavat kesäprojektit. (Sivukommenttina kerron, että lapset lomailee jo nyt täysillä. Vieressäni seisoi juuri Hämähäkkimies, jolla oli tonttulakki päässä ja Hawai-lei kaulassa = joulupukki kesälomalla Aprikassa :D)

Nämä kuvat napsin jo kesäkuun alussa. Ei siis millään lailla ajankohtaista, mutta sen verran ihania, että haluan ne tänne tallettaa. Silloin pihalla kukki kaunis lajitelma valkoisia kukkia. Kielon tunnistan, toinen on ehkä jasmiini ja kolmantena vielä anikselta tuoksuva koiranputken tapainen huitula. Tämä samainen kasviekspertti suunnittelee uutta kasvilavaa (viime vuotiset persiljat kasvaa niin komiasti kuivien mansikoiden kera ensimmäisellä) ja takapihan muutosta muutenkin. Katsellaan mitä siitä tulee. Jotain kuvia sieltäkin jokatapauksessa ihan varmasti ennen kesän loppua luvassa. Tänään käväisimme asuntomessuilla, siitä postaan pienen kuvanpaketin pikimmiten.

Pysykää siis kuulolla, I'm back.

Kiitos ihanista kommenteista edelliseen, ja pahoittelut, että niihinkin vastaaminen jäi!

Mitä teille kuuluu?

KESÄPIHAN TAIKAA

  

Tämä postaus on täynnä kirsikankukkia, sekä muutamia omenapuun nuppuja. Nyt eletään sitä aikaa vuodesta, kun meidän piha on minusta kauneimmillaan. Se on rehevä ja vihreä, ei vielä auringon polttama, eivätkä kukkapenkin laiminlyödyt kasvit sojota sinne tänne. Ja se on täynnä hedelmäpuiden ja marjapensaiden kukkia! 

Ajattelin kuvailla pihaa enemmänkin, mutta jumituin noihin kirsikankukkiin. Kerkisin jo luulla, että kirsikkapuumme suuttui viime vuotisen terassinrakennuksen yhteydessä, jolloin puu jätettiin kasvamaan keskelle terassia, eikä tuota tänä keväänä kukan kukkaa. Yllätys olikin iloinen kun bongasin ensimmäiset nuput ja kukat - se onkin vain ihan todella paljon myöhäisemmässä kuin aikaisempina vuosina. Harmi kun kukinta-aika on niin lyhyt, olisi mahtavaa pitää se tässä asussaan vaikka koko kesän. 

Kaksi pienempääkin kirsikkapuuta on nyt kukassa samaan aikaan, ja viime kesänä istutettu luumupuu innostui sekin puskemaan molemmat kaksi oksaansa täyteen kukkia. Seuraavaksi päästään ihastelemaan naapurin upeaa omenapuuta joka yhden välivuoden jälkeen näyttää pistävän taas parastaan. Puu kasvaa meidän makuuhuoneen ikkunan edessä, aamuauringon puolella. En voisi kuvitella hienompaa aamunäkymää (jos jätetään ne merenrannat yms. pois laskuista)!

PIENI KASVIHUONE JA MUITA PIHAN KAUNISTUKSIA

Vappuviikonloppuna alkoi kesä huudella hiirenkorvien muodossa ja niin sitä iski jonkinmoinen puutarhakärpänenkin päälle. Ostettiin Ikeasta Hindö-kaappi kasvihuoneeksi pienimuotoisia hyötykasviviljelyitä varten, mies aloitti takapihan terassin rakentamisen, eikä kesäkukkien ostamiseltakaan voinut välttyä, vaikka kylmiä öitä saattaakin olla vielä luvassa. Ai miten tykkäänkin noista kaikista! Kasvihuone antaa lupauksen edes muutamasta mansikasta, kukat ovat suorastaan hurmaavia ja romuvarastona toiminut takapiha pääsee lopultakin hyötykäyttöön ja uljaampaan ulkonäköön terassin myötä.

Erottelin nyt lopultakin myös reilu kuukausi sitten kylvämäni chilin, mansikan sekä tomaatin taimet omiin kippoihinsa. Aika pieniä ne ovat, mutta itämisprosentti muutama päivä kylvön jälkeen oli ainakin lähelle 100%. Voin siis tuleville vuosille suositella Lidlin pieniä idätyslaatikoita siemenineen ja multineen. Yhdellä setillä oli hintaa 1,5 euroa... Tai enhän toki vielä tiedä tuleeko noista satoa, mutta ainakaan siementen itämättömyydestä ei ollut huolta.

Viime kesänä rakennetulla kasvilavalla on jo valkosipulit pääseet hyvään vauhtiin. En ole vielä yhtään ehtinyt suunnitella mitä muuta sinne tänä kesänä laittaisi. Herneet siellä eivät ainakaan viime kesänä menestyneet, kesäkurpitsa ja lehtipersilja sen sijaan viihtyivät mainiosti.  Ehdotuksia kivoista, helpoista kasveista valkosipulin seuraan otetaan vastaan :)

SADONKORJUUPÄIVÄ JA KASTEHELMILÖYTÖ

Lopultakin talon seinustalla kasvavat viinirypäleet ovat täysin kypsyneet ja aamulla ennen kahdeksaa kiipeilin jo jakkaran kanssa satoa keräämässä. Ihanaa kun syyskuun lopussa on vielä niin lämmintä, että ulos voi pujahtaa pyjamassa (ja kumppareissa) ja olla tyytyväinen olotilaansa. Tänään keräsin rypäleitä 2,5 ämpärillistä, köynnökseen jäi vielä ainakin tuplamäärä. Pitäisi ottaa ihan kunnon tikkaat käyttöön, niin yltäisi niihin kaikkein kauneimpiin ja makeimpiin terttuihin (näyttävät siltä, kuten eikös ne aina ne kaikkein kauimmaiset). 

Heti ensimmäiseksi herkuteltiin viinirypälesmootheilla (viinirypäleitä, banaania, appelsiiniluonnonjugurttia ja omenamehua), joka antoi oivan startin päivään. Sitten vietinkin useamman tunnin rypäleitä peraten ja mehua keitellen. Pistinpä vielä kaksi pönikkää likööriäkin tekeytymään, saa nähdä mitä siitä tulee, tai maistuuko kenellekään, mutta onpahan sekin sitten testattu. Mehu ainakin on aivan ihanaa! Kauniin värisiä nämä rypäleet ovat, menevät ihan koristeista. 

Väreistä puheenollen; viime viikolla Iittalan Tammiston outletissa vieraillessani ihastuin Kastehelmi maljan väliväriin. Jotain keltaisen, ruskean, vihertävän ja kirkkaan välimaastosta. Kaunis "epäväri", jonka ansiosta kippo maksoi vain kympin.

KOTIPIHAN VIINIRYPÄLEET

Aikoinaan ihmettelin kun anopilla kasvoi viinirypäleitä takapihalla. Miten on mahdollista, Suomessa!? Nyt ne kasvavat meidän takapihalla. Ja oikein hyvin viihtyvätkin. Tämä vuosi on ollut erityisen suosiollinen, oksat suorastaan notkuvat rypäleistä! Vielä maistuivat vähän kirpeiltä, kypsykööt edelleen. Sainpahan ainakin viikon lisäaikaa miettiä mitä niistä tekisi. Ideoita? :)