perjantai 30. syyskuuta 2016

LÄMMITTELYÄ


Ei mitään koviin ihmeellistä muistiin merkittävää, mutta toivon, että tämä pieni työ toimii nyt alkuunpotkaisijana tämän syksyn ja talven neulomuksille. 

Tytär pyysi pupulleen mekkoa, koska eihän se voi muuten mitenkään tarjeta + muillakin kotona oleilevilla pupuilla on vaatteet. Otin puikot käteen ja neuloin pupulle pikaisen mekon lankavaraston kätköistä löytyneestä valmiiksi raidoitetusta langasta. Sujui sen verran joutuisasti ja mukavasti, että jäi vähän seuraava työ jo sormen päitä kutkuttamaan. Sitten kun saisi vielä päätettyä, että onko ihan pakko jatkaa keskeneräiset työt loppuun vai saako käydä uusia lankoja ja työstää tuoreempia ideoita paremmalla innolla..?

tiistai 27. syyskuuta 2016

KUN HALVALLA SAA - MATTOILOA







Kuten eilen kirjoittelin, innostuin sunnuntaina hieman shoppailemaan Porttipuiston Kodin1:n viimeisessä alessa (jossa oli melkein kaikki 60%+15%). Pöytäliinat ostettuani, mieleen jäi kaihertamaan villamatto, jonka ulos kävellessäni matto-ostastolla huomasin. Ihan oikeaa tarvetta olohuoneen uudelle matolle ei ollut, sen verran tiuhaan se on viimeisen vuoden aikana vaihtunut, mutta en vain lopulta voinut päästää tätä tilaisuutta käyttämättä. Onneksi!

 Oikeasti ensin jäin miettimään Jalpaikkaa jota miehenkin sisään raahasin katsomaan, mutta lopulta muistutin itseäni, että edellinen mustavalkoinen matto alkoi kyllästyttää aika pahasti, joten samalle polulle ei kannata lähteä. Muutama vuosi sitten kun Pandora tuli Kodin1:een, se villitsi blogit ja muut markkinat ja sitä näkyi kaikkialla ihan totaaliseen kyllästymiseen asti. Alusta alkaen ihailin tätä harmaa-valkoista versiota, mutta en voinut kuvitellakaan sen muuttavan meille juuri sen valtavan suosion vuoksi. Nyt kun se meillä tämän sattuman kautta on, en voi kuin ihmetellä kuinka paljon se minua ilahduttaa (siihen nähden kuinka kovasti luulin siihen kuvien kautta kyllästyneeni). Kaunis ja rauhallinen, mutta kuitenkin kuosin ansiosta eloisa sekä ihan täydellisen värinen. Vielä autossa ajattelin, että matto saattaa päätyä tyttären huoneeseen, mutta kyllä nyt jäi tytär ilman mattoa (onneksi en puhunut aatoksiani ääneen, siitähän se olisi poru noussut). 

Pakko vielä mainita noista tauluistakin, miten paljon kodikkuuta ja viihtyisyyttä ne ovat lisänneet. Reilu kolme vuotta seinää peitti se petroolin sävyinen liukuvärimaalaus, jonka päälle en lopulta osannut tauluja laittaa. Koko ajan olohuone tuntui jollain tapaa vajaalta, keskeneräiseltä. Minua kiusasi se seinän väri, mutta ehkä loppujen lopuksi se olisi vain kaivannut tauluja ylleen. Ei sillä, että sitä väriä kaipasin yhtään, harmaa on nyt hyvä. Makkariinkin tuli taulut kesällä (valokuvia lapsista, joten seinä ei ole blogissa näkynyt) ja sama fiilis siellä. Huone on paljon valmiimpi ja viihtyisämpi. Olkoonkin, että siellä haluan edelleen itse seinät vaihtoon... ;)

maanantai 26. syyskuuta 2016

RUOKAPÖYDÄN UUSI PELASTUS










Syksy on osoittanut taas kiireisyytensä. Harmittaa, kun omille jutuille ei jää aikaa, mutta toisaalta on ollut pakko ottaa etäisyyttä kaikkiin sellaisiin asioihin, joista helposti tulee "pakko-tehdä"-juttuja niiden todella pakollisten juttujen lisäksi. Kuten esimerkiksi käsitöiden puurtaminen loppuun tai blogitekstien vääntäminen, silloin kun aikaa tai energiaa ei oikeasti ole yhtään ylimääräistä. 

Nyt takana on viikonloppu, jolloin ei ollut muuta ohjelmoitua tekemistä kuin tyttären koristreenit (ensimmäinen vapaa viikonloppu moneen viikkoon). Suunnittelin koko viikon kuinka elvytän taas saumurin eloon ja ompelen kirppikseltä löytämäni Marimekon kankaan upeiksi luomuksiksi, virkkaan kesällä kesken jääneen työn loppuun, kuvaan ja päivitän blogia ja vietän leppoisaa perhe-elämää. No, sohva osoittautui kivaksi paikaksi, eikä edes virkkaus edistynyt. Tuli vaan elvyttyä menneestä viikosta mahdollisimman vähillä ylimääräisillä kuvioilla ja todettua viikonlopun päätteeksi, että pari viikkoa kytenyt flunssa sai meidän perheen kolmannen uhrinsa. Itse sinnittelen vielä ilman, mutta väsymyksen määrästä päätellen, joku tuolla taustalla jyllää minullakin.

Sen verran sunnuntaina tuli kuitenkin käytettyä aikaa sisustukseen, että poikkesin Porttipuiston Kodin1:een kuultuani, että noihin myymälöihin edelleen uutta tavaraa tipahtelee. Siellä olikin nyt ihan lopullinen ale menossa, kylteissä luki eilen, että enää 4 päivää jäljellä. Lähes kaikesta sai 60% + 15% alennusta. Tietäähän sen, että kun halvalla saa niin tarpeitakin ilmenee... 

Itseasiassa nämä kuvissa näkyvät pöytäliinat olivat kyllä parin kuukauden harkinnan tulos, en vain tiennyt tarkalleen mitä, mistä ja milloin. Saatiin parin vuoden jahkailun jälkeen kesän lopulla ruokapöytä lopultakin hiottua ja vahattua. Käytettiin siihen Jeanne d'Arc Livinign huonekaluvahaa ja todettiin, että ei toimi. Pöydän pinnasta tuli todella kaunis, juuri sellainen läpikuultavan valkoinen kuin haluttiinkin (kts. jalat), mutta mitään suojaa vahasta ei tullut. Kaikki värjäävä imeytyy sekunnissa puun pintaan ja pyyhkiessä myös vahan valkoinen väri lähtee kokonaan pois. Meillä on siis jälleen kamalan laikukas pöytä joka odottaa uudelleen käsittelyä. Mikä vuosi se sitten tapahtuu, en tiedä, mutta pinnalle tarvittiin jotain suojaavaa nopeasti. 

En ole koskaan ollut kerni- / vahakangasliinojen ylin ystävä, mutta tässä tapauksessa se tuntuu ainoalta hyvältä vaihtoehdolta. Ne nätit versiot ovat vaan usein niin kalliita, että sunnuntaihin asti kaikki olivat jääneet ostamatta. Nyt kun hintaa tuli n.8eur / liina, nappasin mukaan kahta erilaista kangasta. Molemmat kauniita, mutta kuvista varmaan huomaa kumpi on suosikki. Ja löytyi sieltä sitten jotain muutakin, nimittäin uusi olohuoneen matto. Siitä kuvia huomenna. Mutta vinkiksi siis, että siellä oli siis vielä yllättävän iso määrä aikoinaan blogeja villinneitä villamattoja jäljellä noilla samoilla ale-prosenteilla. Siis niille, jotka eivät ole niihin jo totaalisen kyllästyneet, tai kokevat uuden heräämisen niiden suhteen...

Mitäs arvelet, kumpi meille tuli; Jalpaikka vai Pandora? ;)

torstai 8. syyskuuta 2016

LEHDESSÄ



Ei ole tätä blogia ennen lehtien sivuilla näkynyt, mutta nyt päädyin Unelmien talo & koti - lehden ystäväkirja-palstalle. Oma teksti ja omat kuvat eivät yllättäneet, mutta kukan väri ja meidän nykyinen kulmasohva (jota ei ole) kyllä ;) On se silti hieman outoa nähdä oma koti ja jutut lehdessä, vaikka näitä netissä onkin tullut jo vuosia julkaistua. Työkaveri oli bongannut jutun heti lehden julkaisupäivänä, onko muille osunut eteen?

torstai 1. syyskuuta 2016

UUDISTUNUT TERASSI









ENNEN


JÄLKEEN


Viime kesänä rakennettu takaterassi muuttui vielä enemmän edukseen, kun aita maalattiin tolppia myöten ja terassi öljyttiin tummanharmaaksi. Kahdesta viimeisestä kuvasta huomaa, miten suuri muutos oikeasti on. TÄÄLTÄ näkee viimeisistä kuvista mitä terassin paikalla oli ennen viime kesää, ja olinkin ihan suunnattoman tyytyväinen jo ihan pelkkään terassin olemassaoloon. Mutta voi että miten paljon hienommalta se nyt vielä tuntuukaan uudessa värityksessään. 

Ostettiin edulliset maalit ja öljyt Hong Kongista, molemmat kotimaista Mestari-merkkiä. Aitamaali levittyi helposti ja peitti hyvin kahdella kerroksella. Öljyn sävy antrasiitinharmaa on juuri sitä mitä toivoinkin. selvästi harmaa, mutta ei liian tumma. Kuitenkin sen verran, että pinta lämpenee mukavasti auringon terassille paistaessa. 

Eihän tästä tietenkään ikinä valmista tule, uudet suunnitelmat viriää heti kun edelliset on saatu valmiiksi. Nuo terassin / kodinhoitohuoneen ikkunan karmit on pakko uudistaa ja vähän mietin miten valkoinen tai harmaa rimoitus toimisi "sohvan" selkänojana tiiliseinää peittäen... Tässä on talvi taas aikaa vähän haudutella ja pohtia mihin sitä keväällä ryhtyykään ;)