Nykyinen keittiö kaipasi jonkinlaista piristystä. Beigepohjainen laskosverho ei enää miellyttänyt niin söpö kuin se pastellisävyisine kahvikuppeineen olikin. Oikeastaan muutoksen laukaisivat Ikean tarjottimet (joiden suunnittelen pysyvän esillä joulun jälkeenkin, mutta eihän sitä tiedä miten paha puna-allergia silloin iskee), koska ne eivät käyneet vanhaan verhoon lainkaan. Kesällä ostamani marilaukun kiva hintalappu, jonka olen jättänyt keittiöön roikkumaan, ohjasi kulkuni Marimekkoon ja sieltä mukaan tarttui ennestään tuntematon kattila-kangas. Kangas on ihania kuvioita pullollaan ja vaikka yleensä en pidä noin isoista esittävistä jutuista kankaissa, niin keittiöön tämä nimenomainen kuosi istuu kuin nenä päähän. Kappa-mallikaan ei ole kuulunut suosikkeihin, mutta tämä kangas sitä tuntui tähän tilaan vaativan.




Sagaformin pannunalunen on myös uusi. Edellinen puinen kärähti Le Creusetin alle, joten nyt vähän järeämpää käyttöön. Puukehyksiin on upotettu paksu ja painava keraaminen laatta, jonka kuviot ihastuttivat ensinäkemältä.
Esittelyssä myös tädin ompelemat maailman parhaat patakintaat, joiden kanssa ei ole tarvinnut pelätä edes lievää sormien kuumentumista.
Mitään muuta vikaa näissä uusissa "asusteissa" ei ole kuin se, että nyt keittiön alkuperäiset vaniljanväriset kaapinovet näyttävät entistä keltaisimmilta ja kaakelit tunkkaisemmilta puhtaanvalkoisen verhon rinnalla. Mahtaiskohan ovien vaihto ja kaakelinmaalaus nostaa asunnon myyntiarvoa ja mahtaiskohan sitä enää tuon toisen rempan rinnalla jaksaa alkaa tekemään...







