MAKKARIN MUUTOS JA PIILOTETTU TYÖPISTE

Kuten jo aikaa sitten kerroin, muutettiin kesällä huoneiden järjestystä. Yksi iso muutos oli tuoda meidän vanhempien makkari alakertaan, entisen työ-ja leikkihuoneen tilalle. Piste tietokoneelle tarvittiin edelleen, mutta halusin häivyttää sen niin hyvin kuin jättikokoisen mötikän ja ison ruudun nyt suinkin vain voi. Tämä toteutettiin muokkaamalla entisen työhuoneen bestå-kaappia, josta tuli nyt sekä tietokonekaappi, että minun vaatekaappini. Yllättävästi kaikki sopivat sinne sisään mainiosti ja parin kuukauden käytännön jälkeen, voin kertoa järjestelyn toimivan erittäin hyvin. Näyttö on omalla hyllyllään, sen alla ulosvedettevä näppis&hiiritaso ja alla tyhjää tilaa jaloille. Itse tietokone on kaapin vieressä nurkassa ja vapaalla ollessaan peittyy mukavasti parilla tyynyllä. Jo monta vuotta kestänyt pehmitys työtuolin vaihdon suhteen on edelleen käynnissä, ehkä joku päivä jotain muuta... 

Huoneen laastiseinät, miehen peltinen vaatekaappi ja pellavalakanat tuovat kaikki minusta ihanaa tunnelmaa, huoneessa viihtyy hyvin niin tietokoneella työskennellessä, nukkumaan mennessä kuin aamulla herätessäkin. Kun kirjavarasto joutui beståsta vaatteiden ja tietokoneen alta pois, piti niille keksiä uusi säilytyspaikka. Tämä ongelma ratkaistiin asentamalla rivi matalia bestå-hyllyjä aivan katon rajaan oven yläpuolelle, niin että ne eivät ole silmissä huoneeseen tullessa, mutta kaikki löytyy sieltä tarvittaessa näppärästi. Meille hyvin toimiva järjestely sekin.

SADONKORJUUPÄIVÄ JA KASTEHELMILÖYTÖ

Lopultakin talon seinustalla kasvavat viinirypäleet ovat täysin kypsyneet ja aamulla ennen kahdeksaa kiipeilin jo jakkaran kanssa satoa keräämässä. Ihanaa kun syyskuun lopussa on vielä niin lämmintä, että ulos voi pujahtaa pyjamassa (ja kumppareissa) ja olla tyytyväinen olotilaansa. Tänään keräsin rypäleitä 2,5 ämpärillistä, köynnökseen jäi vielä ainakin tuplamäärä. Pitäisi ottaa ihan kunnon tikkaat käyttöön, niin yltäisi niihin kaikkein kauneimpiin ja makeimpiin terttuihin (näyttävät siltä, kuten eikös ne aina ne kaikkein kauimmaiset). 

Heti ensimmäiseksi herkuteltiin viinirypälesmootheilla (viinirypäleitä, banaania, appelsiiniluonnonjugurttia ja omenamehua), joka antoi oivan startin päivään. Sitten vietinkin useamman tunnin rypäleitä peraten ja mehua keitellen. Pistinpä vielä kaksi pönikkää likööriäkin tekeytymään, saa nähdä mitä siitä tulee, tai maistuuko kenellekään, mutta onpahan sekin sitten testattu. Mehu ainakin on aivan ihanaa! Kauniin värisiä nämä rypäleet ovat, menevät ihan koristeista. 

Väreistä puheenollen; viime viikolla Iittalan Tammiston outletissa vieraillessani ihastuin Kastehelmi maljan väliväriin. Jotain keltaisen, ruskean, vihertävän ja kirkkaan välimaastosta. Kaunis "epäväri", jonka ansiosta kippo maksoi vain kympin.

PARANTUMATON SOHVAN-VAIHTO-VIMMA

Tunnustan: minulla tuntuu olevan jatkuva tarve vilkuilla toisiin sohviin, kuin siihen mikä omassa olohuoneessa nököttää. Yritin tässä laskeskella, ja mikäli en ihan väärin muista, niin meillä on ollut viimeisen 7 vuoden aikana 4 eri sohvaa. Pitkään palvellut lyttään istuttu Natuzzin siniharmaa nahkasohva vaihtui ensin ruskeaan mukanahkaiseen kulmasohvaan, se parin vuoden sisällä harmaaseen Ektorpiin, mikä taas pari vuotta myöhemmin nykyiseen Ikean valkoiseen nahkaiseen Arildiin. Puolustaudun sillä, että jokainen sohva on myöskin ostettu aina eri asuntoon, eli mittojen mukaan uuteen olohuoneeseen, joissa onkin ollut suuria kokoeroja.

Tätä tämän hetkistä tunnetta en pysty selittämään muutolla. Ei, meillä ei ole aikomustakaan vaihtaa taloa. Sohvassakaan ei sinänsä ole mitään vikaa; se on nätti, siiinä on hyvä istua ja se on helppo huollettava parin sottapytyn seurassa.  Mutta kun, ihania sohvia tuntuu olevan näköpiirissä liikaa.

Adean uutuus Ell ihastutti heti mainoskuvissa ja tunne vain varmistui Habitaressa

Kartellin Foliage kiehtoo ilmavuudellaan, hauskoilla jaloillaan ja täkkimäisyydellään. Korkea selkänoja olisi meillä iso plussa silloin kun sohva on ikkunan edessä.

Tänään pikaisella Ikean visiitillä innostuin kun näin uuden Ekenäsetin. Ei ehkä täydellinen, mutta hintaluokassaan lyömätön - ja oikein hyvä istua!

Jos ihan rehellinen olen, niin haaveilen kulmasohvasta. Pienestä ja sievästä, niin kapoisesta, että sellaista ei taida olla olemassakaan kuin historian havinassa jossain 50-luvulla.

Haaveita vain, ei meillä oikeasti ole sohva vaihtumassa. Eikä edes nojatuoli, vaikka siitä voisin kirjoittaa toisen samanmoisen postauksen...Lääkitsen vimmaani vanhan nojatuolin uudelleen verhoilulla. Sikäli, mikäli siitä mitään tulee, niin palataan aiheeseen :)

Muita sohvahulluja?

Kuvat

1 2 3