Paloja lastenhuoneesta

Jos unohdetaan se että lastenhuoneen nurkassa seisoo kaksi muuttolaatikkopinoa, verhot puuttuu, listat puuttuu ja pitäisi keksiä mitä katolle voi tehdä, niin huone on jo ihan käyttökelpoinen. Lapsille on uudessa huoneessa maistuneet sekä unet että leikit. Vanhassa asunnossa ei tapahtunut kertaakaan sitä että lapset olisivat keskenään menneet leikkihuoneeseen leikkimään, mutta täällä niin on ollut alusta asti. Tosi kiva!

Lastenhuoneen kaikki kalusteet muuttivat mukana, Stuvan kokoa vaan on kasvatettu ja vaihdettu vaatekaappikäyttöön. Seinäkaappeihin ruuvasin jalat ja siitä tuli oiva kirjahylly. Expedit oli ennen pystyssä, nyt ikkunan alla poikittain, niin että lapset yltää itse joka nurkkaan. Uusi matto ja tapettirullat saapuivat tällä viikolla, joten hyvin pian saadaan huone taas lähemmäksi valmista :)

p.s. Facebookista löytyy jo kuva valmiista saunasta!

Marimekkoa lastenhuoneeseen

Piti vain käväistä Marimekon sivuilla varmistamassa se kangas mitä olen ajatellut lastenhuoneen verhoksi. No tietäähän sen mitä siitä seuraa. Valinnan vaikeus, kun sopivia kandidaatteja olikin taas ihan liikaa.

Alkuperäinen ajatus oli tämä Räsymatto

Sen pariksi toiseen ikkunaan keltainen Lokki.

Mutta sitten yllättäin myös värikäs Räsymatto näytti houkuttelevalta

ja Lappuliisa.

Ryijykin olisi ihana (ilman violettia - en tiedä mikä siinä nyt tökkii)

kuten myös Pikku jätski

sekä Merimerkki (tässä jos olisi vähän keltaista mukana, niin en enää miettisi).

Kulkueestakin tykkään.

Pöh. Pitääkin taas miettiä pitkään ja hartaasti. Huoneessa on itseasiassa 9 ikkunaa. Ehkä pitääkin verhottaa kaikki, vaikka suunnittelin vain kahta, hah. Ajattelin kurkkia myös sopivia valaisimia, mutta se saa nyt jäädä seuraavaan kertaan. Päässä pörisee (flunssa ei helpota ajatustoimintaa). Työhuoneen kalusteisiin ja järjestykseen sain tänään kuitenkin lopultakin kantavan idean. Siitä olen tosi iloinen, kun sekin on pöristellyt tässä jo useamman viikon.

Vanhan tuolin uusi elämä

Anopilla oli kaksi kaunista vanhaa tuolia, jotka iloksemme saimme talon mukana pitää. Tuoli on kaunis malliltaan, siro mutta tukeva. Puuosat ovat jaloista patinoituneet kauniisti ja niiden väri on ihana. 

Ennen:

Kankaaksi näin heti mielessäni jonkun vanhan Marimekon, ja siihen valikoitui lopulta frekvenssi ja sen kanssa verhoilu sujui helposti (ihan kaikkia niittejä en ehtinyt vielä nakuttaa kiinni kun loppuivat kesken). Otin tietoisen riskin valkoisen kankaan kanssa. Tuolien selkänojien vanhat lakat hilseilivät rumasti, joten ne hioin ja lakkasin uudelleen. Jalat saivat jäädä sellaiseksi kuin olivatkin. Tässä lopputulos toissapäivänä. Toinen tuoli on edelleen tekemättä.

Puoli vuorokautta sain istua ihanalla uudella tuolillani. Eilen illalla palasin takaisin keittiöjakkaralle kököttämään. Oltiin yläkerrassa kiinnittämässä vaatekaapin ovia paikoilleen kun lapset suuntasivat alakertaan. Tuli taas todistettua, että meidän jälkikasvu huutaa ja vinkuu aina, paitsi jos on joskus hiljaa ja leikkii tyytyväisenä keskenään siitä seuraa meidän vanhempien huutamista ja vinkunaa...

Isosisko antoi pienemmälleen tussin käteen ja tuli ylös raportoimaan miten pikkuveli piirtää. Poika päätti 2-vuotispäivänsä aattona alkaa todelliseksi taiteilijaksi ja käyttää kangasta pohjanaan paperin sijaan. Tuolin päällinen näytti käsittelyn jälkeen tältä.

Ja jalat tältä.

Työtuolikin meni samalla, tosin Finlaysonin musta coronna kangas on tussille armollisempi kuin tämä valkoinen frekvenssi. Hyvä niin, sillä siitä ei kangasta jakseta kyllä millään irroittaa pesuun. Ja siskon valkoinen ruokatuoli jokaikiseltä pinnaltaan jalkoja ja istuinta myöten, mutta se tietysti lähti helposti taikasienellä puhtaaksi.

Ei siinä auttanut kuin repiä niitit pois ja viskata kangas pesukoneeseen. Onneksi näytti aika hyvin puhdistuneen. Jaloista ei väri sitten lähtenytkään pois. Lakka oli niistä tosiaan sen verran kulunut, että puu taisi vetäistä värin sisäänsä. Olisiko ideoita mitä tököttiä voisi käyttää puhdistukseen, vai onko hionta ainut oikea tie..?

Tuo meidän tänään 2 vuotta täyttävä on muuttunut varsinaiseksi täystuhoksi. Siskolla on ollut omat oikkunsa, mutta hallittavissa kuitenkin. Tätä ei pidättele mikään. Kertoikin itse tuon tuoliepisodin jälkeen nukkumaan mennessä kuinka : "minä sotken paljon, minä vain sotken". Kysyin huvikseni, että onko sun elämäntehtävä sotkeminen? Poika vilkaisi nopeasti ja sanoi vakavalla äänellä: "Joo-o, minun tehtävä on sotkea aina!". Silloin kyllä väkisinkin nauratti.