TUNNELMIA POJAN 4V-SYNTTÄREILTÄ

Poika täytti neljä vuotta kuukausi sitten. Oikeana juhlapäivänä pidettiin kemut päiväkotikavereille, mutta eilen vietettiin lopulta juhlia myös sukulaisten ja läheisten ystävien kanssa. Ensimmäisiin hankin tarjottavat pääosin suoraan kaupasta, näihin toisiin tuli sitten taas leivottuakin. Pom pomitkin tein kattoon ripustettavaksi. Mies viritti ne siimojen avulla kivasti ruokapöydän päälle leijumaan.

4v poika on lopultakin hyväksynyt, että ei ole enää vauva. Saa neljä kynttilää sammuksiin yhdellä puhalluksella. Vastustaa kaikkea uutta (kuten uimahalliin menemistä, uusia vaatteita, kevään ekaa Linnanmäki-reissua) tarmokkaasti, mutta nauttii täysillä, kunhan viimein pääsee tekemisen makuun (tai ei suostu uusia vaatteita enää päältä pois vaihtamaankaan). Kritisoi isosiskonsa kiukuttelua teatraalisesti huokaillen "taas se alkaa itkemään", ja vetää itse kohta kahta kovemman shown perään. Puhua pulputtaa lakkaamatta, itsekseen jos ei muita ole näköpiirissä. Omaa mielettömän mielikuvituksen, eikä haluaisi muuta tehdä kuin leikkiä, leikkiä, leikkiä (aamuviidestä iltayhdeksään). On hyvällä tuulella hurjan kohtelias; kiitos ja anteeksi tulee suusta itsestään pienimmissäkin tilanteissa. Osaa laiskuuden iskiessä pyytää apua vastustamattomasti: "oi sinä kaunis neito, voisitko laittaa lahkeeni saappaan päälle". Ei halua olla huomion keskipisteenä, mutta rakastaa ihmisiä. On välillä aivan mahdoton ja sitten taas aivan mahdottoman ihana.