lauantai 5. maaliskuuta 2016

JÄINEN SISUSTUS
















  




Kuten mainitsin, meidän talviloma reissu suuntautui pohjoiseen. Ajettiin yhden yön Rauhalahden pysähdyksen, Iisalmen ja Oulun kautta Tornioon, josta retkeiltiin Kemiin ja Haaparantaan, kunnes ajeltiin Jyväskylään yöksi pysähtyen pois. Paljon nähtävää muutamassa päivässä. Yksi mikä teki todella vaikutuksen oli Kemin Lumilinna. Linna on rakennettu joka vuosi vuodesta 1996 lähtien, joten tämä miedän näkemämme oli järjestysnumeroltaan 21.

Olen toki aina tiennyt, että linna on iso, mutta en silti ollut koskaan käsittänyt, että se oikeasti näin valtava ja niin täynnä hienoja yksityiskohtia jääveistosten muodossa. Alkuun pidin sisäänpääsymaksua melko korkeana, mutta kyllä linna tarjosi sellaisen elämyksen, että se kannatti maksaa. Näissä kuvissa näkyy paikasta vain murto-osa, ja nekin kännykkälaatua, mutta toivottavasti edes jotain linnan vaikuttavuudesta välittyy. 

Lapset olivat innoissaan liukumäistä, joita löydettiin kolme ja linnan maskotit Arttu ja Terttu herättivät myös pelonsekaista ihastusta. Velhot, lohikäärmeet ja pöllöt osuivat juuri luetun ensimmäisen Harry Potterin kanssa hyvin yhteen. Kierroksen lopuksi käytiin ihan normi sisätiloissa lämmittelemässä kaakaolla, vaikka jäinenkin ravintola olisi ollut lounasaikaan auki. Joskus sinne pitäisi kuulemma päästä yöksikin.

torstai 3. maaliskuuta 2016

PÖYTÄ VINOSSA






En tiedä oletteko kiinnittäneet kuvissa huomiota, mutta meillä on ollut ruokapöytä viime kesästä asti vinossa seiniin nähden. Tyttären synttäreillä sitä kai ensimmäisen kerran testattiin kun pöytä jatkopalalla jatkettuna ei mahdu ruokailutilaksi varattuun ikkunasyvennykseen. Todettiin, että pöytä vinossa asennossa onkin joka suunnalta helppokulkuisempi, toimivampi ja mielenkiintoisempi ratkaisu, joten vinoon se sitten normaalikokoon lyhennettynäkin jäi.

Pöytä itsessään huutaa kipeästi kunnostusta, vaikka se näin ylivalotetuissa kuvissa jollain tapaa hyvältä onnistuukin näyttämään. Siinä sitä onkin ensi kesänä hiomista ja puunaamista, että saa sen taas kuntoon. Pöydän malli ja nykyinen väri (niistä kohdista missä ei ole pinkkiä tussia yms epämääräistä) on kovasti mieleeni, joten mitään varsinaista muutosta siihen ei ole tulossa. Ehostusta vaan.

Tulppaanit ja silloin tällöin paisteleva aurinko tuo ihanasti kevättä lähemmäksi ja lähemmäksi. Nyt kun tuli talvilomalla nähtyä Pohjois-Suomen upeat superlumikinokset, tuntuu että oma talvikiintiö tuli täyteen ja olisin jo ihan valmis kevääseen. Mutta ei siihen pitkästi olekaan, pääsiäiseenhän ei ole enää kuin vajaa kuukausi! Aikamoisella vauhdilla on talvi edennyt, jälleen kerran.

tiistai 1. maaliskuuta 2016

NEULOTTUA: PIKKUINEN PUPU PIENELLE TYTÖLLE



Blogiin tulikin yllättäen pieni tauko hiihtolomaa edeltävien kiireiden ja itse hiihtoloman vuoksi. Kierrettiin lomalla puoli Suomea, enkä sitten saanut autossa istuessa tietokonetta esiin kaivettua, vaikka niin olinkin suunnitellut ja kone kävi samalla tourneella kuin mekin. Lomareissun pääkohteena oli miehen veljentyttären ristiäiset kaukana Torniossa. Pienen korun lisäksi neuloin vauvalle kaveriksi tämmöisen pupun, joita tein pari vuotta sitten omansa myös meidän lapsille sekä yhden kummityttärelleni. 

Tämäkin pupuneito sai päälleen pilvenreunakuvioisen mekon, mutta tällä kertaa Muitaihania talvisukista tutuin värein. Jostain syystä näiden pupujen pää menee aina vinoon, ja vaikka nyt muistankin silloin edellisessä pupubuumissa miettineeni miten sen korjaan, eihän se nyt neuloessa mieleen tullut. Mutta ei siitä mihinkään pääse, että söpöjä nämä pupuset ovat. ja nyt on uusi suloinen serkku sekä meidän lapsilla, että lasten pupuilla :)

Alkuperäinen ohje on täältä. Oletteko muut näitä pupuja neuloneet?