Ihmeellistä miten joissakin kaupungeissa on kirppiksiä toisensa perään ja jokainen niistä tuntuu tarpeeksi kannattavan, kun pysyvät auki vuodesta toiseen. Sitten toisista kaupungeista ei löydy kirppiksen kirppistä, ja nekin jotka yrittävät ovensa avata sulkevat ne viimeistään vuoden kuluttua kannattamattomina. Meidän asuinalueen lähellä ei ole toimivaa kirppistä, ei ole ollut koskaan. Helsingistä toki joitain löytyy, mutta ne ovat niin hankalissa paikoissa meidän kannalta, että ei niissä tule koskaan käytyä. Sen sijaan kun ajellaan Hämeenlinnaan mummolaan, on otettu tavaksi jättää lapset hyvään hoitoon ja kiertää itse pari kirppistä. Sillä Hämeenlinnassa niitä toden totta riittää! Ja näin on ollut aina, sillä muistan siellä asuvan kummitätini kertoilleen kirppislöydöiistään jo vuosia sitten, silloin kun minä en edes tiennyt mikä kirppis on...
Kierroksia tapahtuu harvoin ja vielä harvemmin minä sieltä yhtään mitään löydän. Mutta ei se silti estä intoa kirppikselle menemisestä, kun kuulee mitä löytöjä muut ovat tehneet. Toivo elää. Viime lauantaina kierrettiin Kantolan kammari, se toinen siinä samassa pihapiirissä jonka nimeä en muista, Löytökirppis, Suurkirppis ja Hermannin kirppis (Herman's second hand). Kutakuinkin kolme tuntia saatiin aikaa kulumaan... Tällä kertaa jotain tarttui mukaankin.
Arabian iso Kosmos kaadin meillä on ollut pitkään, äidiltä joskus mukaan otettu. Muuten en ruskeasta juuri välitä, mutta tämä kannu on minusta kaunis. Nyt kun eräässä kirppipöydässä napotti saman sarjan kermakko ja sokerirasia sopuhintaan, onnistuin kerran kävelemään pöydästä ohi, mutta palasin seuraavalta riviltä sydän pamppailen katsomaan, että onhan ne vielä siellä, onhan. Ja oli ne. Ja nyt ne ovat meillä. Tästä löydöstä olen kyllä tosi iloinen! Enempää en tätä sarjaa halaja, mutta nämä ovat yhdessä ihanat ja valkoisten kanssa katettuna oikein somat. Rasiassa tuskin kovin usein sokeria tulee olemaan, tietäen että meillä on tasan yksi satunnainen vieras joka kahviinsa sokeria laittaa... Mutta jotain muuta sitten!
Lasten talvikenkäongelma ratkesi myös edukkaasti, kun hyväkuntoiset nahkaiset, kumiteräiset, villavuoriset Kavatit odottelivat meitä yhdellä pöydällä. Molemmille lapsille samasta pöydästä. Poika sai vielä lähes uudenveroiset vuorelliset kumpparit yhdestä paikkaa muutamalla eurolla. Kengistä ei ole kuvia, sillä meillä asuu kaksi, joiden mielestä ne olisivat täydelliset jo näille keleille. Ovat siis visusti piilossa vielä toistaiseksi... Sanoisin että oikein kannattava kirppiskierros tällä kertaa :)
