keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Siisteyspuuska

Olen viime aikoina tajunnut että nautin siististä kodista. Olen yhtäkkiä alkanut potea jopa fyysistä pahoinvointia sekasorron keskellä. Rakastan kuvia stailatuista, sälättömistä, valkoisista asunnoista joissa voi kuvitella aina olevan kaunista ja auvoisaa.

Tämä on aika huono vastareaktio tämän hetkiseen elämäntilanteeseen. Kaksi alle 3-vuotiasta eivät saa kicksejä käsitteestä siisti koti, tai siivous eikä heidän tietysti tarvitsekaan. Mutta minä kärsin tällä hetkellä kotona olosta kun kaikki on koko ajan sikinsokin, seinät ja peilit lähmässä, nahkanojatuolit tahmaisia, ruoat pitkin lattioita ja joka ikinen kaappi johon voi yltää tyhjennettynä lattialle lukuisia kertoja päivässä. Viime päivinä en ole tehnyt muuta kuin kulkenut lasten perässä nostamassa tavaraa takaisin kaappiin ja he taas kipittävän minun perässäni nostamassa kaiken takaisin pois. Kohta 3v yrittää välillä jo ymmärtää, mutta 1v elää elämänsä ensimmäistä uhmaa jossa komennus "EI" otetaan vastaan uhmakkaasti & nauraen silmiin tuijoittaen ja toistaen kielletyn asian uudestaan ja uudestaan. 

Tältä näytti meidän keittiö 20min tavaroiden pois raivaamisen ja imuroinnin jälkeen.


Ja tältä olohuone. Ei todellakaan paha, mutta aika masentava juuri siivoamisen jälkeen.


Sillä hetkellä 1v nousi jakkaralle ja poimi jääkaapin ovesta magneetin puhelimekseen. Minusta oli hassua kun hän ei sanonut puhelimeen haloo tai moi vaan "jihaa" kuten meillä asuva Toy Storyn Woody nukke :)


Sitten pysähdyin katsomaan magneettia tarkemmin.


Tämän minä yritän nyt taas muistaa ennen muuttoa niin olo helpottuu.
Tässä hetkessä se on ainut oikea ajatus.
Muuton jälkeen tavaraa on (pakko olla) paljon vähemmän kuin nyt. Edellisessä muutossa alle 1,5 vuotta sitten pistettiin jätesäkkikaupalla tavaraa menemään. Nyt on helppo nähdä mitä niistä säästetyistä on tänä aikana oikeasti tarvittu ja jatkaa karsimista. 
Sen jälkeen iskulause voi toivottavasti muuttua ihan päinvastaiseksi ilman stressiä.

9 kommenttia:

  1. Mäkin kärsin jos (kun) kotona on sekaista... tuntuu myös siltä että päivät on yhtä siivousta, ja usein märisenkin siitä etten muuta ehdi tekemään kuin siivoamaan... pitäis kai osata antaa sotkujen olla, ja siivota vaikka sitten illalla kun lapset nukkuu, mutta kun ei vaan pysty :D Arttu ei onneksi mene kaapeille eikä vauvakaan ainakaan vielä....;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei täällä pysty olemaan jos odottaa iltaan asti. Kun näkee mitä tilanne on tosiaan reilu vartti sen jälkeen kun on siivottu. Aamulla se on ihan sama juttu. Saman tien kun lapset tulee alakertaan alkaa kaiken tavaran levittely. Sekasorron hyväksyy paremmin/helposti silloin kun se liittyy leikkiin, vaikka sohvatyynyillä majan rakentaminen, mutta suurimman osan aikaa se on vaan tätä levittelyä ja kun kaikki on saatu esiin siirrytään seuraavaan kohteeseen. Jotenkin se kaaos nyt korostuu kun on kaksi sotkijaa, en mä ennen välittänyt mistään mitään, hyvä jos parin päivän välein siivoilin... Liika on liikaa :)

      Poista
  2. Sama karsimisajatus täälläkin! Tavaraa lähti väliaikaiskotiin muuttaessa PAL-JON, mutta vieläkin riittää sellaista, jota ei käytetä tai josta ei oikein enää tykätä. Muutto siintää... öööh... reilun parin viikon päässä ja pikkuisen olen jo aloittanut sälän karsimista, mutta paljon on vielä tehtävää. Huh huh!!

    Tsemppiä sinnekin kaaoksensietoon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten sitä tavaraa kertyykin aina niin paljon!? Jossain vaiheessa kun on saanut karsittua pitäisi varmaan alkaa noudattaa sitä "yksi sisään yksi ulos" käytöntöä. Tässä vaiheessa se voisi olla 1 sisään 10 ulos ;D Mä toivon että saisin nyt syksyn mittaan tavaraa vähitellen ulos, muuten tulee paniikki taas juuri ennen muuttoa. Tosin silloin mitään ei ainakaan säästele kun ei vaan mahdu muuttolaatikoihin jos niitä tilaa naftisti, heh...

      Kiitos ja tsemppiä myös teille karsimiseen sekä muuttoon!! Ja tervetuloa lukijaksi :)

      Poista
  3. Voih, niin tuttua.
    Mie voin henkisesti pahoin, kun täällä on jatkuva sekasorto päällä.
    Mie en kerkeä koko aikaa siivoomaan, mutkun ahdistavaa on se sotku. Ja ei, en todellakaan siivoa koko aikaa, voikun siihen oliskin aikaa -niin siivoaisin.

    Sitkun aloitan ruuan jälkeen raivaamaan keittiötä, niin eikös tää pikkumies keksi kiipeillä joka paikkaan, niin et se siivoaminen taas jää ja jää...puuuuuuuuh.
    Ehkä joskus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän se on että ei kerkeä, eikä jaksa eikä edes pysty juurikin tuon pienemmän ehtivyyden vuoksi. Kaikken tietty kruunaa se etten edes tykkää siivoamisesta, vain siitä siististä lopputuloksesta...
      Pakko kai tän on joku päivä taas tasottua :)

      Poista
  4. Oummai ;) Meilläkään ei onneksi kaappeja tyhjennetä, mutta noi lelut on ihan sikin sokin ja pienempi kuskaa eteisestä likasia kenkiä ympäriämpäri kämppää. Jotenkin mä siedän ton sotkun päivällä kun tiedän että siivouaminen on turhaa ja kaaos on samantien takasin kun siivoo. On tässä joutunu totisesti ummistaa silmiä ja hyvästelemään kodin missä kaikki oli tiptop. Tosin tän joutu tekee jo kun mies astu mukaan kuvioihin ;)) Mutta siis illalla lasten mentyä nukkumaan, en pysty olemaan sotkun keskellä vaan ensitöiksi on rojut raivattava piiloon. Hetken saa nauttia siististä kodista kunnes taas aamu koittaa... :(

    Koitetaanko nyt sitä Myyrmäkihallin kirppistä syksyllä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, lelukaaoksen mä siedän, se kuuluu asiaan, mutta en sitä että kaikki muukin levitellään. Kai sekin kuuluu asiaan, mutta hermo menee silti... Mä en oo koskaan ennen ollut mitenkään ihan tip top ihminen, mutta jotenkin tuntuu että tää siisteyden kaipuu on joku vastareaktio tähän jatkuvaan todelliseen kaaokseen. Mitta on niin sanotusti tullut täyteen. Mut ehkäpä se syksyllä helpottaa kun täyskaaos on edessä vain viikonloppuisin :)

      Koitetaan vaan! Pitää varata ajoissa, että saadaan paikka! Se olis kyllä huippu jos tavara vaan kelpais :)

      Poista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista