Toivoisin...

...olevani parempi kukankasvattaja.Viikonloppuna ihastelin äitini orkideoja. Muori on saanut orkideat suorastaan villiintymään, puskevat uutta kukkavartta minkä ennättävät, ja jokainen varsi on vieri vieressä täynnä nuppuja. En ole ennen muualla noin innokkaita orkideoja nähnytkään. 

(Kuvissa niistä näkyy nyt vain ihan murto-osa ja vain tätä yhtä väriä). 

Itse olen saanut orkidean säilymään hengissä muistaakseni pisimmillään 5 viikkoa... Viime kesänä yritin vuosien jälkeen sisäkasviksi jotain murattia amppeliin. Vaihdoin siihen uuden kasvin kolme kertaa kunnes lopulta pistin ruukkuun muovisen kasvin tilalle. Ei ole sisäkasvit mun juttu vaikka ulkonäöllisesti ja viihtyisyyden kannalta niin ihania olisivakin. Puutarha ja hyötykasvit on sitten asia erikseen, niiden parissa olen kokenut jopa onnistumisen hetkiä.

Mites teillä, vihertääkö peukalot?

Design näkyvyyttä pimeyteen

Kun eilen marssin pimeässä, tihkusateessa harvinaisiin iltamenoihin mustassa takissani, mustissa housuissa ja mustissa saappaissa, tuli mieleen että heijastin voisi olla paikallaan. Eipä nuo autot tuntuneet minua kovin hyvin huomaavaan, tuskin lainkaan.

Mulle tulee edelleenkin heijastimista mieleen lähinnä Postipankin possut, KOP:n oravat ja SYPin maapallot jotka sitten hakaneulalla roikkuivat hihassa kaikkina lapsuuden talvina. Toki muita vaihtoehtoja on ollut tarjolla jo vuosia, mutta ei vaan ole tullut mitään mieluisaa hankittua. Aina ne sitten lopulta ovat vaan unohduksissa taskun uumenissa eikä niistä paljon apua silloin ole.

Lapsille hankitut Ängry Böördsit eivät henkilökohtaisella tasolla oikein puhutelleet, joten ilahduinpa kun kirjakaupassa huomasin kassan vieressä tarjolla jotain ihan muuta, noiden AB-killuttimien lisäksi.

Design heijastin - design reflector. Tämän verran tuplakuplaa ilostuttaa minua, vaikka muuten en suuri fani olekaan. Heijastin on vielä kauniin ketjun päässä ja siinä on näppärä lukko jolla heijastin kiinnitetään vaikka vetoketjuun. Tätä ei tarvitse taskuun laittaa päivälläkään, tykkään kovasti. Ja mikä tärkeintä, nyt minäkin näyn taas pimeässä, edes vähän paremmin.

Ajoissa

Kerrankin olen todella ajoissa. Ostin jo seinäkalenterin ensi vuotta varten! Ehkä mut säikäytti se kun Pikku Kakkosessa laulettiin jo joululaulua. Kalenterista katsottuna olen tosin edelleen sitä mieltä, että ehkä ihan vielä ei tarvitsisi.

Olen kovin tykästynyt näihin Marimekon printteihin.

Niitä saadaan nyt ihastella ensi vuosi kuva kerrallaan, ja myöhemmin vaikka kehyksissä ja kortteina.

Tuota viimeistä vaihetta en vaan ihan malttanut odottaa, joten piti ostaa osittain samoja kuvia sisältävä setti vielä kortteinakin ;)