Syksy on osoittanut taas kiireisyytensä. Harmittaa, kun omille jutuille ei jää aikaa, mutta toisaalta on ollut pakko ottaa etäisyyttä kaikkiin sellaisiin asioihin, joista helposti tulee "pakko-tehdä"-juttuja niiden todella pakollisten juttujen lisäksi. Kuten esimerkiksi käsitöiden puurtaminen loppuun tai blogitekstien vääntäminen, silloin kun aikaa tai energiaa ei oikeasti ole yhtään ylimääräistä.
Nyt takana on viikonloppu, jolloin ei ollut muuta ohjelmoitua tekemistä kuin tyttären koristreenit (ensimmäinen vapaa viikonloppu moneen viikkoon). Suunnittelin koko viikon kuinka elvytän taas saumurin eloon ja ompelen kirppikseltä löytämäni Marimekon kankaan upeiksi luomuksiksi, virkkaan kesällä kesken jääneen työn loppuun, kuvaan ja päivitän blogia ja vietän leppoisaa perhe-elämää. No, sohva osoittautui kivaksi paikaksi, eikä edes virkkaus edistynyt. Tuli vaan elvyttyä menneestä viikosta mahdollisimman vähillä ylimääräisillä kuvioilla ja todettua viikonlopun päätteeksi, että pari viikkoa kytenyt flunssa sai meidän perheen kolmannen uhrinsa. Itse sinnittelen vielä ilman, mutta väsymyksen määrästä päätellen, joku tuolla taustalla jyllää minullakin.
Sen verran sunnuntaina tuli kuitenkin käytettyä aikaa sisustukseen, että poikkesin Porttipuiston Kodin1:een kuultuani, että noihin myymälöihin edelleen uutta tavaraa tipahtelee. Siellä olikin nyt ihan lopullinen ale menossa, kylteissä luki eilen, että enää 4 päivää jäljellä. Lähes kaikesta sai 60% + 15% alennusta. Tietäähän sen, että kun halvalla saa niin tarpeitakin ilmenee...
Itseasiassa nämä kuvissa näkyvät pöytäliinat olivat kyllä parin kuukauden harkinnan tulos, en vain tiennyt tarkalleen mitä, mistä ja milloin. Saatiin parin vuoden jahkailun jälkeen kesän lopulla ruokapöytä lopultakin hiottua ja vahattua. Käytettiin siihen Jeanne d'Arc Livinign huonekaluvahaa ja todettiin, että ei toimi. Pöydän pinnasta tuli todella kaunis, juuri sellainen läpikuultavan valkoinen kuin haluttiinkin (kts. jalat), mutta mitään suojaa vahasta ei tullut. Kaikki värjäävä imeytyy sekunnissa puun pintaan ja pyyhkiessä myös vahan valkoinen väri lähtee kokonaan pois. Meillä on siis jälleen kamalan laikukas pöytä joka odottaa uudelleen käsittelyä. Mikä vuosi se sitten tapahtuu, en tiedä, mutta pinnalle tarvittiin jotain suojaavaa nopeasti.
En ole koskaan ollut kerni- / vahakangasliinojen ylin ystävä, mutta tässä tapauksessa se tuntuu ainoalta hyvältä vaihtoehdolta. Ne nätit versiot ovat vaan usein niin kalliita, että sunnuntaihin asti kaikki olivat jääneet ostamatta. Nyt kun hintaa tuli n.8eur / liina, nappasin mukaan kahta erilaista kangasta. Molemmat kauniita, mutta kuvista varmaan huomaa kumpi on suosikki. Ja löytyi sieltä sitten jotain muutakin, nimittäin uusi olohuoneen matto. Siitä kuvia huomenna. Mutta vinkiksi siis, että siellä oli siis vielä yllättävän iso määrä aikoinaan blogeja villinneitä villamattoja jäljellä noilla samoilla ale-prosenteilla. Siis niille, jotka eivät ole niihin jo totaalisen kyllästyneet, tai kokevat uuden heräämisen niiden suhteen...
Mitäs arvelet, kumpi meille tuli; Jalpaikka vai Pandora? ;)
