MELKEIN KUIN PLAYTYPE

Hyvin huomaa miten meikäläinen käy täysin aurinkoenergialla. Tuossa kun se kauniisti kolme päivää paisteli, niin johan löytyi uusia ideoita ja virtaa allekirjoittaneeseen. Tänään on taas pilvistä (ja mitä ihmettä on se puhe lumen tulosta??? Brrrr), mutta hyödynnetään viime päivien satoa.

Eilisen kankaanpainantaprojektini puuskassa loppui väri kesken ja piti fillaroida Jumboon. Väriä ei löytynyt sieltä mistä toivoin, mutta harhauduin sitten naapurikauppaan Clas Ohlsonille. Mitäänhän ei ollut tarkoitus ostaa, mutta nätti betonikynttiläkippo ja kasa kynttilöitä, niin tavallisia kuin ledisiäkin, sieltä kassan kautta kassiin sujahti... Paras löytö oli kuitenkin uusi "taideteos" porraskäytävää somistamaan. Vihko lapsille kirjoitusharjoituksia varten, ja vihkon kansi nurkissa tyhjänpanttina lojuneisiin kehyksiin kotia somistamaan. Kylläpä ilahdutti!

Alakuvat: Playtype

Pakollinen tauko

Nyt on vähän sellainen olo, kuin koko tekninen maailma olisi mun bloggaamista vastaan. Tiistaina pasahti kovalevy vieden kaikki salasanat, kirjanmerkit ja muokatut & lajitellut kuva-arkistot mukanaan. Suurin osa on tallessa jossain serverin uumenissa, mutta kyllä siinä muutama kuva-aarre tyttären 3v synttäreiden ja ainoiden perhepotrettien muodossa katosi kokonaan. Muistutuksena siis kaikille, että siirtäkäähän niitä kuvianne turvaan, älkääkä luottako myöskään pelkkään ulkoiseen kovalevyyn. Sellainen meillä nimittäin pimahti kesällä tuhoten alkuperäiset RAW-kuvat noista edellämainituista tilaisuuksista. Nyt meni sitten ne rippeet muokattujen kuvien muodossa, kun en vielä kesällä läksyäni muuten oppinut... IT-guru mies sai onneksi uuden kovalevyn pian asennettua, mutta kyllä tässä nyt hetki menee ennenkuin on kaikki tarvittavat ohjelmistot, fontit yms uudelleen asennettu. Ja niitä valmiita kuvia kaivettu serveriltä esiin. Puhumattakaan jatkuvasti täydennettävistä tekstitiedostoista kuten cv ja osoitemuistio (ei, minulla ei ole tietenkään enää vuosiin ollut manuaalista osoitekirjaa), jotka pitää nyt sitten kirjoittaa alusta loppuun uudestaan... Tietokoneen kuolema ottaa koville, väsyttää ja vei myös inspiraation mukanaan.

Syksyllä on myös osansa hiljaisuuteen. Eläisin mieluiten pelkkää kevättä, kesää ja alkusyksyä. Alkaneet sateet ja pimeys ei innosta yhtään, vaikka kuinka sytyttelisi kynttilöitä. Ja se pimeässä valokuvaus... En minä osaa. Tässä yhtenä päivänä tunsin pienen inspiraation nostavan päätään ja päätin kuvata tekemäni naulakon. Noo, tekninen laitehan tuo lisäsalamakin on, ja päätti tietysti olla toimimatta kokonaan. Sinne jäi naulakko odottamaan uutta hetkeä.

Tänään käveltiin kaupasta ihanassa auringonpaisteessa ja kiinnitin huomioni langalla roikkuviin kenkiin, kaunis ruska taustallaan. Kävin kotoa hakemassa kameran ja palasin kenkien luo. Noo, kamerasta oli tietenkin akku loppu, enkä saanut kuvan kuvaa otettua. Paitsi tuon ylläolevan surkimuksen kännykällä.

Koville ottaa kännykänkin käyttö. Jouduin luopumaan ihanasta Samsungistani ja ottamaan käyttöön vanhan rutkuttimen, joka ei ilmoita saapuneista blogikommenteista tai sähköposteista, omaa pienen näytön, jonka kanssa blogien selaaminen ei ole kovin antoisaa, ei suostu blogikommentointiin ja kamerakin on tosiaan huono.

Summa summarum ja valitusvirrelle loppu. Tauko kutsuu, kun inspiraatio on hukassa ja tekniikka petti. Siinä siis viikon kestäneen hiljaisuuden syy. Jos keksitte jotain aiheita, mitä haluaisitte minun postaavaan niin antakaa kuulua. Muuten keräilen itseni ja koneeni, ja palaan sillä hetkellä, kun tuntuu taas jotain aihetta olevan :)

HÖYHENIÄ JA ORIGAMEJA - UUSIA TAULUJA

Tekeminen ruokkii itseään, ainakin minun kohdallani. Tuli vahingossa perustettua "taulutehdas". Olen pitkään haaveillut kauniista höyhentaulusta. Etsiskelin sopivaa, mutta suosikki jäi sitten Amerikasta asti tilaamatta. Kyniä ja sivellintä en ole pitänyt kädessä pitkään aikaan, mutta jostain se inspiraatio nyt kumpusi. Päädyin tekemään kaksi eri versiota, kun ensimmäinen ei ihan täysin miellyttänyt. No, molemmissa on omat ongelmansa. Kun saisikin toisesta toisen höyhenen ja toisesta toisen... Akvarellikyniä en ole kunnolla kokeillut koskaan ja ihastuin niihin.

Kyniä etsiessäni, törmäsin kassilliseen paperikirppuja, joita kesällä tehtailin makkarin valaisinta varten. Sinne teinkin sitten lopulta sen painetun version, joten kirput jäivät käyttämättä. On niitä tuolla vieläkin parisataa, mutta 9 pääsi kehyksiin. Origamitauluissa miellyttää minua kovasti tuo kolmiuloitteisuus, joka erilaisen valaistuksen kanssa tuo tauluihin jatkuvasti uutta ilmettä ja muotoa.

Sommittelin kirppuja myös isompiin kehyksiin, että olisin saanut niitä enemmän tuhottua, mutta en ollut tyytyväinen lopputulokseen. Etsin netistä inspiraatiota ja törmäsinkin miura-ori origameihin. Ihastuin chevron/kalanruoto tyyppisen kuviointiin ja vahvaan struktuuriin täysin ja ilta menikin sitten taitoksia opetellessa. En löytänyt kunnollisia ohjeita, mutta minuutin youtube pätkän avulla sain kiinni ideasta. Aloitin pienestä muistilappukuution paperista, etenin lasten piirustuspaperiin, mutta lopullisen version tein 53x53cm kokoisesta tapetin palasesta. Kannatti kantaa edellisen asunnon olohuoneen tapettipalasta mukanaan. Nyt se pääsi seinälle täälläkin :) Tai no, tauluille ei ole nauloja, tai hyllyjä vielä tarpeeksi. Päädyin siis jälleen kerran kuvaamaan jääkaapin ja leikkihuoneen hyllyn päällä. Nuo tiilenpäät ja laastiseinä alkaa käydä varmaan teille jo liiankin tutuiksi... ;)