Tunnustan: minulla tuntuu olevan jatkuva tarve vilkuilla toisiin sohviin, kuin siihen mikä omassa olohuoneessa nököttää. Yritin tässä laskeskella, ja mikäli en ihan väärin muista, niin meillä on ollut viimeisen 7 vuoden aikana 4 eri sohvaa. Pitkään palvellut lyttään istuttu Natuzzin siniharmaa nahkasohva vaihtui ensin ruskeaan mukanahkaiseen kulmasohvaan, se parin vuoden sisällä harmaaseen Ektorpiin, mikä taas pari vuotta myöhemmin nykyiseen Ikean valkoiseen nahkaiseen Arildiin. Puolustaudun sillä, että jokainen sohva on myöskin ostettu aina eri asuntoon, eli mittojen mukaan uuteen olohuoneeseen, joissa onkin ollut suuria kokoeroja.
Tätä tämän hetkistä tunnetta en pysty selittämään muutolla. Ei, meillä ei ole aikomustakaan vaihtaa taloa. Sohvassakaan ei sinänsä ole mitään vikaa; se on nätti, siiinä on hyvä istua ja se on helppo huollettava parin sottapytyn seurassa. Mutta kun, ihania sohvia tuntuu olevan näköpiirissä liikaa.
Adean uutuus Ell ihastutti heti mainoskuvissa ja tunne vain varmistui Habitaressa
Kartellin Foliage kiehtoo ilmavuudellaan, hauskoilla jaloillaan ja täkkimäisyydellään. Korkea selkänoja olisi meillä iso plussa silloin kun sohva on ikkunan edessä.
Tänään pikaisella Ikean visiitillä innostuin kun näin uuden Ekenäsetin. Ei ehkä täydellinen, mutta hintaluokassaan lyömätön - ja oikein hyvä istua!
Jos ihan rehellinen olen, niin haaveilen kulmasohvasta. Pienestä ja sievästä, niin kapoisesta, että sellaista ei taida olla olemassakaan kuin historian havinassa jossain 50-luvulla.
Haaveita vain, ei meillä oikeasti ole sohva vaihtumassa. Eikä edes nojatuoli, vaikka siitä voisin kirjoittaa toisen samanmoisen postauksen...Lääkitsen vimmaani vanhan nojatuolin uudelleen verhoilulla. Sikäli, mikäli siitä mitään tulee, niin palataan aiheeseen :)
Muita sohvahulluja?
Kuvat
