DIY /// KESÄKEINUN UUSI ILME TILKUISTA

Innostuin ompelemaan ihan itsekseni, ilman Onnellisten Ompelijoiden ompelukerhon tukea. Ikean tilkkurullissa osui kohdalle kivoja mustavalkoisia kääröjä, joita sitten muutaman mukaan nappasin. Ensin syntyi päällinen pihakeinun pehmusteelle, ja sitten vielä viirinauha keinuntaa piristämään. Keinu näyttää nyt melkein uudelta (kunnon kuurausta se kyllä kaipaisi ja uutta katosta, mutta noin niinkuin muuten).

Tuli opiskeltua ompelukoneen sielunelämää samalla, kun lanka katkeili, alalankaa sai asetella jatkuvasti, jalka tippui ja suttua tuli. Googella löytyi ohjekirja ja kone kuulemma kaipasi öljyä. Kolme tippaa ja johan alkoi ompelu sujumaan! Joskus ne on isot murheet pienestä kiinni...

MÖKILLÄ KERRAN

Nämä kesäpostaukset tuppaavat syntymään harvoin, mutta runsailla kuvilla. Koneella ei malta istua kuin kerran viikossa. Lomasäät ovat paremmat kuin edes uskalsin villeimmissä kuvitelmissanikaan toivoa ja meistä on tullut varsinaisia rantaleijonia, tai ainakin jonkinasteisia kampeloita, eh.

Loma korkattiin Särkänniemellä ja sieltä suunnattiin mökille Jyväskylän läheisyyteen. Lasten syntymän jälkeen emme ole harrastaneet mökkeilyä lainkaan, sen verran alkeelliset olot sukumökiltä löytyy. Kahdestaan siellä viihtyy hyvin, mutta lapset asettavat omat haasteensa. Molemmat kumminkin sujahtivat mökkielämään kuin olisivat ikänsä siellä käyneet, eikä meillä sieltä olisikaan ollut kiire pois ilman sadetta ja poikaa kiusaavia itikoita. Kun yön jälkeen pikkuveli oli täynnä jättipaukamia, silmä turvonneena, päätimme poistua luvatun sateen alta pois kotiseudun helteeseen.

Mökillä ihastuttaa aina aidosti vanha, edelleen hyvin toimiva, General Motorsin jenkkikaappi, jonka miehen vaari kylmälaiteyrittäjänä on sinne kymmeniä vuosia sitten sijoittanut. Mökillä pääsee myös istuskelemaan Domus-tuoleihin, joista miehen kanssa vuosia sitten tietämättömänä luovuttiin. Mielessä kytee toive, josko sieltä yhden vielä joku kerta saisi takaisin kotiin...

Luonnonhelmassa tulee jättimäinen nälkä, ja mökillä ollessa suuri osa tekemisestä tuntuu liittyvän tulen tekemiseen, ruoan valmistukseen, ruoan etsimiseen, ruoan hankkimiseen (kalastukseen) tai ruoan syömiseen. Tällä kertaa herkuteltiin metsämansikoilla, lohi-halloumivartailla, nuotioperunoilla, paahdetuilla vaahtokarkeilla sekä paistetuilla suklaabanaaneilla. Sula suklaa banaanin sisällä, vai rapeakuoriset pehmeät vaahtokarkit - kumpi on parasta?

ERÄÄNÄ PÄIVÄNÄ

Löysin koneelta kesäkuiset kuvat String-hyllystä, jotka ovat unohtuneet julkaista.

Hylly elää meillä päivittäistä elämäänsä, siinä kun säilötään ihan käyttöastioita muun tavaran joukossa. Näkymä vaihtelee siis täysin sen mukaan mikä on pöydässä, mikä tiskikoneessa ja mikä vaikka keskellä sohvaa (en tunnusta omakseni). Kuvien ottoaikaan hylly oli näköjään kovastikin täynnä. Nyt maljakot, pallot, hepat ja kortit ovat saaneet väistyä huomattavasti valkoisemman näkymän tieltä. Välillä kun antaa silmän levätä valkoisessa, niin jo taas alkaa pikkutavaratkin näyttää mielenkiintoiselta ja houkuttelevilta.

Mulla alkoi tänään kauan odotettu L O M A klo 14. Mies totesi kuuden aikaan, että mä taidan olla niitä "lomasuorittajia". Enhän nyt siinä vaiheessa ollut kuin tehnyt alennusmyyntiostokset, suunnitellut seuraavan kahden viikon ohjelmaa ja maalannut&hionut pari tuolia... Niin ja johdattanut perheen syömään lomanaloitusjätskit jäätelöbaariin :) Toivelista on loputon, niinkuin aina tässä vaiheessa lomaa. Vain kaksi viikkoa aikaa, aiheuttaa oman haasteensa. Mutta mitään ei ole lyöty lukkoon, mitään ei ole varattu, tarkoituksella. Mennään sen mukaan miltä aamulla tuntuu, ja jos ei tunnu niin ei mennä. Pääasia, että kaikilla pysyy se fiilis, että ollaan lomalla! En mä koe, että suoritan, vaan elän ja nautin :)

ASUNTOMESSUT OMIN SILMIN

Nyt sitä taas satelee joka tuutista: kuvamateriaalia asuntomessuilta. Mutta jokainen näkee messut eri tavalla. Kiinnittää huomiota eri asioihin. Tykkää toisista jutuista kuin toinen. Näkee jotain mielenkiintoista jossain, mitä toinen ei ole huomannutkaan. Ennenkuin kuvasta katsottuna. Ei siis lainkaan huono juttu, että kuvatarinoita messuilta riittää.

Pääsimme miehen kanssa messuille kaksistaan lauantaina. Heti kierroksen alkuun saatiin hyvä alustus messuorganisaatiossa mukana olevalta blogiystävältä. Loistojuttu, sillä muuten olisi saattanut jäädä kerrostalo mielettömän upeine maisemineen näkemättä (yleensä ollaan messuja kiertäessä skipattu kerrostaloasuntoja ihan surutta). Nyt aloitettiin korkealta 12. kerroksesta, eikä tuo järvimaisema sen jälkeen päässyt unohtumaan. Kerrostaloasunnoista löytyi muutenkin mielenkiintoisia sisustuselementtejä, vaikka en niitä ehkä meille toteuttamaan lähtisikään.

Jyväskylän 2014 asuntomessuilla näki paljon blogeista ja sisustuslehdistä tuttuja elementtejä. Luonnonläheisiä värejä, puupintoja, reipasta värinkäyttöä (oranssiallergia on kuvien perusteella minullakin taas väistymässä), oikeaa taidetta printtien sijaan. Leikkisyyttä, viihtyvyyttä, oman maun mukaan tekemistä. Meidän kotiin haluaisin siirtää Talo Luckin upean valkoisen lattian. Luonan vanerisängyn ja toiseksi alimman kuvan kesäkeittiön. Jonkinlainen käsitys saatiin myös terassille etsittävästä katoksesta. Ei mitään uutta ja mullistavaa, mutta tarpeeksi mielenkiintoista katseltavaa. 

Messualue oli rakennettu hyvin, kaikki talot jaksoi kiertää mainiosti, kun etäisyydet eivät olleet pitkiä. Luonto ja varsinkin järvi lähellä, on se mitä omaankin asuinalueeseeni kaipaan. Elokuun alussa messuilla järjestetään Messujen yö, jolloin taloihin ja alueeseen pääsee tutustumaan myös yövalaistuksessa. Jos asuttaisiin yhtään lähempänä, niin sinne haluaisin ihan ehdottomasti, se toisi varmasti messuihin ihan uuden ennennäkemättömän ulottuvuuden.

No niin. Piti vaan pari sanaa kirjoittaa. Lopetan nyt. Alla se, mitä minä näin siinä järjestyksessä missä me messualueen kiersimme:

Kiitos ja hei :)

Mitä mielessä?