IHANA SIENIRETKI

Viime viikonloppuna käytiin metsässä. Loppusyksyn sieniretki on parasta mitä minä tiedän. Hiljainen jo lakastuva metsä, jossa jäljellä oleva vihreä ja muut värit pomppaavat melkein räikeinä esiin. Tällä reissulla nähtiin myös neonvalkoista, vai mitä sanotte tuon valkoisen minkälie-sienen väristä! Lokakuisessa metsässä on mukavaa, kun iniseviä ja purevia ötököitä ei enää tarvitse hätistellä matkoihinsa, ne ovat jo kaikki kadonneet. Pieni jännitys siitä, löytyykö sienisaalista vai ei, ja kuinka paljon.

Etsittiin suppiloita ja löydettiinkin sopiva annos.  Vaikka kaikki muu valmistautuu talveen, niin suppilovahverot puskevat terhakkaina esiin pakkastakaan pelkäämättä. Tytär huomasi, että niistähän saa kauniin kimpun. Poika näki keskenään miekkailevia puita ja kivipeikkojakin bongattiin.

Metsässä tallustelun jälkeen suunnattiin grillipaikalle ja paistettiin maistuvat hodarit! Miten nekin voivat maistua niin herkulliselle ulkoilmassa savulla höystettynä. Myös utuinen järvi-ja puistomaisema olivat kauniita. Ihana syysretki, jota kelpaa muistella!

Löytyykö muita syysmetsän ystäviä?

LASTEN UUSI UNIHUONE

Viimeinen kohde kesäisen huoneidenvaihtomylläyksen jälkeen; lasten unihuone. Luovutettiin koko yläkerta lapsille, muutettiin oma makkari alakertaan ja lapset saivat meidän entisen makkarin. Tuntui, että lapset oli pakko saada nukkumaan jonnekin muualle kuin lelujensa keskelle,  kun iltaralli muuttui ihan mahdottomaksi, joten se oli koko operaation liikkeelle paneva voima. Ja ollaan oltu tyytyväisiä. Sängystä ei juuri enää pompita mihinkään sen jälkeen kun on hyvät yöt toivotettu. Höpinää ja mukinaa toki kuuluu, mutta ainakaan noiden perässä ei enää tarvitse ravata.

Iltapesujen jälkeen luetaan iltasatu mustassa korituolissa (joka kuten huomaatte, on muuttanut olohuoneesta tänne). Nyt on jo useampi viikko luettu Fedja-setää, joka oli oma lapsuuden suosikkini, ja uppoaa jälkikasvuun myös kiitettävän hyvin. Maistuu noille tosin myös "Max il Coraggioso", jonka lasten setä toi tuliaisena Italiasta, ja on siis alusta loppuun italiaksi. Melkoisen kaikkiruokaisia iltasatujen suhteen siis ovat, mutta luettava on. Iltasadun jälkeen sytytetään naulakossa roikkuvat "sirkusvalot", saatetaan kuunnella vielä vähän iltalauluja ja sitten nukutaan. Aamuun asti, joka edelleen koittaa pojalle omaan makuuni hieman liian aikaisin, varsinkin viikonloppuisin...

Kalkkimaalattu seinä ja itsetehty naulakko jäivät luonnollisesti paikoilleen ja sopivat hyvin unihuoneen tunnelmaan. Verhojen unilinnut laulavat tyttärelle vielä omia unilaulujaan ja pilkullinen kuu möllöttää katossa. Kyllä siellä kauniita unia näkee.

KAALIN KAUNEUS

Kaaleja on vilahdellut viime aikoina tiuhaan niin ruokapuolella, kuin kukkapenkeissä ja sisustuskuvissakin. Trendikkääseen, superterveelliseen lehtikaaliin hurahdin minäkin lautasellani, ja siitä on tullut tehtyä ja maisteltua monenmoista. Sitten iski ihastus koristekaaleihin ja lopulta löysin meillekin omat kodin komistukseksi. Väri on upea ja monilehtinen muoto kiehtova. Tai oli, nyt ovat nämä kaalit jo kuihtuneet, mutta uudet hankin kyllä, kunhan taas kohdalle osuu. Suunnittelin, että olisivat varsin kauniit myös kukkapenkissä, jos noita jotenkin ensi kesänä onnistuisi etanoiden riemuksi kasvattamaan. Huomaan, että mustavalkoharmaan kauden jälkeen, katseeni on taas alkanut kohdistumaan väreihin. Syvää violettia, hehkuvaa keltaista, herkullista turkoosia - ihanaa piristystä jatkuvasti pimeneviin päiviin!

Onko kukaan muuten koittanut tehdä valokirjaimia itse? Siis ihan pleksimuovista ja pahvista. Näyttävät tuossa lehden kuvissa aika houkuttelevilta... :)