FILLARIN TUUNAUS KAUNIIKSI MENOPELIKSI

Tuli tehtyä jotain, mitä ei koskaan ennen. Tuunattiin fillari! Ei mitään perus keväthuoltoa, vaan vanhasta pyörästä ei juuri muuta jäänyt jäljelle kuin runko ja polkimet. Hyvä hybridi-pyöräni varastettiin kotipihasta viime kesänä ja sekös jos mikä harmitti, kun remontti kulutti kaiken ylimääräisen budjetin. Äitini yllätti, ja ilmoitti että vanha yläasteaikainen pyöräni on edelleen tallessa, serkkujen mökkipyöränä. Se siis takaisin ja viime kesänä ajelin yllättävän tyytyväisenä vanhalla Crecentilläni, johon oli mökillä vaihdettu turhankin mukava mummo-satula.

Nyt aloin kuitenkin haikalla nopean ja kevyen menopelin perään . Aikani uusien minua miellyttävien pyörien hintoja kauhisteltuani, ajattelin, että joutaahan sitä vielä tällä vanhallakin ainakin syksyn aleihin asti ajella, mutta jotain sen ulkonäölle voisi tehdä. Itse ajattelin vaan vähän karhentaa vanhaa maalipintaa ja suhauttaa spray-purkista uudet maalit päälle sen kummempia miettimättä, mutta mies innostuikin tästä mun pika-projektista ja muutti sen täydelliseksi make-overiksi.

Maalauksen sain miehen maalinpoiston jälkeen tehdä edelleen itse, mutta sen lisäksi fillariin tuli uusi suora ohjaustanko, uusi vaihteisto, uusi satula ja uudet kapeat renkaat. Poljinkeskiöön vaihdettiin laakerit ja uudet lokaritkin sain. Tarakka sai painonsa puolesta jäädä pois. Eikä tuo ostoskorikaan tähän enää istunut... Itsekin laajenneesta projektista innostuttuani, aloin haaveilemaan Brooksin upeista satuloista ja gripeistä, mutta varkaiden pelosta järjen ääni suositteli tyytymään Cittarin kympin satulaan. No, tarpeeksi mukava sekin on istua, ja enhän mä sitä istuessa, taikka varastossa näe...

Brooks B17

Olen aina tykännyt tämän pyörän ajoasennosta, se on mulle täydellinen. Musta maali korostaa sen kaunista timantti-muotoa. Nyt pyörä on kevyt ja nätti, vaihteet vaihtuvat lennosta ja polkimet rullavat kuin itsestään. En mä nykytarpeeseen muunlaista enää tarvitsekaan :)

ENNEN


JÄLKEEN