Työhuoneen muutos

Ihanan Hattarakekkerit julisteen tilasin Viljamin puodista

Työhuonetta en ole tänne aiemmin juuri kuvannut, kun se on ollut koko ajan niin kesken. Kesken se on edelleenkin, mutta sen käyttötarkoitus kerkisi muuttua välillä. Meillä oli siinä kaksi työpöytää, molemmille miehen kanssa omansa. Sääliksihän se kävi. Huone talon keskeisellä paikalla, olohuoneen jatkeena, mutta ei sitä kukaan juuri koskaan mihinkään käyttänyt... Olohuoneen puolella taas meinasi hermo mennä, kun siitä huolimatta että lapsilla on iso huone yläkerrassa, olohuone muuttui jälleen kerran lelujen hyökkäysareenaksi. Pieniähän nuo meidän lapset ovat, enkä odottanutkaan että leikkisivät keskenään yläkerrassa, mutta ajatus siitä että alakerran leluja vaihdellaan, niin että siellä on vain vähän leluja kerrallaan, ei toiminut. Lopulta melkein kaikki irtonainen oli alakerrassa, kun taas isommat lelut jäivät kokonaan vaille käyttöä. Työhuoneesta tehtiin siis leikkihuone.

Minun työpöytä sai lähteä. Jatkan keittiön pöydän ääressä kuten tähänkin asti. Nukkekotihylly, lasten piirustuslipasto ja leikkikeittiö muuttivat kaikki alakertaan. Leikit ovat nyt jatkuvasti aktiivisesti käynnissä ja television vinkuminen on vähentynyt. Tytär on alkanut taas luovaksi ja piirtää/askartelee ahkerasti, poika päristelee autotalossaan tai kolistelee leikkikeittiössä josta on suora näkyvyys oikeaan keittiöön. Miehen piirustuspiste huoneeseen sai edelleen jäädä, eli tuo mikä näkyy ylimmässä kuvassa. Ollaan kaikki oikein tyytyväisiä muutokseen. 

Huoneen materiaaleista puhuttaessa, tykkään hurjasti rosoisista laastiseinistä, joita huoneessa on 1,5. Loppuosaan on tilattu tapetti, joten päästään lopultakin noista vasta pohjamaalatuista seinistä eroon. Kattopanelit huoneesta edelleen myös puuttuu, ja sininen lastulevy särkee silmiä, mutta sitä on kai vielä jonkun aikaa kestettävä. Samoin sähkötöitä pistorasiasiirtoineen. String-hylly tulee laskettavasti lasten korkeudelle, kunhan seinäremontti alkaa. Mutta nyt kun huone muuten näyttää somalta ja sillä on oikea käyttötarkoitus, kestän odotuksen :)

Näkymä minun sohvannurkastani nyt:

Tämä pojan itsetekemä parkkitalo ei häiritse olohuoneenkaan puolella ;)

Varhainen lintu (tai kettu) madon (tai sienen) nappaa...

Lapset päättivät ilahduttaa ja herättivät vapaapäivän kunniaksi viideltä aamulla. Sitä oli kuulkaa sitten lasagnet jo tehty ja syöty kymmeneltä ja lähdettiin metsäretkelle. Autossa oli omituinen olo kun kello ei ollut vielä juuri mitään, mutta kämppä oli siivottu, pyykit pesty, astiat tiskattu, tapetit shopattu nettikaupasta ja vatsa täynnä lounasta... Lapset halusivat naamarit metsään ja hauskojahan nuo pikkuketut siellä mättäillä juostessaan olivat. Sieniäkin löytyi sen verran, että illalla nautiskeltiin sienisalaatista kera täydellisesti grillissä savustetun lohen. Poika ylitti itsensä ja maistoi mustikkaa, oli kuulemma makoisaa mehua (sitähän tässä on yritetty koko loppukesä hokea, vaan vatsaan asti ei ole vielä mikään marja ennen tätä päivää mennyt.) Rohkeuspuuskan yllättäessä maistoi vielä voissa paistettua kantarelliäkin ja sen seurauksena pari lusikallista sienisalaattiakin. Ihmeiden aika ei ole ohi.

Sanokaas mulle onko tää lampaankääpä vai jotain ihan muuta? Sitä ei ole tullut maistettua ja kovin tekis mieli... Joskus pitäisi metsään saada joku haperoasiantuntijakin mukaan! Niitä siellä olisi aina vaikka kuinka (siis haperoita, ei asiantuntijoita), vaan kun ei tiedä mikä olis hyvää, niin sinne jäi taas kerran...

Kirppistelyä

Ihmeellistä miten joissakin kaupungeissa on kirppiksiä toisensa perään ja jokainen niistä tuntuu tarpeeksi kannattavan, kun pysyvät auki vuodesta toiseen. Sitten toisista kaupungeista ei löydy kirppiksen kirppistä, ja nekin jotka yrittävät ovensa avata sulkevat ne viimeistään vuoden kuluttua kannattamattomina. Meidän asuinalueen lähellä ei ole toimivaa kirppistä, ei ole ollut koskaan. Helsingistä toki joitain löytyy, mutta ne ovat niin hankalissa paikoissa meidän kannalta, että ei niissä tule koskaan käytyä. Sen sijaan kun ajellaan Hämeenlinnaan mummolaan, on otettu tavaksi jättää lapset hyvään hoitoon ja kiertää itse pari kirppistä. Sillä Hämeenlinnassa niitä toden totta riittää! Ja näin on ollut aina, sillä muistan siellä asuvan kummitätini kertoilleen kirppislöydöiistään jo vuosia sitten, silloin kun minä en edes tiennyt mikä kirppis on...

Kierroksia tapahtuu harvoin ja vielä harvemmin minä sieltä yhtään mitään löydän. Mutta ei se silti estä intoa kirppikselle menemisestä, kun kuulee mitä löytöjä muut ovat tehneet. Toivo elää. Viime lauantaina kierrettiin Kantolan kammari, se toinen siinä samassa pihapiirissä jonka nimeä en muista, Löytökirppis, Suurkirppis ja Hermannin kirppis (Herman's second hand). Kutakuinkin kolme tuntia saatiin aikaa kulumaan... Tällä kertaa jotain tarttui mukaankin.

Arabian iso Kosmos kaadin meillä on ollut pitkään, äidiltä joskus mukaan otettu. Muuten en ruskeasta juuri välitä, mutta tämä kannu on minusta kaunis. Nyt kun eräässä kirppipöydässä napotti saman sarjan kermakko ja sokerirasia sopuhintaan, onnistuin kerran kävelemään pöydästä ohi, mutta palasin seuraavalta riviltä sydän pamppailen katsomaan, että onhan ne vielä siellä, onhan. Ja oli ne. Ja nyt ne ovat meillä. Tästä löydöstä olen kyllä tosi iloinen! Enempää en tätä sarjaa halaja, mutta nämä ovat yhdessä ihanat ja valkoisten kanssa katettuna oikein somat. Rasiassa tuskin kovin usein sokeria tulee olemaan, tietäen että meillä on tasan yksi satunnainen vieras joka kahviinsa sokeria laittaa... Mutta jotain muuta sitten!

Lasten talvikenkäongelma ratkesi myös edukkaasti, kun hyväkuntoiset nahkaiset, kumiteräiset, villavuoriset Kavatit odottelivat meitä yhdellä pöydällä. Molemmille lapsille samasta pöydästä. Poika sai vielä lähes uudenveroiset vuorelliset kumpparit yhdestä paikkaa muutamalla eurolla. Kengistä ei ole kuvia, sillä meillä asuu kaksi, joiden mielestä ne olisivat täydelliset jo näille keleille. Ovat siis visusti piilossa vielä toistaiseksi... Sanoisin että oikein kannattava kirppiskierros tällä kertaa :)