DIY /// PILKUTETTU TYYNY

Kesällä tuntuu iskevän aina jonkinmoinen pilkkukuume. Raikkaita, hilpeitä, söpöjä, nättejä, pikkuisen hassuja pilkkuja. Nyt pilkutuksen kohteeksi päätyi Ikean valkoinen tyynynpäällinen. Kangasväriä ja lyijykynän kumipää, sekä silitys päälle, siihen ei muuta tarvittu. Pitkään olin sitä mieltä, että Ikean musta pilkkutyyny saa jäädä kauppaan, mutta vastavärityynyt tuntuivat kuuluvan yhteen. Tuonne pilkkumereen taidankin nyt itseni taas hetkeksi ennen nukkumaan menoa kellauttaa.

ENSIMMÄINEN KALARETKI

Käytiin viime viikonloppuna mökkisynttäreillä. Voi sitä innostuksen määrää, kun tytär kuuli, että siellä pääsee onkimaan. Onhan sitä jo pari vuotta kovasti kuivaharjoiteltu. Isäntäväki otti tehtäväkseen matojen hankkimisen, ja niitä haettiinkin sitten autolla vähän kauempaa, kun ei omalta tontilta löytynyt. Koho koukkuineen veteen ja johan alkoi kuhina. Muutama minuutti ja ensimmäinen kala oli kiinni! Ja jonkun ajan päästä toinen. Mikäpä olisikaan parempi innostaja samaan puuhaan uudemmankin kerran. Pieni kriisi koettiin, kun äiti ei suostunut ottamaan salakkaa kumppaneineen kotiin mukaan paistettavaksi, vaan halusi päästää ne takaisin järveen... Seuraavalla kerralla tulee kuulemma niin iso hauki tai hai, että se sitten paistetaan! No kyllä, lupaan, jos näin käy.

DIY /// SEINÄKELLO OLOHUONEESEEN ja luomisen tuskaa

Minä olen kokenut nyt kamalaa luomisen tuskaa jo pidemmän aikaa. Tekisi ihan hurjasti mieli tehdä jotain; neuloa, virkata, askarrella, maalata, ommella, mutta mistään ei kerta kaikkiaan tule mitään. Poden tarvikepulaa ja aikapulaa. Jostain syystä kaikki ideat torppaantuvat siihen, etten löydä mistään mitä tarvitsisin juuri silloin kun inspis iskee. Kaapissa majovista tarvikkeista taas ei inspis iske.

- Ompelempa noista kaapista majovista kankaista zip it -tyyppisen sänkypeiton, vaan eipä mistään löydy juuri sellaisia pitkiä ja paksuja vetoketjuja kuin haluaisin (tätä podin useamman viikon, nyt ei enää edes koko projekti innosta, vaikka vetoketjut jostain eteen pomppaisivat)

- Teenpäs itselleni kivan nahkakassin vanhasta nahkatakista. Ai se nahka onkin liian paksua. Kirppikseltä ei löydy vahingossakaan mitään nahkaista.

- Neulonpa tytölle kevätpipon. Onpas tää lanka ikävän säikeistä. Ja puikotkin ihan liian paksut sille. Ai se kevätkin meni jo.

- Virkkaanpa leikkikeittiöön jonkun pikkuhedelmän pahimpaan näperrysvimmaan. Ai se lanka loppui kesken kymmenen kerrosta ennen valmistumista. Eipäs tuota samaa lankaa mistään lähimarketista saa.

Tuossa nyt muutamia esimerkkejä mainitakseni... Eihän kukaan pakota mitään näpertämään, mutta tiiättekö kun tää tunne siitä, että haluaa tehdä, on niin paha että ihan niskavilloissa kihelmöi! Kohta tää menee taas siihen, että kaivan varastosta jonkun maalipurkin ja maalaan vaikka tuolin, tai seinän - ihan vaan tehdäkseni jotain ja nähdäkseni valmiin lopputuloksen. Pääsisin eroon tästä sisäisestä narinasta ja saisin purettua vimmaa johonkin konkreettiseen. Tuntuuko yhtään tutulta, vai pelkästään hullulta? :D

Jotain sentään. Tuon olkkarin kellon kanssa olen mielessäni painiskellut jo vuoden. Viime kesänä tein lastenhuoneeseen sen Polka Jam - kellon, mutta noita kellotauluja jäi varastoon vielä pari. Olen miettinyt siihen jos jonkinlaista teippausta, maalausta tai kuvaa, mutta maalaukset eivät onnistuneet, teipit tuntuivat tylsältä ja sopivaa kuvaa ei löytynyt. Lopulta tartuin spraypurkkiin ja maalasin kromit mustan alle piiloon. Siinä osui sitten heti perään Pinosta kivan värinen Hayn paperi kohdalle, enkä montaa hetkeä empinyt kun päätin, että siinä se nyt on. Paperin asetuksen jälkeen tajusin, että meidän kellossa on pakko olla myös jotain merkkejä tuntien kohdalla, joten vedin sitten nuo valkoiset viivat Granitin tussilla. Ihan kiva pikkutuunaus ja kelloon uutta ilmettä. Valmis projekti, se on nyt tähän hetkeen se suurin asia!