sunnuntai 17. tammikuuta 2016

NEULOTTUA: PIPONELIKON VIIMEINEN OSA - MIKÄ EI MENNYT IHAN OPPIKIRJAN MUKAAN





Ehkä muistattekin minun ja lasten pipot viime vuodelta? Sain tuossa joku aika sitten valmiiksi pipon myös miehelle, nelikon viimeinen osa. Meidän tyttöjen pipossa on roosaa, sinappia ja harmaata, pojilla vihreää, valkoista ja harmaata. Miehen pipon tein (mielestäni) samoilla silmukkamäärillä kuin omanikin, mutta päätin sitten ensimmäisen kerran kokeilla valmiin neuleen kosteana muotoilua.... Yleensä otan neuleet käyttööt suoraan, ilman sen kummempia operaatioita, vaikka neulepalstoja seuranneena, se taitaa olla aika vakanvanlaatuinen puute tässä neuleprosessissa. Jotenkin musta tuntuu, että jatkan samaa rataa kuin ennenkin, ellei joku nyt osaa antaa täsmäneuvoja mikä tässä meni pieleen.
'
Kostutin siis pipon - ja se levähti ihan saman tien. Valmis pipo jättiläiselle. Ainakin vyötteen mukaan, langan pitäisi olla 100% merinovillaa, joten keinokuitujakaan ei voi virahtamisesta syyttää. kun kuivaaminen ei kutistanut pipoa lainkaan, kostutin sen uudestaan ja heitin kuivuriin. Ensin varovasti vähäksi aikaa, lopulta pariksi tunniksi. Kyllä se jonkunverran kutistui, niin että sitä pystyy sellaisena säkkimallisena pipona käyttämään, mutta sama napakkuus kuin meidän muiden pipoissa puuttuu täysin. Tyttären pipon olen viime kevään käytön jälkeen pessyt, eikä siinä tapahtunut mitään näin dramaattista.

No mutta, värit ja kuosit on kaikissa pipoissa herkut. Mies on urheasti muutaman kerran pipoaan käyttänyt ja lapset kehuvat sitä "ihan sopivan kokoiseksi" (tietysti kuuntelivat pientä kriisikesksutelua ensimmäisen virahduksen jälkeen). Ensi kerralla ehkä muotoilen - tai sitten ehkä en ;)

2 kommenttia: