lauantai 31. elokuuta 2013

Varhainen lintu (tai kettu) madon (tai sienen) nappaa...









Lapset päättivät ilahduttaa ja herättivät vapaapäivän kunniaksi viideltä aamulla. Sitä oli kuulkaa sitten lasagnet jo tehty ja syöty kymmeneltä ja lähdettiin metsäretkelle. Autossa oli omituinen olo kun kello ei ollut vielä juuri mitään, mutta kämppä oli siivottu, pyykit pesty, astiat tiskattu, tapetit shopattu nettikaupasta ja vatsa täynnä lounasta... Lapset halusivat naamarit metsään ja hauskojahan nuo pikkuketut siellä mättäillä juostessaan olivat. Sieniäkin löytyi sen verran, että illalla nautiskeltiin sienisalaatista kera täydellisesti grillissä savustetun lohen. Poika ylitti itsensä ja maistoi mustikkaa, oli kuulemma makoisaa mehua (sitähän tässä on yritetty koko loppukesä hokea, vaan vatsaan asti ei ole vielä mikään marja ennen tätä päivää mennyt.) Rohkeuspuuskan yllättäessä maistoi vielä voissa paistettua kantarelliäkin ja sen seurauksena pari lusikallista sienisalaattiakin. Ihmeiden aika ei ole ohi.

Sanokaas mulle onko tää lampaankääpä vai jotain ihan muuta? Sitä ei ole tullut maistettua ja kovin tekis mieli... Joskus pitäisi metsään saada joku haperoasiantuntijakin mukaan! Niitä siellä olisi aina vaikka kuinka (siis haperoita, ei asiantuntijoita), vaan kun ei tiedä mikä olis hyvää, niin sinne jäi taas kerran...

lauantai 24. elokuuta 2013

Kirppistelyä




Ihmeellistä miten joissakin kaupungeissa on kirppiksiä toisensa perään ja jokainen niistä tuntuu tarpeeksi kannattavan, kun pysyvät auki vuodesta toiseen. Sitten toisista kaupungeista ei löydy kirppiksen kirppistä, ja nekin jotka yrittävät ovensa avata sulkevat ne viimeistään vuoden kuluttua kannattamattomina. Meidän asuinalueen lähellä ei ole toimivaa kirppistä, ei ole ollut koskaan. Helsingistä toki joitain löytyy, mutta ne ovat niin hankalissa paikoissa meidän kannalta, että ei niissä tule koskaan käytyä. Sen sijaan kun ajellaan Hämeenlinnaan mummolaan, on otettu tavaksi jättää lapset hyvään hoitoon ja kiertää itse pari kirppistä. Sillä Hämeenlinnassa niitä toden totta riittää! Ja näin on ollut aina, sillä muistan siellä asuvan kummitätini kertoilleen kirppislöydöiistään jo vuosia sitten, silloin kun minä en edes tiennyt mikä kirppis on...

Kierroksia tapahtuu harvoin ja vielä harvemmin minä sieltä yhtään mitään löydän. Mutta ei se silti estä intoa kirppikselle menemisestä, kun kuulee mitä löytöjä muut ovat tehneet. Toivo elää. Viime lauantaina kierrettiin Kantolan kammari, se toinen siinä samassa pihapiirissä jonka nimeä en muista, Löytökirppis, Suurkirppis ja Hermannin kirppis (Herman's second hand). Kutakuinkin kolme tuntia saatiin aikaa kulumaan... Tällä kertaa jotain tarttui mukaankin.

Arabian iso Kosmos kaadin meillä on ollut pitkään, äidiltä joskus mukaan otettu. Muuten en ruskeasta juuri välitä, mutta tämä kannu on minusta kaunis. Nyt kun eräässä kirppipöydässä napotti saman sarjan kermakko ja sokerirasia sopuhintaan, onnistuin kerran kävelemään pöydästä ohi, mutta palasin seuraavalta riviltä sydän pamppailen katsomaan, että onhan ne vielä siellä, onhan. Ja oli ne. Ja nyt ne ovat meillä. Tästä löydöstä olen kyllä tosi iloinen! Enempää en tätä sarjaa halaja, mutta nämä ovat yhdessä ihanat ja valkoisten kanssa katettuna oikein somat. Rasiassa tuskin kovin usein sokeria tulee olemaan, tietäen että meillä on tasan yksi satunnainen vieras joka kahviinsa sokeria laittaa... Mutta jotain muuta sitten!

Lasten talvikenkäongelma ratkesi myös edukkaasti, kun hyväkuntoiset nahkaiset, kumiteräiset, villavuoriset Kavatit odottelivat meitä yhdellä pöydällä. Molemmille lapsille samasta pöydästä. Poika sai vielä lähes uudenveroiset vuorelliset kumpparit yhdestä paikkaa muutamalla eurolla. Kengistä ei ole kuvia, sillä meillä asuu kaksi, joiden mielestä ne olisivat täydelliset jo näille keleille. Ovat siis visusti piilossa vielä toistaiseksi... Sanoisin että oikein kannattava kirppiskierros tällä kertaa :)


keskiviikko 21. elokuuta 2013

Timanttiset onnittelut





Ystävä täytti pyöreitä, joten tokihan lahjan oheen piti korttikin piirtää. Mielessä pyöri Circus-Joannan hienot mustavalkoiset kirjainpiirustelut, mutta muodoksi valikoitui muuta. Timantti-idean bongasin jostain Etsyn uumenista, mutta sen linkin jo kadotin... Lahjaksi itse tehty tyynyliina ja Englannista tilattu kassi

Note to self: osta reilusti kartonkia! Miten se kortin tekeminen meinaakin joka kerta tyssätä siihen ettei tästä taloudesta löydy sopivaa korttipohjaa, vaikka paperia on työhuoneen kaapit pullollaan?

sunnuntai 18. elokuuta 2013

DIY: perunalla painetut risti-tyynyt








Innostuin kokeilemaan perunalla kankaanpainantaa. Ikean valkoiset Gurli-tyynynpäälliset ja kangasvärin ostin jo joskus kesän alussa, mutta sitten homma vaan jäi. Sköna hem inspiroi lopulta ryhtymään tuumasta toimeen. 

Edellisen kerran olen harrastanut perunapainantaa joskus ala-asteella, joten hieman oli hakemista siinä, paljonko väriä pitäisi perunassa olla, ja siten osa risteistä on ylivärjäytyneitä ja osa taas vain himmeästi näkyvissä. Itse kuitenkin tykkään tästä epätasaisuudesta kovasti, kuten myös siitä miten kankaan karkeahko kudonta saa kuviot näyttämään osittain melkein kuin sanomalehtikuvilta pikseleineen. Tyynyliinan sisään sujautin muovipussin, ettei väri pääsisi läpi toiselle puolelle tyynyä.  Muovipussin ollessa rypyssä sisällä, joitain virhejälkiä epätasaiseen kankaaseen pääsi lipsahtamaan perunan sivuista.

Ensimmäisen tyynyliinan ensimmäisen puolen painoin tiheällä kuviolla, ristit kohdikkain eri riveissä. Päädyin siihen, että harvempi kuviointi on kivempi, samoin kuin ristit limittäin aseteltuna. Niinpä tyynyliinan toinen puoli on tehty niin, samoin kuin toinen tyynyliina. Ei ole tehdasvalmisteista, ei ;) 

torstai 15. elokuuta 2013

Yhdessä






Ajattelin, että tänä vuonna me se tehdään.
Kun ei olla aiemmin ehditty.
Juhlistetaan kunnolla.
Kahdestaan.
Jotenkin spesiaalisti.
Hääpäivää.
Onhan siitä jo 5 vuotta,
kun sanottiin tahdon.
Puuhääpäivä, kuulemma.
Päivällä pitsaa työkaverin kanssa.
Illalla lasten seurassa hampurilaista.
Ja Itse ilkimystä.
Mukavastihan se päivä meni näinkin.
Josko sitten kun tulee 11v täyteen?
Teräshääpäivä.
Kun on terästä sormuksetkin.
Samaa kuin damascusmiekat.
Odotellaan, eihän tässä kiire ole.
Onnellisesti yhdessä.
Oikeasti jo 13 vuotta.
Jos oltais menty ekoilla treffeillä naimisiin.
Hieman huvitti alkuun miehen sormussäilytin.
Mutta hyvinhän ne tuossa pysyy.
Somasti rinnakkain silloin kun eivät ole sormissa.
Veitsitelineessä.
Tarina jatkuu.

maanantai 12. elokuuta 2013

Hyvän mielen varastoon tankkaus









Lauantaina käytiin miehen kanssa kahdestaan kiertämässä keskustan sisustuskaupat: Nougat, Peroba, Pino, Formverk ja Granit. En edes ajatellut että tällainen yhtälö olisi mahdollinen, mutta mukava kierros oli se. Vaikkakin pakko todeta, että ei yhtä "tuottoisa" kuin taannoiset kierrokset samoista sisustusyksityiskohdista innostuneen ystävän kanssa... ;) Mukaan ei tarttunut muuta kuin betoniruukku Granitista ja myöhemmin siihen pennimuori Plantagenista. Ihmeellistä muuten, miten kivalta tuollainen piskuinen viherkasvi voikin näyttää vuosien sisäkasvittomuuden jälkeen! Syömässä käytiin Fafa'sissa, jota voin lämpimästi suositella. En ole aiemmin oikein ymmärtänyt mitä hienoa on falafeleissa makunsa puolesta, vaikka kikherneistä niin paljon tykkäänkin. Joka kerta olen meinannut melkein tukehtua niiden kuivuuteen. Mutta ai mitä herkkua Fafa's tarjosikaan. Nam. Mies kehui myös omaa kebabiaan. Älkää nyt ajatelko mitään perusmättökebbemestaa, vaan oikeasti herkullista (pika)ruokaa. Aika herttaista oli se, että ruoka tuotiin pöytään nimellä kutsumalla.

Sunnuntaina metsäretkeiltiin ja nautittiin lähes tyhjästä uimarannasta kera lämpimän uimaveden. 4v tytär rakastaa kaikkia marjoja sekä "tanttarelleja", 2v poika ei suostu koskemaankaan. Tytär siis kulki suu sinisenä korinsa kanssa ja kotona nautiskeli siitä yhdestä kantarellista joka hänelle voissa paistettiin. Poika ihmetteli pikkuruisia sammakoita, nautiskeli retkieväistä ja lauleskeli iloisena muiden mukana muuva-muuva-muuvahaista.

Paaaljon positiivista energiaa, ja näiden kuvien myötä varastoitavaksi asti.

torstai 8. elokuuta 2013

Miehelle elintärkeät laitteet piilottava TV-taso ja sen jalat





Tästä lähdettiin
Tähän tultiin

Muistatte ehkä kun helmikuussa mietin mistä meille löytyisi sopiva tv-taso. Vaatimuksena alle 135cm leveys, vetoisuus sopiva vahvistimelle, etukaiuttimille, DVD-soittimille/pleikkarille, digiboksille, kaukosäätimille sekä kasalle DVD-levyjä. Ja edullinen hinta. Ja plussaa sellaisesta korkeudesta, että sivukaiutin jää mahdollisimman vähälle huomiolle. JA se on jotain muuta kuin Ikean bestå (koska sitä löytyy muutamankin ystävän olohuoneesta parinsadan blogistin lisäksi). No, arvata saattaa tuon viimeisen kommentin jälkeen, että mikäs muu se sitten olisikaan kuin Bestå. Valinnan kyseisen tason hyväksi ratkaisi keväällä Ikean valikoimiin tulleet uppleva-kaiutinovet, eli että saatiin myös etukaiutin siistin suojan taakse piiloon, ilman että se suuremmin vaikuttaa tehoon. Kaikki vaatimukset toteutuivat lopulta paremmin kuin osasin toivoakaan. Uskokaa pois, välillä koin epätoivon hetkiä ja suunnittelin jo salaa hankkiutuvani miehen kaiuttimista ja vahvistimesta eroon... Sivukaiutin ei ole täydellinen näkymättömyytensä suhteen, mutta tarpeeksi hyvä. Ei ole häirinnyt, ja siihen pyrin.

Halusin tasoon jalat. Jostain syystä olin ehdottomasti sitä mieltä että haluan tason korotettuna. Matalassa hyllyssä ei muuten ollut mitään vikaa, paitsi että alalaatikot eivät maton edessä avautuneet kunnolla. Ja olin jotenkin jumittunut ajatukseen jaloista. Täydellisiä jalkoja ei löytynyt, joten piti vähän tuunailla. Ei noissa valkoisissa alkuperäisissäkään varsinaista vikaa ollut, mutta mielessä oli muuta. Hiottiin valkoiset maalit pois ja teippasin DC-fixillä kolmiot piristeeksi. Puun sävy on kaunis, kolmioista en ole ihan varma. Mutta olkoot nyt ainakin vähän aikaa, nehän saa revittyä hetkessä irti kun alkaa liikaa kyllästyttää. 

Tiedättekö sen tunteen kun olet ihan varma, että olet ottanut kuvan jostain. Muistat missä olet seisonut, muistat ketä oli kotona, miten tilanne eteni. Selaat pari tuhatta kuvaa ja toteat että ei löydy, ei. Ja sitten ainut kuva, missä kuvauskohde on edes etäisesti taustalla, on tämä:


No, siellä se tv-taso siis olla möllöttää taustalla ilman jalkojaan. Koittakaa jättää kaikki muu huomioimatta. Onnistuu varmasti...

Taustalla oleva tiiliseinä alkoi sitten tökkimään jo nyt. Sen verran aikaa sen kunnostamiseen käytettiin että saa nyt vielä jatkaa oloaan. TV:n yläpuolelle olen suunnitellut jonkinmoista kuvakollaasia (tiiliä peittämään). Tuleeko mieleen mitään kivaa n.A4 kokoista poikittain olevaa printtiä? Minusta tuntuu että kaikki ovat aina pystysuunnassa.

tiistai 6. elokuuta 2013

Supersankarisynttäreiden juhlintaa



















"Nyt on aika irrotella, juhlatuulta puhallella, juhlalaulut lauleskella, lallati-lallati-laa, meillä on juhlat!"

No, juhlat meni jo, mutta kyllä oli kivaa! Tytär halusi Spiderman-synttärit, tyylittelin vähän ja muunsin ne supersankarijuhliksi ja päivänsankarina Super E! Hyvin kelpasi, varsinkin kun kakku oli juuri toiveiden mukainen. Kaikennäköistä pientä askaretta useammaksi illaksi, mutta näitä juhlia oli oikeasti hauska suunnitella. Mutta oli rekvisiitta mitä tahansa, niin kyllä ne on vieraat ja hyvä tunnelma mitkä sen juhlan luovat. Ja pienen sankarin kyseessä ollessa, niin ne lahjat tietysti myös. Tytär tuntui nauttivan kaikista ja kaikesta paljon!

Supersankari fontti "badaboom" löytyi DaFontista, sitten ei tarvinnutkaan muuta kuin naputtaa tekstit wordiin, printata ja leikata niin vimmatusti. Puolikuuviirin idea Hannalta. Sankarin viitta mummon tekemä. Ikkunatekstit kirjoittelin Granitin ikkunatussilla. Tsatsikikakku kreikkalaisella salaatilla päällystettynä oli menestys aikuisten keskuudessa. Lapset ahmivat pieniä porkkanakakkumuffinsseja kaikki 24kpl viimeistä murua myöten. Supersankaritikkarit hykerryttivät itseäni askarteluvaiheessa. Mustasta sofits-levystä leikkasin maskit valmiiksi kaikille lapsille omaa koristelua varten. Aikuisillekin olisi ollut, mutta ei löytynyt innokkaita askartelijoita ;D Nukkumaan mennessäkin vedettiin pikkuveljen kanssa naamarit vielä päähän. Ja aika monta kertaa juhlien jälkeen!