PIKKUVESSAN REMONTTI

Johan tässä taas viikko vierähti. Täällä on podettu lasten flunssia, valvottu öitä ja ihmetelty ennätyslukemiin noussutta kuumemittaria. Itseä ei vaivaa toistaiseksi kuin väsymys. Nyt odotellaan toiveikkaana kokonaista yötä ilman viereen mönkiviä potkivia kaminoita tai painajaiskiljahteluja.

Otin kuvat pikkuvessasta jo viikonloppuna. Tarkistelin arkistoista, kauanko tätä hetkeä on odotettu, että voidaan avata ovi tuohon koppiin kutakuinkin tyytyväisenä. Viimeiset viimeistelyt on vielä tekemättä, mutta nyt ei mikään enää pahasti häiritse. Koko talon remontti aloitettiin tuolta, kesäkuussa 2012, ja nyt ollaan tässä. Iski vähän kisaväsymys putkiongelmien, laatoitushaasteiden, seinälamppujen asennuksen, sähköpiuhojen, rikkoutuneen pöntön kannen jne jne jne kanssa. Ajateltiin, että reilun neliön kokoisesta kopista on hyvä aloittaa harjoittelu, ja kyllä, harjoiteltua tuli, kaikenlaista! Tässä välissä onkin sitten valmistunut kaikki muut: keittiö, kylppäri, portaat, parketit, seinien levytykset, tasoitukset, maalaukset, kattopanelit ja kodari. Nyt sitten lopultakin myös pikkuvessa. Melkein. Tuo oven sisäpuoli vielä odottaa käsittelyään... Tosin mietin, että ehkä tuon yhden kohdan voisi jättää alkuperäiseen kuosiinsa. Tavallaan se sopii tuonne tosi hyvin. Remontin vaiheita ja välivaihe kuvia voi halutessaan katsoa pikkuvessa tunnisteen alta.

Tämä oli pienen budjetin remontti. Laatat on löydetty rautakaupan poistolavalta parilla kympillä. Allas, peili ja valaisimet on Ikeasta. Oli muuten haastavaa löytää kapea allas, joka ei ole jotenkin pikkusievä tai sitten taas liian pieni. Tämä Ikean Lillången osoittautui lopulta täydelliseksi. Nippelitietona mainittakoon, että kyseinen allas voitti Elle interiös desing-palkinnon vuoden 2012 kylpyhuonetuotteena (huomasin vasta äskettäin). 

Hana on Cellon ja seinävessan runko Grohen, pönttö Villeroy&Bochin. Mies rakensi seinään upotetun kaapin, jonka takaseinä jätettiin laastille. Alunperin siihen oli tarkoitus tehdä hyllytkin, mutta toisteiseksi sille ei ole tarvetta, vaan on hyvä noin. Katossa ja hyllykössä on led-valot, jotka toimivat liiketunnisteella. Tämä tuotti hivenen haastetta kuvaukseen, kun halusin ottaa kuvia luonnonvalossa. Pikkuliikahdus, ja sitten taas sai seisoskella hievahtamatta pari minuuttia, odotellen että valot sammuu...

Viimeisen silauksen toi mustaksi maalaamani kaappi, josta nyt sitten ne dc-fix salmiakit irroittelin, ja kiinnitin oviin TineK batiikkipaperit tilalle. Vanhaa mallintavat kasvitaulut ostin kesällä Joensuun Sarustiikasta. Ne ovat odotelleet sijoitteluaan tähän asti, mutta nyt löysivät paikkansa. Minä tykkään nyt niin paljon kuin vessasta ylipäätään voi tykätä ;)

NÄPYTYSNURKAT - ELI TYÖPISTEET MISSÄ BLOGINI SYNTYY

Sain Oma sohva-blogin R:ltä haasteen esitellä oma bloggauspaikkani. R:n oma bloggauspaikka sisältääkin melkein kaikki herkut mitä itselleni vielä joku päivä haaveilen pöytää, tuolia, verhoja, pussukkaa ja apinaa myöten. Käykäähän kurkkaamassa! No ennenkuin lähden tuota unelmaani toteuttamaan, tässä nämä nykyiset kirjoituspisteet.

1. Pöytäkone työhuoneen/leikkihuoneen nurkassa

Tänne siirryin kuvieni kera, kun läppärini tilttasi kesällä. Täällä aika harvoin mitään kirjoittelen, mutta kuvat siirrän kamerasta aina pöytäkoneelle, ja siinä yritän niille parhaani mukaan jotain pikkuisia pikafiksausiakin säätää. Pöydällä on sekaisin ne tavarat mitä minä haluaisin pitää esillä, sekä ne mitä mies siinä tarvitsee. 

2. Yläkerran aulan työpöytä

Tämä työpöytä ostettiin alunperin alakertaan, kun työhuoneen piti todellakin olla pelkkä työhuone ja ajatuksen tasolla tarvittiin sinne molemmat miehen kanssa omat pöytämme. Minä ajattelin pääseväni pois keittiön pöydän äärestä, samalla kuin johtokaaos sijoittuisi somasti vain yhteen huoneeseen talossa. Lapsille kuitenkin tarvittiin hyvä leikkipaikka alakertaan, ja minä kyllästyin olohuoneessa lojuviin leluihin, joten minun pöytäni siirrettiin yläkertaan ja lasten lelut kirjoituslipastoineen muuttivat tilalle. Pöytä sopii täydellisesti aulaan, ja tykkään ihan hurjasti tuosta yhdistelmästä mikä siellä vanhan tuolin, ilmavan hyllyn, tapetin, ikkunasta avautuvan maiseman ja modernien portaiden (ja jopa tuon maalaamattoman laudan) muodossa toteutuu. Totuus kumminkin on, että vielä kertaakaan ei läppärini ole tuon pöydän kantta koskenut... Tämä olkoon siis niin kutsuttu rauhallisempia aikoja odottava työtila.

3. Unihuoneen nojatuoli

Ajauduimme loppukesästä siihen tilanteeseen, että jo jonkin aikaa itsekseen nukahtaneet lapsemme vaativat nukuttajan vierelleen. Aikaisemmin iltasadun jälkeen toivoteltiin vain hyvät yöt ja lähdettiin omiin puuhiin, nyt istutaan huoneessa siihen asti kunnes molemmat ovat nukahtaneet. Hyvinä päivinä hommaan menee 10min, huonoina pari tuntia... Työhuone/lastenhuone veivauksen seurauksena, nojatuoli muutti aulasta lastenhuoneeseen ja kotiutui sinne oikein mukavasti. Samalla se teki myös iltapäivystyksestä ihan siedettävää puuhaa. Tyynyn takaa kajastava läppärin valo ei lapsia tunnu häiritsevän, päin vastoin, joten useimmat sanaseni niin omaan, kuin muiden blogeihin kirjoittelen joka toinen ilta juuri tuosta punaisesta tuolista.

Haaste tuntuu kiertäneen jo niin monessa paikkaa, että tuntuu vaikealta lähteä nimikoimaan haastettavia sen mukaan ketkä omaa blogipistettään eivät vielä ole esitelleet. Jos et ole niin vielä tehnyt, niin toivottavasti nyt kuitenkin innostut sen tekemään, sillä näitä on ollut kyllä todella mukava nähdä!

RUSKEASTA MUSTAKSI

Vaikka kuinka uhkasin viime viikolla, että tämän viikonlopun makaan vain sohvalla, niin eihän se ihan niin mennyt. Tekemis-lista kasvoi viikonloppua kohden sellaiseksi, että ei ole tarvinnut miettiä mitä sitä tekisi. Eikä makoilla sohvalla.

Viikonlopun kohokohta lumileikkien lisäksi oli lauantai-iltainen Disney on ice-show, jossa nyt ensimmäistä kertaa käytiin ihan tyttöporukalla (2 isoa, 2 pientä). Harmitti kun jätin kameran kotiin, sieltä olisi monta hetkeä ollut kiva tallettaa kotiin jäänyttä pikkuveljeä varten. Hyvin jaksoivat 4,5- ja 3,5-vuotiaat showta seurata, ainoastaan keiju-tarina oli meidän tytön mielestä kuulemma pikkuisen tylsä. Vähän äärirajoille mentiin iltaesityksessä väsymyksen kanssa, ja kotimatkaan sisältyikin jos jonkinmoisia kohtauksia... Hauska kokemus kumminkin kaikenkaikkiaan!

Mies on nakuttanut listoja paikoilleen ja voi että niitä kohtia jaksaa nyt ihastella kun on vuoden tuijotellut resuisia kulmia! Listoitettavaa riittää vielä vaikka kuinka, mutta hyvään alkuun päästiin. Meidän alusta alkaen murheenkryyni pikkuvessakin alkaa pikkuhiljaa valmistumaan. (Uusille lukijoille lyhennettynä: talon remontti aloitettiin pikkuvessasta toissa kesänä ja siinä sattui kaikenmoista seinien tasoituksen, laatoituksen, saumausten, pöntön asennuksen, putkimiesten, sähkärin, valojen yms kanssa niin, että iski totaalinen kyllästyminen. Tuo reilun neliön kokoinen koppi onkin saanut odotella keskeneräisenä koskemattomana siitä asti.) 

Minä inspiroiduin maahantuojalta rikkoutuneen tilalle saadun uuden pöntön kannen myötä yhtäkkiä vessan sisustuksen kanssa ja ensimmäinen homma oli maalata vessaan heittämäni vanha cd-kaappi uuteen uskoon. Ruskea on tympinyt jo pidemmän aikaa ja kaappikin on jo monta kertaa saanut poistotuomion, mutta näppärän kokonsa vuoksi sille on aina paikka löytynyt. Niinkuin nyt tuolta minivessasta, jonne en uskonut mitään sopivaa kalustetta löytyvän. Mies intoutui laittamaan silikoneja ja saumoja paikoilleen, joten vielä ei kuvia vessasta, mutta kaappi olohuoneessa maalausprojektin keskellä. Aikamoinen ero pienellä muutoksella. Ihan kuin olisi kokonaan uusi kaappi! DC-fix salmiakkien kanssa vielä vähän mietiskelen, voi olla että nekin on jo nähty ja joutavat pois, mutta nyt hetki vielä näin.